Harraste- ja klassikkoautot ovat mukava piristysruiske muun liikenteen joukossa. Niihin liittyy kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä, jotka on hyvä tiedostaa.
Kysymys: Mitä asioita tulisi huomioida, kun lähtee vanhalla harrasteautolla liikenteeseen?
Vastaus: Harrasteauton liikenneturvallisuus ja toimintavarmuus on tärkeää varmistaa ennen sen käyttöönottoa pidemmän seisonnan jälkeen. Varsinkin erilaiset kannatin- ja suojakumit sekä tiivisteet tahtovat kovettua ja haurastua ajan kuluessa. Pyyhkijänsulat ja renkaat menettävät myös ominaisuuksiaan vanhetessaan, vaikka ne näyttäisivätkin uuden veroisilta. Harrasteauton renkaat suosittelen uusimaan viimeistään, kun niiden valmistuksesta on kulunut 10 vuotta, vaikka kulutuspintaa olisikin jäljellä.
Monesti myös jarrut on syytä käydä läpi kokonaisvaltaisesti, jos auto on seissyt pitkään. Ne ovat tärkeä turvallisuustekijä, joiden suhteen ei kannata ottaa riskejä.
Pidemmät katsastusvälit siirtävät vastuuta käyttäjälle
Yli 40-vuotiaiden, yksityiskäytössä olevien, autojen katsastusväli piteni muutamia vuosia sitten kahteen vuoteen ja museorekisterissä olevien, muussa kuin luvanvaraisessa liikenteessä käytettävien, neljään vuoteen. Tämä oli hyvä uudistus, joka auttaa vaalimaan ajoneuvoperinnettä helpommin ja pienemmin kustannuksin – ajetaanhan kyseisillä autoilla pääsääntöisesti varsin vähän. On kuitenkin tärkeää huomata, että katsastusvälien ollessa normaaleja käyttöautoja harvempia, on auton teknisen kunnon varmistaminen yhä enemmän käyttäjän vastuulla.
Lue myös: Liikkeellä väärennettyjä pysäköintivirhemaksuja – älä maksa!
Selvitä tie- ja hinauspalveluvaihtoehdot jo ennen kuin tarvitset apua
Aina on mahdollista, että hyvistä etukäteisvalmisteluista ja -varmisteluista huolimatta vanha auto jättää tielle. Kannattaakin jo etukäteen pohtia, mistä ja millaisin kustannuksin apua on tarjolla sitten, jos matka yllättäen katkeaa. Esimerkiksi mahdollisen hinausvakuutuksen olemassaolo sekä siihen liittyvän vakuutusturvan kattavuus ja ehdot on järkevää selvittää.
Autoilijan kannattaa etukäteen pohtia, mistä saa apua ja millaisin kustannuksin.
Ratkaisuna ongelmatilanteessa voi olla asian hoitaminen myös muun hinaus- ja tiepalveluun erikoistuneen tahon kuin vakuutusyhtiön kanssa.
Pienet peilit – hankala säätö
Usein vanhemmissa autoissa sivupeilit ovat todella pienet ja näkyvyys niiden kautta on varsin rajallinen. Myös peilien säätäminen tapahtuu näissä usein ilman sähkön avustusta joko kurottautumalla peilin yhteydessä olevaan säätövipuun tai tarttumalla itse peiliin. Vaikka tällaisen säätötavan kokisi hankalaksi, ei peilien säädöstä saa tinkiä.
Sähköpeileihin tottuneesta autoilijasta peilille kurottautuminen saattaa tuntua hankalalta. Säädettävä ne kuitenkin on.
Pään kääntämisen ja katveen varmistamisen merkitys ennen liikenteeseen liittymistä, kaistan vaihtoa tai kääntymistä ovat ensiarvoisen tärkeitä kaikilla autoilla, mutta niiden merkitys korostuu harrasteautojen kohdalla vielä entisestään peilien pienuuden vuoksi. Positiivista on se, että päätä kääntämällä vanhemmasta autosta on usein huomattavasti paremmat mahdollisuudet havainnoida katveeseen auton rinnalle kuin monesta uudemmasta, joissa kolariturvallisuutta parantavat paksut pilarit ja pääntuet ovat väistämättä näköesteinä.
Lue myös: Miksi joissakin henkilöautoissa peilejä on korvattu kameroin? Asiantuntija listaa hyödyt ja haasteet
Ennakointitaito tärkeää
Kuljettajan on aina pyrittävä ennakoimaan liikennetilanteet erityisen hyvin. Ennakoinnin merkitys kuitenkin korostuu harrasteautojen ratin takana vielä entisestään, koska niissä ei useinkaan ole nykyaikaista turvatekniikkaa. Uudemmissa autoissa aktiivinen turvatekniikkaa antaa tiettyyn rajaan saakka jonkin verran kuljettajan tekemiä virheitä anteeksi pyrkien estämään onnettomuuteen joutumisen – passiivinen turvatekniikka sen sijaan pyrkii lieventämään onnettomuuden seurauksia. Turvatekniikan kehitys on ollut melkoista viimeisten viidentoista vuoden ajan.
Ennakoinnin merkitys korostuu vanhalla klassikkoautolla ajettaessa.
