Ohjaaja David Yates haluaa heti painottaa, ettei Ihmeotukset ja niiden asuinpaikat ole jatkoa Harry Potter -elokuville. Ei, vaikka Potter-kirjailija J.K. Rowling on itse laatinut käsikirjoituksen.
– Tämä on itsenäinen elokuva, Yates kertoo elokuvan lehdistöpäivänä.
– Rakensimme tätä ihan tyhjästä. Tämän voi katsoa ilman, että on nähnyt tai lukenut yhtään Potteria.
Miljöönä on 1920-luvun New York, jonka art deco -tyyli korvaa Potterin brittiläisen estetiikan. Tuttuja velhohahmoja ei nähdä, mutta heistä puhutaan. Eddie Redmayne näyttelee Lisko Scamanderia, taikaotusten tutkijaa, jonka kerrotaan olleen professori Dumbledoren suosikkioppilas Tylypahkassa.
Elokuvalla on sama nimi kuin Rowlingin vuonna 2001 julkaistulla kirjalla, joka oli Potter-romaanien esiosa. Scamander on tuon opaskirjan laatija.
– Yhteyksiä Pottereihin on sen verran kuin on tarinan kannalta tarpeen, Yates sanoo.
Hän käyttää Rowlingista tuttavallisesti nimeä Jo.
– Monet kuvittelevat, että nyt tehdään tarkkaan suunniteltua elokuvasarjaa. Ei, meillä on ainoastaan se, mitä Jo meille antaa.
Humanistinen tarina
Ihmeotusten tarinassa ja hahmoissa on Rowlingille ominaista humanismia. Scamander on hyväntahtoinen olentojen suojelija, ujon oloinen ja syrjäänvetäytyvä tyyppi. Teemoina on taistelua uhanalaisten otusten puolesta sekä fasistiselta vaikuttavaa järjestöä vastaan.
– Ulkopuolisuuden teema on aina ollut tärkeä Jolle, Yates painottaa.
Sankari joutuu vastakkain Colin Farrellin esittämän velhon kanssa. Muita keskeisiä hahmoja ovat Katherine Waterstonin näyttelemä taikaministeriön työntekijä ja hänen siskonsa, jota esittää laulaja Alison Sudol.
– 1920-luku on kiehtova aikakausi tälle tarinalle. Siinä on energiaa ja viattomuutta. Se oli myös jazzin syntyaikaa, Sudol kuvailee.
– Siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa, se oli puhtaampaa aikaa.
Tekeillä vielä neljä elokuvaa
Ehkä suurin ero Potter-elokuviin on siinä, ettei kukaan paitsi Rowling vielä tiedä, miten tarina etenee. Ei ole kirjoja, joihin verrata juonta.
Potter-elokuvia tehtäessä ammattilaiskäsikirjoittajat muokkasivat romaaneja valkokankaalle.
Tuottajaa jännitti, miten Rowling itse pärjää.
– Hyvä kirjailija ei ole välttämättä hyvä elokuvakäsikirjoittaja. Heti lukemaan päästyäni tiesin, että olemme hyvissä käsissä, David Heyman sanoo.
Aluksi oli puhe, että Rowling kirjoittaa kaksi elokuvaa ja ideoi mahdollisen jatkon.
– Pian Jo intoili jo, että hänellä on tarinaa viiteen elokuvaan ja hän haluaa kirjoittaa itse ne kaikki, Heyman sanoo.
Toisen elokuvan käsikirjoitus on jo valmis. Onko ykkösen lopussa vilahtava Johnny Depp siinä pääpahis, jo Pottereissa sivuhenkilönä vilahtanut Gellert Grindelwald?
– Hänellä on sopimus roolista, tuottaja Heyman suostuu myöntämään.
Lopulta on yleisöstä kiinni, tehdäänkö elokuvia viisi tai vähemmän.
– Jo ei tarvitse rahaa, hänellä menee hyvin. Hän kirjoittaa näitä, koska hänellä on kirjoittamisen tarve, Heyman toteaa.
– Olen tuntenut Jon melkein 20 vuoden ajan. Hän ei ole muuttunut. Maailman vaatimukset häntä kohtaan ovat kyllä kasvaneet. Ja jos hän ei pääse kirjoittamaan, hän ahdistuu.