MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi Kanadan Edmontonissa pelattavien nuorten MM-kisojen kaikki Nuorten Leijonien ottelut. Kolmannessa pelissä vastaan asettui Slovakia, jonka Suomi murjoi nurin maalein 9-3.
Nuoret Leijonat löi suvereenisti Slovakian maalein 9-3. Kurkistan seuraavassa tuloksen taakse ja asetan ottelun koko turnauksen kontekstiin ja pidän analyysini rimakorkeutena sitä, että tänään Suomi pelaa kotijoukkue Kanadaa vastaan.
LUE MYÖS: Nuoret Leijonat murjoi Slovakian maanrakoon – ylivoimaa harjoiteltiin oikein urakalla
Kirjoitin viime viikolla Nuorten Leijonien Tshekki-ottelun jälkeen näin:
"Pennasen housuissa palaisin jo seuraavassa Slovakia-pelissä normaaliin suomalaisen jääkiekkoilun peluutukseen. Pennasen on nyt pikimmiten saatava kymmenkunta yltiöpeluutuksella joukkueen ytimestä sivuraiteelle ajettua pelaajaa palautettua takaisin joukkueen täysivaltaiseen jäsenyyteen.”
Pidin tuolloin päävalmentaja Antti Pennaselta suurena virheenä sitä, että hän yritti ei-suomalaisella peluutuksella pakottaa Tshekki-matsin tulosta kuormittamalla aivan liikaa kolmikkoa Roni Hirvonen-Aatu Räty-Joakim Kemell, joka ei edes pelannut ottelussa kovin hyvin.
Slovakiaa vastaan Pennasen peluutus palasi visusti ja viisaasti ns. suomalaiseen doktriiniin. Pennanen oli jopa ylihuolellinen sen suhteen, ettei hän edes teknisten aikalisien jälkeen lähettänyt jäälle muuta kuin sen viisikon, joka oli ”vuorossa” mennä jäälle.
Se taas oli oikein ja ymmärrettävää, että Slovakian posketon jäähyily johti siihen, että väkisinkin lisäpeliaikaa siunaantui ottelun mittaan niille kymmenelle Nuorten Leijonien pelaajille, joilla on vastuullaan ylivoimalla pelaaminen.
Kaikkineen Pennasen peluutus oli nyt raitista ja järkevää.
LUE MYÖS: Historiaa! Nuorten MM-kisoissa pamahti jättiyllätys – näyttävät tuuletukset kruunasivat saavutuksen
Kokoonpano elää
Kokoonpanon ulkopuolelle oli jätetty – syitä on täsmällisesti mahdoton tietää – sentteri Samuel Helenius, puolustaja Petteri Nurmi ja 13. hyökkääjäksi sijoitettiin Ville Koivunen. Jos siirroissa oli kyse pelaajien pelaamisen laatuun ja tasoon liittyvistä tekijöistä, muutokset voi allekirjoittaa. Kilpailu pelipaikoista ja -ajasta on kovaa.
Nurmen osalta tosin on tihkunut tietoa, että hän olisi ollut flunssassa. Minun papereissani Nurmen asema on se, että on siinä ja siinä, kuuluuko hän kuuden parhaan pakin joukkoon tällä hetkellä.
Muuan paradoksi on se, että kun olen ollut huolissani kolmos- ja nelosketjujen pelaajien peliajasta ja sitä mukaa heidän itseluottamuksestaan, fakta on, kuten tuolla myöhemmin pian osoitan, että nuo vitjat ovat pelanneet viidellä viittä vastaan jopa paremmin kuin ykkönen ja kakkonen. Eli ehkä olenkin ollut virheellisesti huolissani siitä, että joidenkin pelaajien itseluottamus rakoilee peluutuksen tähden.
Luonnehdintoja hyökkäyskolmikoista
Pidän riman korkealla, mainitun seuraavan Kanada-pelin luokassa, kun arvioin hyökkäyskolmikkoja, ja siinä nimenomaan viidellä viittä vastaan pelaamista.
