Pietarsaarelainen Teija Löfholm sai keskiviikkona ilmoituksen rannalta löytyneestä pienestä kuutista. Pieni hylkeenpoikanen oli ilmeisesti joutunut eroon emostaan ja värjötteli yksin rannalla Skutnäsissä.
– Ohikulkija oli huomannut, että siellä oli joku "pentu" puoliksi vedessä, puoliksi maanpientareella. Siinä oli vähän jyrkännettä ja kuutti oli jäänyt nuutuneena puolitiehen, Löfholm kertoo.
Ohikulkija oli soittanut paikalliselle löytöeläintoimijalle, joka oli yhteydessä Löfholmiin. Löfholm toimii vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana Pietarsaaren alueella.
Kuutti oli hyvin pienikokoinen ja oli selvää, että se piti saada heti hoitoon. Aikuiset hylkeet painavat 40-100 kiloa ja kuutit syntyvät yleensä noin viisikiloisina.
Kyseinen kuutti painoi vain 6,2 kiloa ja oli suurin piirtien kissan kokoinen.
Nälkiintymisestä huolimatta kuutti oli temperamenttinen ja valpas.
Nopeaa toimintaa
Löfholmin tarkoitus oli saada poikanen hoitoon Raippaluodossa Pohjanmaan villieläinhoitolaa pyörittävälle Markku Harjulle. Matkaan tuli kuitenkin mutkia.
– Soitin Markulle ja selvisi, että kuutti oli purrut häntä jokunen viikko taaksepäin ja hän oli saanut traanimyrkytyksen.
Traanimyrkytys eli hyljekäsi on voimakas tulehdus, joka tulee hylkeen puremasta.
– Tajusin sitten, että Korkeasaari Helsingissä on lähin paikka, mihin hylkeenpoikasen saa hoitoon. Kävin kotona hakemassa eväät ja lähdin ajamaan kohti Korkeasaarta.
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, sillä ensimmäinen havainto kuutista tapahtui puolenpäivän aikoihin. Löfholm sai kuutin noin kello 13.00. Puolentunnin kuluttua hän oli jo matkalla Helsinkiin.
Matkan alussa Löfholm jakoi Eläintenpelastusrinki Facebook-ryhmässä kuvan kuutista ja kyseli, olisiko joku muu matkalla Helsinkiin, joka voisi ottaa poikasen kyytiinsä matkan varrella.
Löfholmin eläinneuvojakollega Ikaalisista olikin juuri sopivasti matkalla Korkeasaareen hakemaan sinne aiemmin viemäänsä joutsenta.
– Aikataulut menivät yksi yhteen. Se meni ihan täydellisesti, Löfholm kiittelee.
Kuutti vaihtoi menopeliä Ikaalisten Nesteellä ja matka jatkui kohti Korkeasaarta.
Topakka pikkuinen
Poikanen oli selkeästi nälkiintynyt, koska se ei ollut enää hyljemäisen pullea, vaan sen nahka oli rypistynyt.
– Sen olemus ei ollut silti nuutunut, vaan se oli oikein topakka pikkuinen ja sähisi ja murisi minulle. Pidin sitä hyvänä merkkinä.
Korkeasaaresta neuvottiin, että kuuttia ei saanut syöttää, sillä sen suolisto olisi mennyt rikki. Päästyään Korkeasaareen se sai nesteytystä. Selvisi myös, että kyseessä oli Itämeren norppa.
Kuutin voinnista ei ole vielä kuulunut mitään.
– Kerään rohkeutta, että uskallan soittaa sinne ja kysyä vointia. Olen silti toiveikas.
Löfholm ei ole kohdannut kuutteja aiemmin.
– Ikäväkseni uskon, että mahdollisesti niitä tulee nyt enemmän. Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla tehdään kesällä räjäytystöitä, jotka saattavat pelästyttää hylkeitä.
Tässäkin tapauksessa oli todennäköisesti käynyt niin, että joko emo tai kuutti oli pelästynyt jotakin ja ne olivat joutuneet eroon toisistaan.
– Jotakin äkkinäistä siinä on tapahtunut, eivätkä emo ja kuutti ole enää löytäneet toisiaan.
Löfholm kiittelee ihmisten reaktioita ja auttamishalua. Hän oli saanut useita yhteydenottoja Facebookissa.
– Ihmiset alkavat olla valveutuneempia eläinten suhteen, Löfholm arvelee.