"Perseilyyn ei ole varaa" – Vimpelin kokeneen lyöjätykin syke nousee pudotuspeleihin

– Syke nousee, ja toki paineetkin nousevat, sillä ottelusarja on lyhyt. Perseilyyn ei ole varaa.

– Voittaminen tapahtuu pitkälti henkisellä puolella, sillä pelillisissä asioissa ei varsinkaan kärkijoukkueiden välillä ole isoja eroja.

Mäkelä on kokemuksellaan Vedon henkinen isä, ja hänen panoksellaan on valtava merkitys.

– Pyrin auttamaan joukkueemme nuorempia pelaajia. Jos jostain tulee ylimääräisiä kommentteja tai muuta provosoivaa, on tehtäväni olla siinä pienenä puskurina.

Miehen keskittymistä peleihin on auttanut, että hän on pelikauden sivussa siviilityöstään Mäkelä Alulta.

– Olen kevytmetallivaluri. Onkin ollut todella tärkeää, että olen voinut keskittyä pelikauden pesäpalloon, ja syksyllä jatketaan taas toisia töitä.

Monilla paikoilla

Vetolainen aloitti pesäpallon alle kouluikäisenä, suurin innoittaja asiaan oli hänen Hannu-isänsä, joka myös pelasi pesäpallon pääsarjaa kopparina.

Pääsarjadebyytin Mäkelä teki vuonna 2002 vieraskentällä Kankaanpäässä. Vuosien aikana tutuiksi tulivat kaikki muut pelipaikat paitsi kopparin tontti sekä lukkarin rooli.

– Pääasialliseksi jokeriksi siirryin vuonna 2008, minkä jälkeen olen keskittynyt vain lyöntihommiin.

Lyöjäjokerilta vaaditaan aina onnistumisia. Mäkelä sanoo kokemuksen auttavan paineiden käsittelyssä.

– Vuodet ovat tuoneet tullessaan rauhallisuutta ja asioiden panemista oikeisiin raameihin, sillä jokeriksi ei kasveta vuodessa tai kahdessa.

– On myös muistettava, että ennen kuin minä pääsen kotiuttamaan, vaaditaan onnistumisia myös monilta muilta, eli tämä on koko joukkueen peli.

Ikävuosien lisääntyminen vaatii yhä enemmän fyysisesti.

– Näillä vuosilla on oltava aiempaa tarkempi treenaamisen, palautumisen ja levon suhteen. Olen löytänyt tähän hyvän tasapainon kehoa kuuntelemalla.

Perheen laji

Mäkelä on urallaan saavuttanut kolme SM-kultaa, viisi hopeaa ja kolme pronssia. Meriittilistalla ovat myös muun muassa tällä kaudella sekä vuosina 2011, 2013 tulleet lyöjäkuninkuudet. Hän ei ole kuitenkaan sukunsa ainoa kultamitalisti.

– Isäni äiti, eli mummuni Alli Mäkelä, saavutti naisten pesäpallon SM-kultaa Vimpelin Vedossa vuosina 1947 ja 1948.

Peleistä on perheessä keskusteltu vuosien aikana maltillisesti.

– Mummuni seurasi ennen kuolemaansa pelejäni, mutta emme keskustelleet niistä sen kummemmin.

– Isän kanssa vaihdetaan peliajatuksia, hän kuitenkin ymmärtää ettei tappion jälkeen kauheasti huvita jutella, ja voittojen hetkellä pidetään huolta, ettei niistä tehdä liian isoa numeroa.

Pesäpallo on siirtynyt myös jokeritykin kahdelle lapselle, jotka ovat mukana Vedon junioreissa.

– He eivät kuitenkaan ole kovin innostuneita ohjeistani, sota on päällä jo parissa minuutissa, Mäkelä nauraa.

Ensi kauden osalta vetolaisen suunnitelmat ovat vielä auki.

– Jos paikat pysyvät kunnossa, voisin jatkaakin uraani.