NHL-pelaaja voi säästää miljoonia, jos asuu alhaisen veroprosentin kaupungissa. Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinne on yksi onnekkaista.
Kun Rinne matkusti Nashville Predatorsin harjoitusleirille syksyllä 2005, hänellä pyöri mielessä varmasti sata muuta asiaa kuin mahdolliset NHL-miljoonat.
Kiekot alkoivat tarttua, ja raha-asiat tulivat vuosien varrella kuntoon siinä ohessa.
Jääkiekkoilijan uralla on paljon sudenkuoppia ja uhkakuvia, mutta kun asiat hoituvat, se näkyy tilipussissakin.
Nashvillestä on tullut Rinteelle onnela, jossa hänestä on kasvanut seuran pitkäaikaisin pelaaja. Monessa muussa seurassa pelit olisivat voineet loppua jo aikoja sitten.
Musiikista tuttu paikkakunta on kohdellut Kempeleen pihapelien kasvattia lempeästi muutenkin.
”Valtavia summia”
Nashvillessä eläminen ei ole suinkaan kalleimmasta päästä Pohjois-Amerikassa, ja kaiken lisäksi verotus on NHL-mittaristolla erittäin alhainen. Nashville sijaitsee Tenneseessä, jossa ei ole osavaltion omaa verotusta.
Rinne on Capfriendly-sivuston mukaan tienannut peruspalkkana ilman bonuksia urallaan 60,366 miljoonaa dollaria eli 53,87 miljoonaa euroa. Nykyisellä verotustasolla laskettuna siitä summasta olisi mennyt veroa 36,94 prosenttia eli 22,299 miljoonaa dollaria (19,9 miljoonaa euroa).
Jos Rinne olisi pelannut koko uransa samalla palkalla Toronto Maple Leafsissa ja hänen veroprosenttinsa olisi ollut 53,47, veroihin olisi huvennut 32,277 miljoonaa dollaria (28,8 miljoonaa dollaria).
Eli Rinteellä olisi jäänyt verojen jälkeen 8,9 miljoonaa euroa vähemmän käteen, jos hän olisi pitänyt kaikki nämä kaudet päällä Predatorsin saalistajapaidan sijaan Maple Leafsin vaahteranlehtinuttua.
Todellisuudessa summa ei ole aivan tarkka, koska ”välistävetäjiä” on muitakin, mutta se antaa suuntaa pelipaikkakunnan merkityksestä. Rinne vähän häkeltyy, kun hän kuulee eron MTV Urheilulta.
– Kuulostaa huimalta. En ole asiaa tuolla tavalla noin isossa mitassa ajatellutkaan. Valtavia summia, Rinne päivittelee.
– Juuri tuossa huomaa, miten iso merkitys on verotuksella.
Escrow keventää tilipussia
NHL-pelaajien palkat näyttävät ulospäin valtavilta, ja sitä toki isossa kuvassa ovatkin. Pelaajat eivät saa kuitenkaan näppiin summaa, joka sopimustiedotteessa ilmoitetaan.
Ennen verottajan astumista peliin palkasta nipistetään niin sanottu escrow-osuus. Pelaajat tilittävät jokaisesta palkastaan prosenttiosuuden erilliselle rahastotilille, jonka tarkoituksena on tasata työehtosopimuksessa sovittu pelaajien ja omistajien jako-osuus 50–50.
Eli mitä alemmaksi liigan kokonaistulot jäävät, sitä vähemmän pelaajille palautetaan escrow-tililtä kauden jälkeen. Viime vuosikymmenellä pelaajat eivät saaneet kertaakaan tilille maksettuja rahoja kokonaan takaisin.
Escrow-osuuden määrä määritellään etukäteen kolme kertaa kaudessa. Yleensä prosentti on ollut yli kymmenen. Tämän kauden alussa osuus oli 14 prosenttia.
Monet suomalaisetkin NHL-pelaajat ovat kironneet ”ylimääräistä” maksua. Toinen ajattelutapa voisi olla, että rahat eivät kuulu pelaajille, koska ne eivät ole heidän ikinä olleetkaan. Jos jotain tulee kauden jälkeen takaisin, se on bonusta.
– Sopimus escrow-osuudesta on tehty aikanaan, joten sitä on turha itkeä. Tosin ensimmäisenä vuotena harmitti, kun se osuus tuntui korkealta, Rinne pohtii.
Weberin siirto näkyi pankkitilin saldossa
Kun pelaajalla on pöydällä kaksi samansuuruista tarjousta, alkaa iso puntarointi pelillisten asioiden, rahan ja muun elämän välillä.
Valinta voi olla vaikea, jos kovemman verotuksen kaupungissa on tarjolla paremmat etenemismahdollisuudet uralla – tai mahdollisuus voittaa Stanley Cup.
Nashvillen lisäksi alimmat veroprosentit NHL:ssä ovat Dallasissa, Floridassa, Tampa Bayssä ja Las Vegasissa. Kanadalaiskaupungit ovat perinteisesti kovia verottajia, minkä lisäksi verokarhu on ahnas Kaliforniassa (Anaheim, Los Angeles ja San Jose) sekä New Yorkissa.
Albertan provinssin kaupungit Edmonton ja Calgary ovat olleet perinteisesti poikkeuksia Kanadassa, mutta öljyn arvon lasku on nostanut sielläkin veroprosentteja. Kun Miikka Kiprusoff dominoi Calgary Flamesin maalissa, Calgaryssä oli NHL-paikkakunnista neljänneksi suotuisin verotus.
