MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen seuraa tarkasti jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoja Nuorten Leijonien osalta. Ensimmäisessä ottelussaan Suomi kohtasi turnauksen ennakkosuosikin Kanadan.
Päävalmentaja Lauri Mikkolan Nuoret Leijonat avasi MM-turnauksensa Göteborgissa maineikkaassa Scandinaviumissa. Tappio Kanadalle kirjattiin maalein 5–2.
RAPORTTI JA SEURANTA: Nuorten Leijonien sysimusta Kanada-historia sai jatkoa – Suomelle kylmää vettä niskaan MM-avausottelussa
Otan heti kiinni kaksi käsin Nuorten Leijonien kannalta tärkeään asiaan, joka oli näkösällä ottelussa Kanadaan vastaan. Suomen joukkueen pitää ehdottomasti hyödyntää paremmin Scandinaviumin maksimaalisen suurta, silmämääräisesti peräti 30x60 metrin kaukaloa.
Kanada oudoksui etenkin ottelun alussa suurta kaukaloa. Kanada ei saanut välittömästi silmään sellaista vaihdetta, joka siltä on totuttu näkemään pohjoisamerikkalaisissa pienemmissä kaukaloissa.
Pidän Mikkolaa päävalmentajana, joka tykkää peluuttaa melko nopeasti pystysuuntaan hyökkäyksissä painottuvaa Meidän peliä. Ottelu Kanadaa vastaan lähti erikoisesti liikkeelle, sillä vaahteralehdet rytmittivät ja etenkin kiekottelivat Nuoria Leijonia rennommin paineen alta ulos Suomen hieman kummallisesti päälle kömpinyttä hyökkääjien kolmikkoa vastaan. Suomi taas oli todella epävarma vastaavissa kiekotteluissaan.
Pahimmillaan ”nopea” pystyyn kääntäminen muuttaa pelin hitaaksi, sotkee sen rytmin ja virtauksen aivan kokonaan. Nyt Suomella kävi niin Kanadaa vastaan muun muassa sellaisin seurauksin, etteivät sinipaidat pystyneet synnyttämään pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä.
En voi olla alleviivaamatta, että tässä turnauksessa Suomen pitäisi hyödyntää isoa kaukaloa täysimääräisesti täysimääräisellä Meidän pelillä, jossa mukana on kaikki hyökkäämisen ja puolustamisen rytmit ilman peliä pakottavia painotuksia. Tosin en ole kovin toiveikkaalla päällä tämän suhteen siksi, koska päävalmentaja Mikkolan jääkiekkonäkemys ei ole sellainen, millä Nuoret Leijonat ovat saavuttaneet menestystä Karri Kiven, Jukka Jalosen, Jussi Ahokkaan ja Antti Pennasen komennossa. Varsinkin siksi, koska eurooppalaisessa olympiakaukalossa pitäisi pelata eri tavalla, miten Mikkola nyt selkeästi kaavailee.
Isossa kaukalossa pitäisi oikein teroittamalla teroittaa laitahyökkääjille pelaamista laitojen lähellä hyökätessä. Aivan kuin Mikkolan valmennustiimi ei olisi ottanut ollenkaan lukuun Scandinaviumin suuren kaukalon suomia runsaita mahdollisuuksia.
Toisessa erässä Suomen peli oli aivan mullin mallin. Siinä peli virtasi päästä päähän täysin pysähtymättä lainkaan – mikä oli kuin olisi käskenyt kanadalaiset syömään. Sekä ensimmäisessä että toisessa erässä peliote oli Kanadalla ennen muuta sen tähden, että kanadalaiset ottivat pelivälineestä vallan välineen.
Suomen todella vajaaksi jäänyt hyökkääminen johti siihen, että myös puolustuspelivalmius ja puolustuspelinopeus olivat vajaita.
Suomi oli pelillisessä alakynnessä ja jo kahden maalin tappioasemassa toisen erän loppupuolella, kunnes ylivoimalla Aleksanteri Kaskimäki onnistui maalin edestä operoimaan Arttu Kärjen hienon toimituksen maaliin. Tuo ylivoimaosuma ja Niklas Kokon huikea maalivahtipeli pitivät Nuoret Leijonat pelissä kiinni.
Kun suomalainen joukkue pelaa näin heikosti taktisella tasolla, puheet siirtyvät siihen, että vastustaja voittaa kaksinkamppailuja ja on vahvempi laitojen vieressä. Suomalaisen jääkiekkoilun menestysreseptiin kuuluu pelivälineen hallinta ja sen riittävä liikuttelu kaukalon keskustan kautta. Kaksinkamppailujen äkillinen parantaminen ei onnistu.
Kolmannessa erässä Nuoret Leijonat ei juurikaan parantanut pelaamistaan.
Olettaen, että Nuorilla Leijonilla olisi penkin takana aivan parhaita suomalaisia valmentajavoimia, tohdin sanoa, että SM-liigassa rutinoituneet pelaajat ovat sekä yksilöinä että etenkin joukkueena parempia kuin tämä Kanadan nyt jalkeilla oleva joukkue – etenkin kun pelataan isossa kaukalossa. Vaan kun Mikkola esikuntineen antaa pelitavassa tasoitusta, suomalaiset pelaajat näyttävät huonommilta kuin he oikeasti ovatkaan.
Tuo edellä sanomani kävi rajusti toteen jo vuosi sitten, kun Tomi Lämsä esikuntineen jätti Nuoret Leijonat suorastaan heitteille pelitavan osalta. Nyt pelitavallinen kömpelyys ei tule aivan vastaavaan maksuun Göteborgissa – koska turnauskaukalo on todellakin suuri.
GM Kimmo Oikariselta on nyt menossa jo toiset kisat vihkoon päävalmentajavalinnan osalta. Oikarinen on Jääkiekkoliitossa täyttänyt sen valtatyhjiön, joka siellä jo joitakin vuosia sitten alkoi syntyä urheilujohtajilta Pennanen ja Jukka Jalonen.
Sanon vielä sen, että tämän turnauksen Nuorissa Leijonissa on valtava pelaajapotentiaali ottaa minkä värinen mitali tahansa. Jopa kultainen. Iso kaukalo puoltaa sitä. Mutta suuresti ihmettelen sitä, että siinä, missä olemme olleet jo 10 vuotta maailman parhaita – eli taktiikassa, jättäydytään nyt pahasti jälkeen päävastustajiin nähden.
Ottaa lujille sanoa, että tämä Kanada olisi ollut täysin lyötävissä. Ihan oikeasti olisi ollut. Tappio menee täydellisesti valmennustiimin piikkiin. Nuoret taitavat ja tavoitteelliset suomalaiset pelaajat ansaitsevat parempaa valmennusta.