Neljännesvuosisata pysäköintihallissa voi tehdä auton arvolle ihmeitä. Ainakin itälontoolaisesta pysäköintihallista päivänvaloon putkahtanut BMW M1 vahvistaa väittämää.
Omintakeisella korirakenteella varustettu vauhtilaatikko myydään Essenissä Saksassa järjestettävässä huutokaupassa 13. huhtikuuta.
Huutokauppakamarin arvion mukaan autosta voisi irrota jopa 250 000 puntaa eli lähes 300 000 euroa. Sillä summalla saisi jo käypän uuden urheiluauton.
Kolhitun, kaiken nähneen kuoren alle mahtuu kunniakas menneisyys. Tuplaturboahdetun Bemarin stoori alkaa jo kauan sitten kuopatun 1980-luvun sarastuksessa.
BMW M1 huutokaupataan viikonloppuna. Kuva: COYS
Auton suuri päivä koitti 17. lokakuuta 1981 Volkswagenin testiradalla Ehra-Lessienissä. Itävaltalainen kilpa-ajaja Harald Ertl runnoi huippuunsa viritetyllä Bemarilla uudeksi autojen nopeusennätykseksi 301,4 kilometriä tunnissa.
Ennätys selittyi sillä, että M1 kävi harvinaisella nestemäisellä kaasusekoitteella (liquid petroleum gas), jota suunniteltiin jossakin vaiheessa perinteisen polttoaineen rinnalle autojen käyttövoimaksi, Petrolicius-sivusto kertoo.
Lue myös: Tältä näyttää parin miljoonan euron BMW-kokoelma – myydään yhtenä pakettina
Sittemmin auton tarina on ollut muutakin kuin silkkaa vauhtisuoraa. Bemari jäi vaille isäntää vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Ertl kuoli tapaturmaisesti lento-onnettomuudessa.
Vuosikymmenen puolivälissä Bemari ajautui Ruhrin kautta Hollantiin, jossa paikallinen autokauppias yritti myydä autoa edelleen.
Vuoteen 1989 mennessä moni oli koeajanut ja kolhinut autoa, mutta kauppoja ei ollut syntynyt.
Seuraavan vuosikymmenen alussa erikoisauto kulkeutui britteinsaarille, jossa se vuonna 1993 lopulta sai uuden omistajan.
Uusi isäntä ehti iloita menopelistään vain muutaman vuoden, ennen kuin hänkin kuoli.
Auto ei ole enää ihan alkuperäisessä iskussaan. Kuva: COYS
Kadunvarteen jätetyn menopelin peruskunto rapistui hiljalleen säiden armoilla, kunnes auto löysi tiensä paikalliseen automuseoon.
Museon kuraattorin taustat olivat kuitenkin sen verran hämärät, että hänen jäljiltään suuri osa museon autokannasta ehti kadota jäljettömiin. Bemaria hän ei ehtinyt hävittää.
Autojobbarin hoteisiin uskottu, rapistunut M1 raahattiin lopulta lontoolaiseen pysäköintihalliin, jossa se ehti kerätä pölyä neljännesvuosisadan ennen uutta tulemistaan.