Sikäli ei tarvitse ihmetellä, että uransa huipulla oleva venäläismaalivahti Sergei Bobrovski teki vapaana agenttina Florida Panthersin kanssa seitsemän vuoden ja 70 miljoonan dollarin sopimuksen.
Nashville myi Rinteen hyvän ystävän Shea Weberin Montrealiin kesällä 2016. Weberin tämän kauden pohjapalkka sattuu olemaan tasan sama kuusi miljoonaa dollaria kuin Rinteellä. Suoraan laskettuna Rinteellä jää summasta 989 000 dollaria enemmän käteen.
– On Weber joskus maininnut siitä. Vaikka sama palkka tulee molemmissa joukkueissa, huomaa, että aika iso lovi puuttuu. Summat nousevat aika isoiksi, kun prosenttierot ovat niin valtavia.
Verotuseroja voidaan käyttää hyväksi sopimusneuvotteluissa – molempiin suuntiin.
– Seurajohto voi käyttää tilannetta ja nipistää palkasta sillä verukkeella, että tällä paikkakunnalla säästää veroista, Rinne huomautti.
Tiukat vuodet edessä
Huippujääkiekkoilijat ovat maailmassa hyväosaisten kastissa, mutta vastaisuudessa hekin joutunevat tinkimään elintasostaan. Koronavirus ei ole säästänyt edes suurta ja mahtavaa NHL:ää.
On melko varmaa, että tällä kaudella pelaajat eivät saa escrow-tilille luovutetuista rahoista takaisin dollariakaan. TSN:n arvostettu kiekkotoimittaja Bob McKenzie arveli, että escrow saattaa viedä pelaajien palkasta tulevina vuosina jopa 20 prosenttia.
Jos verokarhu syö palkasta puolet ja escrow 20 prosenttia, ei miljoonankaan peruspalkka takaa yletöntä glamour-elämää kovin pitkäksi aikaa.
– Toivottavasti nuoret pelaajat eivät kärsi tästä tilanteesta, johon heillä ei ole osaa eikä arpaa, Rinne sanoo.
Eivätkä pelaajien kulut siihen lopu. Agentit nappaavat jokaisesta sopimuksesta noin kolme prosenttia. Tosin osaava agentti maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.
Ja pitää muistaa, että pelaajien palkat olisivat todennäköisesti pienempiä ilman agentteja. Kun pelaajat aikanaan vastustivat palkkojen julkistamista, agentit jyräsivät pelaajayhdistyksen yli. Palkkojen julkistaminen alkoi nostaa pikkuhiljaa keskimääräistä ansiotasoa.
Osalla pelaajista on omia vakuutuksia loukkaantumisten varalle, ja ne saattavat syödä kymppitonneja. Nykypelaajat käyttävät paljon omia taito- ja fysiikkavalmentajia ja ravintoeksperttejä, joiden palkkiot aiheuttavat lisäkuluja.
Pohjois-Amerikassa eläminen on melko kallista, ja esimerkiksi vuokriin kuluu sievoinen summa, jos ei halua asua ränsistyneessä kerrostalossa kaupungin laidalla – ja aika harva NHL-pelaaja haluaa.
NHL:n minimipalkka on 700 000 dollaria eli 624 000 euroa. Kalliissa Torontossa asuva minimipalkkapelaaja ei välttämättä voi pitää majaansa Toronton keskustan hienoimmissa kattohuoneistoissa.
”En olisi voinut unelmoida”
NHL-pelaaja voi säästää järkevällä rahankäytöllä ja hyvällä verosuunnittelulla sukanvarteen niin, että sieltä riittää ammennettavaa uran jälkeenkin. Esimerkiksi eurooppalainen voi Kanadassa siirtää osan palkasta säätiön kaltaiseen rahastoon, josta tarvitsee maksaa verot vasta nostohetkellä. Jos nostopaikassa on suotuisa verotus, voi säästää sievoisen summan.
Kanadan kaupungeissa korkeaa veroa saa takaisin tekemällä erilaisia mainos- ja pr-töitä. Ne on syytä tehdä oman yrityksen kautta, ettei niistäkin tuloista joudu maksamaan tuloveroa. Niitä töitä on tarjolla Kanadassa jopa kolmosketjun laiturille, jos persoona on vähääkään kiinnostava.
USA:n kaupunkien etuna on, että siellä menojen vähennyksiä menee hyvin läpi veroilmoituksessa. Vähennyksenä kelpaavat joka Suomen kesäasunnon menot.
Raha on tärkeä osa NHL:n kaltaista bisnesliigaa, mutta pelaaja ei voi miettiä sitä liikaa tai keskittyminen karkaa. Vezina-voittaja Rinteen ajatukset eivät ole ainakaan tulosten perusteella livahtaneet harhateille.
– Aiemmin oli vähän vaikeakin puhua raha-asioista. Olen kuitenkin etuoikeutetussa asemassa. Jääkiekkoilijan ammatti on kova, ja palkatkin ovat sen mukaisia.
Raha tuo turvaa, mutta Rinne pelaisi todennäköisesti jääkiekkoa, vaikka hän saisi pelaamisesta suomalaisen rivikansalaisen peruspalkkaa.
– En olisi voinut koskaan edes unelmoida tällaisista rahoista.
Juttua varten haastateltu Rinteen lisäksi suomalaisia pelaaja-agentteja. Lähteinä käytetty Capfriendly-sivustoa ja jääkiekkoilijoiden raha-asioihin erikoistuneen Gavin Groupin laskuria.