"Panikoin, kun isä Mykolajivissa ei vastaa soittooni": Suomessa asuvan Volodymyrin oli pakko lopettaa sodan jatkuva ajatteleminen – kunnes Butshan kauheudet paljastuivat

Volodymyr Melnychenkon tunteet seilaavat laidasta laitaan. Välillä mies miettii, että hänen pitäisi olla auttamassa maanmiehiään ja -naisiaan Ukrainassa ja hän myöntää soimivansa tästä itseään.

– Armeijaan hakeutuu niin paljon vapaaehtoisia, ettei siellä ole tällä hetkellä edes tilaa. Ihmisiä jonottaa päästäkseen sotimaan. Jos olisin siellä, pysyisin varmaan kotona ja ryhtyisin vapaaehtoiseksi. Suomessa pysyminen ja täältä käsin auttaminen on nyt kaikkein tehokkainta, mies kertoo MTV:lle.

Volodymyr kertoo muun muassa jakavansa Ukrainaan tietoa sodan käänteistä ja lahjoittavansa eri järjestöjen kautta rahaa. Hän myös osallistuu viikoittaisiin mielenosoituksiin.

– Moni tuli Suomeen Ukrainasta eikä tiedä, miten täällä kuuluu olla ja miten yhteiskunta on järjestäytynyt. He ovat kysyneet minulta apua ja olen auttanut heitä parhaani mukaan.

"Kukaan ei uskonut Venäjän aloittavan tätä oikeasti"

MTV haastatteli Volodymyriä ensimmäistä kertaa 16. helmikuuta, reilu viikko ennen kuin Venäjä aloitti mittavan hyökkäyksen Ukrainaan. Mahdottomaksi ajatellusta asiasta tuli osa karmeaa arkea.

– En usko kenenkään uskoneen, että Venäjä lähtisi tähän oikeasti, koska tämä tulee olemaan heille valtaisa tappio. Toki myös Ukrainalle.

Volodymyr sai tiedon, että sodan alettua myös hänen kotikaupunkiinsa Mykolajiviin oli isketty pitkän matkan ohjuksilla. Muutaman päivän ajaksi miehestä tuli uutisaddikti.

– Viiden minuutin välein piti tarkistaa, minne Venäjä iskee nyt ja keitä on kuollut.

Muutaman viikon kuluttua tilanteeseen kuitenkin turtui.

– Se kuulostaa kauhealta, mutta näin psykologia kai toimii, jossain vaiheessa sodan jatkuva ajatteleminen pitää lopettaa, muuten sekoaa.

– Mutta sitten, kun uutisissa levisivät kuvat Butshasta, kaikki ystäväni järkyttyivät eivätkä voineet ajatella päiväkausiin muuta.

Eikä Butsha ollut edes pahin, kuten tiedot Borodjankasta paljastivat.

– Tilanne oli siellä niin paha, etteivät edes Ukrainan armeijan edustajat halunneet sitä kommentoida.

– Toki Venäjän armeija sanoo, että emme olleet me. Kuten sanoivat Krimillä ja Donbassissa. Maailman on nyt mietittävä, uskoako koskaan Venäjää.

Lue myös: MTV Ukrainassa: Kotiin Butshaan palaava Uljana ei tiedä, mitä perillä odottaa: "Tiedän, että venäläiset sotilaat ovat menneet kotitalooni"

Butsha on vasta alkua: Silmitöntä tuhoa ja siviilien murhia Borodjankassa – sotilaat jättivät järkyttävän näyn Oksanan kotiin

Entä jos isä ei vastaa?

Volodymyrin vanhemmat ja muut lähisukulaiset eivät halunneet lähteä Mykolajivista, jossa mies itse kävi viimeksi viime kesänä. Yhtenä syynä oli hänen isoäitinsä, joka on Volodymyrin mukaan liian iäkäs pakenemaan toiseen maahan. Miehen sukulaiset ovat pysyneet turvassa. ja hän on pitänyt yhteyttä heihin lähes päivittäin.

– Pelkään, että joku päivä soitan isälleni eikä hän enää vastaa.

Tämä on itse asiassa tapahtunut jo useasti ja vienyt miehen paniikin partaalle.

– Se, ettei toinen vastaa puhelimeen, vaikka on kunnossa, on muuttunut pääni sisällä henkeä uhkaavaksi tilanteeksi.

Osa Volodymyrin Ukrainassa asuneista ystävistä on jättänyt maan ja paennut joko Puolaan tai Romaniaan. Kaupunkeihin on jäänyt lähinnä miehiä, nuoret äidit lapsineet ovat paenneet.

– Ukrainassa on aina vallinnut ajatus, että he ovat veljeskansa Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Minulla ja monella muulla on sukulaisia Venäjällä. Kukaan ei uskonut, että taistelisimme toisiamme vastaan.

Tämä kaikki muuttui, kun Venäjä yllätti Ukrainan Krimin valtauksellaan. Silloin maa alkoi myös uudistaa rapakuntoon jämähtänyttä armeijaansa.

– Nyt kaikki on muuttunut ja tähän sotaan oltiin valmistautuneita. Kukaan ei panikoinut, vaikka Venäjä toi joukkonsa rajalle.

"Kaikki tekevät jotain päättääkseen tämän sodan"

Kaikki eivät joutuneet tai päässeet rintamalle ase kädessä, mutta vapaaehtoisia tarjoutui kosolti.

– He olivat keräämässä rahaa armeijalle esimerkiksi dronejen ja suojaliivien hankintaan. Kaikki tekevät jotain päättääkseen tämän sodan.

Mutta millä tämä sota päättyy tai miten Ukrainaan saadaan edes välirauha? Volodymyrin mukaan se vaatii Venäjän joukkojen painamista Ukrainan virallisten rajojen ulkopuolelle. Ja siihen maa tarvitsee aseita, muutakin kuin puolustuskalustoa.

– Venäjä valmistautuu isoon hyökkäykseen Donbassissa, ja heidän mahdollisuutensa saavuttaa siellä tavoitteensa ovat hyvät, mies varoittaa.

Venäjän rajanaapurina on vaarallista olla. Sen tuntevat nyt nahoissaan ukrainalaiset ja tämä pelko on aktivoitunut myös Suomessa.

– He (venäläiset) ovat hyväksikäyttäjiä, jotka haluavat venyttää rajojaan. Suomi voi olla samassa tilanteessa kuin Ukraina 10 tai 20 vuoden päästä, joten Suomenkin on mietittävä turvallisuuttaan hyvin tarkkaan, Volodymyr muistuttaa.

Viikko haastattelun jälkeen Volodymyr viestittää uudelleen, että hänen perheensä kotikaupungista Mykolajivista on katkaistu vedet viisi vuorokautta sitten. Hersonia lähellä maan eteläosissa sijaitseva kaupunki on käytännössä sodan tämänhetkisten taistelujen rintamalinjalla.

Lue myös: "Suomella voi olla suuri vaikutus" – yksi asia Zelenskyin puheessa yllätti Suomessa asuvan ukrainalaisen, presidentin kaiman Volodymyrin