Wilma Murto joutui pettymään seiväshypyn EM-finaalissa, kun hän jäi avauskorkeuteensa 443. Päällimmäisenä tunteena suomalaisen mielessä oli pettymys, mutta Murto oli osannut myös varautua epäonnistumiseen viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.
– Omalta kohdalta kisa oli lyhyt ja heikkotasoinen. Oma fiilis, kun kolmas rasti tuli ruutuun, oli, että ei ole ihan vielä valmis tuohon. Kun tietää, mitä mitalin metsästäminen vaatii, ja sitä lähtee hakemaan, ei ole valmis siihen, Murto sanoi tuoreeltaan finaalin jälkeen.
Murrolla oli helmikuisen akillesjännevamman jälkeen vain yksi täysivauhtinen kilpailu alla ennen EM-finaalia, ja sekin oli toissapäivänä hypätty karsintakilpailu.
– Oli se aika kova ja aika tiukka koettelemus, kun miettii, mikä tausta mulla on ja paljon olen hypännyt vamman jälkeen, Murto sanoo.
Tuntemus oli kuitenkin hyvä, vaikka karsinta olikin jättänyt kroppaan tuntemuksia.
– Tuntemusta takareiden ja pakaran suunnalta. Ei ole huolta siitä. Oli sellainen olo, että on hyvä isku. Ehkä jopa yllättävänkin hyvä fiilis, jos mietin verryttelyä ja verryttelyhyppyjä.
Murto harmitteli sitä, ettei ehtinyt päästä EM-karkeloihin kuntoon. Tietty taso saavutettiin melko helposti, mutta sitten kun piti lähteä mitalitaisteluun, ei hyppy toiminut sillä tavalla mihin hän on tottunut.
– Kun katsoo mun karsintahyppyjä, ne olivat sellaisia pikkunättejä, sellaisia varmistelevia ja turvallisia. Niillä pääsee sen 450 koska vaan. Tänäänkään ei ollut tavoite hypätä 458, ja kisaa lähdettiin rakentamaan eri tavalla. 450 hyppääminen vähän keskeneräisenä on helppoa, mutta korkeammalta ei enää niin helppoa.
Varsinkin kuopalle tulo tuntui erilaiselta.
– Yrittää aistia sen, millä rytmillä kuopalle pitäisi tulla. Se on aika syvällä tuolla takaraivossa, ja sen huomaa, kun sitä ei pysty toteuttamaan. Kun on hyvä isku, se tulee aika vaivattomasti. On huono merkki, että sitä joutuu miettimään ja yrittämään toteuttaa.
Yhdestä asiasta Murto oli erityisen mielissään, vaikka kisa menikin hänen osaltaan penkin alle. Katsomossa oli nimittäin todella paljon suomalaisia Suomen lippujen kanssa, ja sekä Murto että upeasti neljänneksi hypännyt Elina Lampela saivat kovaa kannustusta osakseen.
– Se oli aika hämmentävää, kun tultiin esittelystä. Tunnistin, että oli suo. Suomen lippuja oli ihan sairaasti ja mietin, että kenen kotikisat nämä ovat. Olen äärettömän innoissani, että suomalaiset on lähtenyt reissuun, ja se vaikuttaa tosi paljon.
Murto esiintyi median edessä omana iloisena itsenään, vaikka pinnan alla pettymys oli varmasti kova.
– Vähän semmoinen tyhjä. Olisi ollut kiva saada itsestään irti ja vähän jäi hommat kesken. Harmittaa totta kai. Sisuuntunut, Murto kuvaili oloaan.
– Kyllä mä luulen, että se itkutkin sieltä tulee, mutta ei tässä.
Kauden päätavoite, eli olympialaiset, on vielä edessä, ja sen suhteen Murto ei ole huolissaan, vaikka vielä kunto onkin keskeneräinen.
– Kaksi kuukautta riittää varmasti Pariisiin. Ei ole huolta siitä.