Pekka Saurin kolumni: Minne katosi Suomen EU-politiikka?

Korviini on jäänyt soimaan nykyisen hallituksen eurooppaministerin vastustamaton perustelu EU:n elvytyspaketille viime keväänä: se oli “välttämätön paha”, joka eduskunnan nyt vain piti hyväksyä.

Suomi ei kuitenkaan ole tässä tahdottomuudessaan yksin. Euroopan unioni hakee ylipäätään tarkoitustaan maailmassa. Britannia on eronnut liiton jäsenyydestä, ja vahingoniloinen hähättely Brexitin aiheuttamille vaikeuksille on ns. lyhyt lämmin. Puola ja Unkari uhmaavat sisäpolitiikassaan eurooppalaisia perusarvoja, mutta niiden uhkaaminen erottamisella olisi epäuskottavaa – sehän pienentäisi ja heikentäisi unionia entisestään.

Globalisoituvassa, moninapaistuvassa maailmanpolitiikassa hajanainen EU on jäämässä USA:n ja Kiinan voimapiirien katveeseen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hehkutettu liberaalin demokratian voittokulku on pysähtynyt, ja autoritaarinen, kansallismielinen populismi on vahvistunut eri puolilla planeettaa. Eurooppa näyttää voimattomalta lähialueidenkin kriisien ratkaisemisessa: Valko-Venäjä vajoaa yhä häikäilemättömämpään diktatuuriin, ja Venäjä on miehittänyt Ukrainalle kuuluvaa Krimiä  jo seitsemän vuotta.

Jottei olisi yhtään liian helppoa, Saksan liittokanslerin Angela Merkelin pitkä valtakausi päättyy, ja Ranskassakin Emmanuel Macronin asema on katkolla ensi kevään presidentinvaaleissa.

Mutta onneksi EU on keväällä aloittanut Euroopan tulevaisuuskonferenssin. “Konferenssin tarkoitus on kuulla kansalaisten näkemyksiä EU:n tulevista haasteista ja mahdollisuuksista. Tämä tapahtuu järjestämällä alhaalta ylöspäin -periaatteella laaja kirjo erilaisia tapahtumia EU-tasolla, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti, myös digitaalisia osallistumisvälineitä hyödyntäen”, kertovat Valtioneuvoston verkkosivut.

Joko olette osallistuneet tähän laajaan kirjoon erilaisia tapahtumia ja kertoneet näkemyksenne EU:n tulevista haasteista ja mahdollisuuksista? En minäkään. Kovasti odottelen, että puolueet ja johtavat poliitikot esittäisivät aiheesta valovoimaisia kannanottoja ja ehkä peräti päivittäisivät Suomen EU-politiikan 2020-luvulle, niin päästäisiin käymään kansalaiskeskustelua.

Suomella olisi nyt erinomainen tilaisuus ottaa kokoaan suurempi rooli Euroopan unionissa. Rohkeille avauksille olisi tilaa. Alkajaisiksi pitäisi kirkastaa se yhteisvastuullisuuden vahvistuminen, jota viime kevään elvytyspaketti – se “välttämätön paha” – asiallisesti jo toteutti.

Ennemmin tai myöhemmin maailmaa ja Eurooppaa kohtaa taas uusi kriisi, joka vaatii jälleen yhteisvastuullisuutta. Unionin perussopimukset kannattaisi päivittää vastaamaan tätä realismia. Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnistaminen.

Pekka Sauri

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja MTV Uutisten kolumnisti