Nuorten Leijonien ylivoimapelin voi kuitata tässä niin, että se on siinä luokassa, että Kanadaa vastaan sillä on mahdollista kihauttaa kerran, kaksi. Eli ylivoimapeli tuoksahtaa Suomen kilpailuedulta tällä hetkellä.
Sitten viidellä viittä vastaan pelaamisen kimppuun.
Slovakiaa vastaan Nuorten Leijonien hyökkäyskolmikot olivat alun perin seuraavat: ykkösvitja Hirvonen-Räty-Kemell; kakkosketju Roby Järventie-Joel Määttä-Kasper Simontaival; kolmas linja Roni Karvinen-Oliver Kapanen-Brad Lambert; neloskenttä Kalle Väisänen-Juuso Mäenpää-Eetu Liukas. Ja 13. hyökkääjä Ville Koivunen. Koivunen pääsi hyvissä ajoin Lambertin toikkarointien jälkeen Kapasen rinnalle pelaamaan.
Hirvonen-Räty-Kemell pelasivat jälleen vain välttävästi, kun puhutaan viidellä viittä vastaan pelaamisesta. Ykkösvitja ei saa muodostettua sen enempää kuin muutkaan rintamahyökkäyksiä eikä pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, melkeinpä päinvastoin vähemmän kuin muut hyökkäyskolmikot.
Nähdäkseni suurin ongelma on Aatu Rädyn sentteripeli. Räty ei osaa operoida kunnolla kaukalon keskustassa. Hän tekee tosi usein itsensä pelattavaksi laitaan tai on liian ylhäällä tai alhaalla keskustassa. Rädystä näkee, että hän on pelannut Olli Jokisen Jukureissa, joissa ei pelattu ollenkaan perinteistä sentteripeliä. Räty on jopa hieman riesa Nuorten Leijonien kiekollisesti taitaville puolustajille pelin rakenteluvaiheessa.
Hurja fakta on, että Rädyt saivat aikaan Slovakiaa vastaan ainoastaan kolme – kolme! – mitat täyttävää rintamahyökkäystä ja ainoastaan neljä – neljä! – perusteellisempaa pitkää hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Lukemat ovat surkeita.
Vaikka Rätyjen hyökkäysalueen toimintaa häiritsee ennen muuta laadukkaiden rintamahyökkäysten puute, on sanottava, ettei kolmikko saa pelatuksi juuri ollenkaan kolmen hyökkääjän yhteistyötä hyökkäysalueella. Siitä puutuu kokonaan sellainen Granlund-Manninen-Hartikainen-efekti ja jatkumo.
Järventie-Määttä-Simontaival-kolmikko esiintyi kohtuullisesti mutta vain kohtuullisesti. Jokin tästä kolmikosta kuitenkin puuttuu.
Määttä pelaa ihan hyvää sentteripeliä, mutta laitureista Simontaival on kuin osa-aikajääkiekkoilija ja snaipperi ynnä pelkistetty hyökkäysalueen hai; Järventien vahvuudet eivät ole juohevassa kiekollisessa pelaamisessa. Seuraus on, että kolmikon syöttöketjut eivät ole omalta alueelta hyökkäysalueelle siirryttäessä luontevia.
Kolmikko on ihan hyvä hyökkäysalueella, mutta keskinkertainen parilla muulla alueella. Laittaisin Kanadaa vastaan Järventien paikalle Ville Koivusen. Järventiessä on aineksia nelosketjun työmyyräksi ja rouhijaksi.
Määtät eivät saaneet aikaiseksi laadukkaita rintamahyökkäyksiä Slovakiaa vastaan muuta kuin vaivaiset kolme kappaletta. Sitä mukaa pitkät hyökkäykset hyökkäysalueella jäivät nekin olemattomaan neljään kertaan.
Karvinen-Kapanen-Lambert oli kolmikkona kohtuullisen vahva Lambertin toikkaroinnista huolimatta. Oli hyvä veto Pennaselta laittaa Koivunen pelaamaan Kapasen kanssa.
Katsoin hieman tarkemmin Oliver Kapasta. Hän pelaa ajoittain jopa nerokasta sentteripeliä, mitä tulee sijoittumiseen. Ei ihme, että Kapasen kolmikko loi kilpailukykyisen määrän rintamahyökkäyksiä, siitä oikeaoppisia hyökkäyssiniviivan ylityksiä ja nupiksi pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä.
