Vantaalla on yksinasuvia miehiä enemmän kuin missään muualla Suomessa. Tilanne on ennusteiden mukaan kärjistymässä, sillä miesten määrä kasvaa kaupungissa enemmän naisiin verrattuna. Vuonna 2045 miehiä on jo 12 000 enemmän kuin naisia.
Perheettömät miehet kaipaavat monesti tekemistä, ja yksi puuhaa keksivä taho on Vantaankosken seurakunnan nikkaristit.
Noin 30 eri aloja edustavan miehen poppoo tekee erinäköisiä vapaaehtoistöitä pääasiassa vanhempien ihmisten kodeissa. Usein pientä ruuvaushommaa tärkeämmäksi muodostuu toisen ihmisen kohtaaminen.
– Olen käynyt monen ikäihmisen luona. Se juttelu, se kahdenolo yksinäisen ihmisen kanssa, se antaa kummallekin paljon. Sellaisen keikan jälkeen on kiva lähteä kotiin, sanoo nikkaristeihin kuuluva Kari Martikainen.
Ihmiskontakti ”elämän ehto”
Kahdeksankymmentä vuotta täyttänyt Irene Pehkonen on samaa mieltä. Nikkaristikaksikko on tullut hänen luokseen vaihtamaan lampun paikkaa katossa, ja toisten ihmisten kohtaamisen tärkeys on selvää.
– Se on elämän ehto.
– Olen aika paljon mukana vanhojen ihmisten yhteisissä asioissa: eläkeläisryhmässä, marttajoukkueessa ja kirkon vapaaehtoisissa. Minusta se on ihan välttämätöntä, ettei jää vain tänne istumaan, Pehkonen sanoo.
Lamppu saa uuden paikan, ja Pehkonen ihmiskontaktin – kiitos Nikkaristien.
Erilaista yksinäisyyttä
Miesten ja naisten yksinäisyydessä voi olla eroja.
– Naiset löytävät helpommin omia viiteryhmiä ja yhteisöjä harrastusporukoineen. Miehille ehkä kynnys mennä tällaiseen porukkaan on korkeampi. Sillä tavalla se yksinäisyys voi tuntua isommalle, sanoo diakoni Auli Kekoni Vantaankosken seurakunnasta.
– Naisten tapa olla yhdessä on monesti jutteleminen ja kahvittelu. Miehet ehkä tarvitsevat juuri jotain nikkaristiporukkaa, jotain järkevää tekemistä. Että voi käsillä tehdä, päteä ja olla hyödyksi, niin kuin nikkaristit hyvin kuvasivat.