Vanhemman harrasteauton jarrut eivät pääsääntöisesti ole tehokkuudeltaan nykyautojen veroiset. Myöskään ABS-järjestelmää ei vanhempien autojen jarruissa useinkaan vielä ole eli niiden pyörät lukkiutuvat hätäjarrutustilanteessa ja samalla ohjattavuus menetetään. Mikäli näin tapahtuu, on kuljettajan ymmärrettävä lopettaa jarrutus, jos autoa pitää ohjata.
Lue myös: Kortiton kuski kaahasi hävytöntä vauhtia Helsingissä – "Moottoripyöräpoliisilla oli täysi työ tavoittaa"
Ilmastointilaitteen puute edesauttaa väsymystä
Tiettyjen nykyautojen hienouksien puuttuminen saattaa myös tuoda omat riskinsä vanhemmalla harrasteautolla liikkumiseen. Esimerkiksi kesähelteillä uusista autoista vakiovarusteena löytyvä ilmastointi on paitsi mukavuus-, myös turvallisuusvaruste pitäen kuljettajan virkeämpänä.
Jos ilmastointia ei harrasteautossa ole, saattaa ajaminen hellekelillä tuntua tuskaiselta ja väsyttävältä. Tällöin tarve tauoille saattaa tulla useammin kuin nykyaikaisella autolla ajettaessa. Olennaista on myös huolehtia kuljettajan nestetasapainosta nauttimalla riittävästi kuljettajalle soveltuvia juomia, esimerkiksi vettä.
Taukoja tarvitaan – erityisesti kesähelteellä.
Ajatus ajamisessa
Kuljettaja saattaa joskus vaipua ajatuksiinsa ja unohtaa, millä autolla hän on liikenteessä. On aivan mahdollista, että tiettyihin varusteisiin, esimerkiksi peruutuskameraan tai -tutkaan, käyttöautossaan tottunut kuljettaja unohtaakin ajavansa harrasteautollaan, jossa kyseisiä varusteita ei ole. Tällöin esimerkiksi peruutus saattaa päättyä ikävästi rysähdykseen peruutustutkan piipityksen sijaan.
Myös huoltoasemalle mentäessä on tärkeää keskittyä oikean polttoainelaadun valintaan. Virhetankkaus sattuu erittäin helposti, jos perheen ykkösautossa käytetään eri polttoainetta. Itselläni on tapana aina ennen tankkauksen aloittamista varmistaa, että polttoainepistoolissa ja auton polttoaineen täyttökorkissa tai sen kannessa merkinnät täsmäävät toisiinsa. Toimin näin aina, siitä riippumatta, tankkaanko omaa vai laina-autoa.
Olennaista siis on, että kuljettajan ajatus pysyy koko ajan olennaisessa – oli se sitten ajamista tai muuta autonkäyttöä.
Lue myös: Bussikuski neuvoo muistisäännön väistämiseen liikenteessä
Entä miten muiden tienkäyttäjien tulisi huomioida harrasteautot?
Muilta tienkäyttäjiltä toivon ymmärrystä harrasteajoneuvoja kohtaan. Itse liikun kesäaikaan liikenteessä kohta 42 vuotta vanhalla autolla, jolle valmistaja on luvannut uutena 0–100 km/h kiihtyvyydeksi 26 sekuntia. On sanomattakin selvää, että sillä jää jalkoihin sähköautojen seassa, joilla vastaava lukema on usein jopa alle viisi sekuntia.
Reilut 40 vuotta vanha klassikko ei pärjää kiihtyvyydessä nykypäivän autoille – ei sen tosin tarvitsekaan.
Vaikka itse ei harrasteajoneuvolla liikkuisikaan, on ihan käyttöauton kuljettajankin hyvä tiedostaa vanhalla autolla ajamiseen liittyviä haasteita. Esimerkiksi pieniin peileihin liittyviä riskejä voi huomaavainen kanssa-autoilija vähentää sijoittumalla viisaasti niin, ettei aja harrasteauton rinnalla, katveessa.
Positiivisuudella pötkii pitkälle
Osa näistä isolla vaivalla entisöidyistä tai kustomoiduista, valtavirrasta poikkeavista, autoista, on ehkä hieman nykyautoja hitaampia. Ne kuitenkin rikastuttavat mukavasti tasaisen harmaata liikennevirtaa iloisella ja elämänhaluisella olemuksellaan. Se, että joku on huolehtinut vanhasta autostaan niin, että auto on säilynyt hyvänä, tai onnistunut palauttamaan auton liikenteeseen entisöimällä, on merkittävä ajoneuvohistoriallinen teko, joka ansaitsee enemmän kunnioitusta kuin äänimerkillä kurittamista.
Lue myös: "On viime aikoina jäänyt autoilijoilta noudattamatta" – tiedäthän, mitä tämä liikennemerkki tarkoittaa?
Nämä ovat yleisimmät mokat inssissä – autokoulunopettaja muistaa yhden oppilaan nerokkaan hoksauksen
Katso myös: Muistatko tämän auton Pelle Hermannin lastenohjelmasta?
1:06
Poliisin luovuttua tästä autosta se päätyi lastenohjelmaan.