Kapanen, eri laiturein, oli luomassa peräti kahdeksaa laadukasta rintamahyökkäystä ja kuutta pitkää hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Kapasessa Suomella on todellinen keskushyökkääjä!
Väisänen-Mäenpää-Liukas -troikka pyrki työteliääseen peruspelaamiseen ja onnistui siinä vallan hyvin. Mäenpää osaa sentteripelin sijoittumisensa puolesta. Kolmikko ylitti mallikkaasti keskialuetta ja sai aikaiseksi myös pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä. Rintamahyökkäyksiä kolmikko loi kuusi kappaletta, samoin pitkiä hyökkäyksiä syntyi kuusi kappaletta.
Pakkiparit
Pakkiparit Tshekki-pelin lähdössä olivat Ruben Rafkin-Topi Niemelä; Joni Jurmo-Kasper Puutio; Eemil Viro-Aleksi Heimosalmi. Ja seitsemäntenä puolustajana pelasi Matias Rajaniemi.
Rafkin ja Niemelä pelasivat ihan mukiin menevästi. Henkilökohtaisella taidollaan kompensoiden he eivät juurikaan kärsineet siitä, että ovat molemmat oikea käsi alhaalla pelaavia pakkeja.
TPS:ssä puolustajien kätisyydet eivät ole olleet niin nokonnuukaa, ja niin Rafkin selvisi oikein hyvin vasempana pakkina. Rafkinille sopii mainiosti, että vastustaja tulee kuten Slovakia ajoittain jopa viivelähdöissä pölhökustaana maalin taakse paineistamaan. Siinä kohtaa Rafkin osaa hyvin ajoittaa näyttämölle esiin nousunsa jalalla.
Jurmo ja Puutio esiintyivät todella edukseen. Jurmo näkyy aika nopeasti oppivan pois Jukurit-lätkän vallattomista vapauksistaan. Slovakiaa vastaan Jurmolla oli hyviä tuokiota niin, että hän kyllä lähti jalalla liikkeelle, mutta sai jo hyvin pian tehtyä peliä lyhyellä syötöllä hyökkääjälle. Joukkueen ykköspuolustaja Puutio on hyvä pakkikaveri kenelle tahansa, niin myös Jurmolle.
Viro ja Heimosalmi olivat erinomainen kaksikko. He osaavat parhaiten hyödyntää kämmen-kämmen-syöttöä lavasta lapaan. Heimosalmi on tässä parissa osoittanut, että tutussa TPS-parissa Viro-Rafkin ongelma on ollut Rafkinin väärässä tai arvaamattomassa rytmissä tempoileva pelaaminen.
Seuraavaksi Kanada
Slovakiaa vastaan Pennanen hieman leikki ja inspiroi pelaajiaan pelisuunnitelmalla, jossa oli myöhästelevää prässiä ja jopa tolppatrapia. Okei, siinä oli skoutattu Slovakian heikkouksia. Tosin tolppatrapista oli luovuttava, kun se vuoti heti.
Tänään Kanadaan vastaan ei voi viljellä peruspelistä poikkeavia pelisuunnitelmia. Nuorten Leijonien tulee pelata, mitä peli pyytää. Uskon, että siihen Nuorilla Leijonilla on hyvä valmius.
Odotan vesi kielellä, onko Rädyn ykkösnyrkistä pelaamaan parempaa lätkää viidellä viittä vastaan kuin tähän asti. Päävalmentaja Pennanen on luottanut kolmikkoon kuin vuoreen. Minä olen nähnyt kolmikon yhteispelaamisessa vakavia puutteita. Lyödäkseen Kanadan Suomen ykkösvitjan on parannettava rutkasti pelaamistaan.
Nuoret Leijonat kohtaa seuraavaksi Kanadan Suomen aikaa kello 1.00 tulevana yönä.
Juttua korjattu klo 16.20: korjattu Jurmon etunimi ja Kanada-ottelun alkamisaika.