Alkumatkasta Ukrainan rajalta Helsinkiin suunnanneessa pikkubussissa oli hiljaista ja surullista. Toisena päivänä takapenkiltä alkoi kuulua jo naurua ja normaalia jutustelua. Tunnelma keveni entisestään Tallinnan laivalla määränpään eli Suomen lähestyessä.
Helsinkiläinen Pietu Pietiäinen kuljetti viikonloppuna Ukrainan rajalta Suomeen kaksi ukrainalaista äitiä, kolme lasta sekä eläkeikäisen naisen ja koiran. Ukrainalaisia odottivat Suomessa ystävät, tutut ja työkontaktit. Eläkeläisnaisen otti vastaan Espoossa asuva tytär.
– He ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan vuoksi. Miespuoliset oli pakotettu jäämään sotimaan eli eivät päässeet pois maasta, Pietiäinen kuvaili kyytiläisiään Suomeen saavuttuaan.
Matka Ukrainasta puolaan voi kestää jopa vuorokausia
Kaikki kyytiläiset olivat Helsinkiin päästyään rättiväsyneitä. Matka Ukrainasta Puolan puolelle rajaa voi kestää jopa vuorokausia. Väsynein oli eläkeläisnainen, joka oli joutunut istumaan yksin puolalaisessa vastaanottokeskuksessa makuupaikkojen loputtua.
Etenkin Lvivin kaupungin suunnalta Ukrainasta on ollut vaikea päästä nopeasti Puolan puolelle viime päivinä. Jalan kulkevien ihmisten rajanylitys kestää helposti vähintään useita tunteja.
– Ihmisiä saapuu raja-asemilta Puolen puolelle tipoittain, sunnuntaina kotimaahan palannut Pietiäinen kertoo.
Valko-Venäjän suunnan rajanylityspaikat ovat Pietiäisen kuuleman mukaan olleet vähemmän ruuhkaisia.
Ukrainan ja Puolan välisen rajan ylitys sujuu usein nopeammin autolla kuin kävellen. Ukrainasta on paennut lähinnä autottomia naisia ja lapsia, sillä ukrainalaisperheiden miehet ovat joutuneet jäämään sotaan.
"Kyytiläiset olisivat saatteneet joutua odottamaan jopa monta päivää"
Kun pääsee Ukrainasta Puolan puolelle, on Pietiäisen mukaan turvassa ja hyvin organisoitua apua järjestyy. Puola on järjestänyt pakolaisten kuljetuksia rajalta lähistön tilapäisiin vastaanottokeskuksiin ja myös pääkaupunki Varsovaan, jossa on enemmän majoituskapasiteettia.
Ongelmana on se, että ihmiset eivät välttämättä mahdu kerralla lähistön pakolaiskeskuksiin.
Pietiäinen pitää onnistumisena sitä, että hän apulaisineen pystyi täsmäauttamaan ihmisiä ruohonjuuritasolla ja saamaan edes hieman painetta pois täysistä vastaanottokeskuksista.
– Kyytiläiset olisivat muussa tapauksessa saattaneet joutua odottamaan jopa monta päivää tosi väsyneinä.
Varsovassa on tällä hetkellä paljon kyytiä eri puolille Eurooppaan tarvitsevia. Varsovasta Helsingin suuntaan lähtevät junat ja lennot ovat olleet viime päivinä loppuunmyytyjä useaksi päiväksi eteenpäin.
Pietiäisen mukaan pakolaiskeskuksissa poliisi kuvasi autojen rekisterinumerot ja kuskien passit ehkäistäkseen pakolaisten hädänalaisen tilanteen hyödyntämistä.
"Tajusimme olevamme majapaikkoja etsiessämme vain tiellä"
Pietiäinen ja hänen kanssaan samaa matkaa ajanut toisen pikkubussin kuljettaja veivät Suomesta Ukrainan rajan apukeskuksiin lähinnä sairaala- ja lääketarvikkeita. Kahden pikkubussin saattue jakautui siinä vaiheessa, kun lastit oli jaettu ja alettiin poimia sopivia kyytiläisiä paluumatkalle.
– Siinä tehokkaaksi kanavaksi osoittautui erään Suomessa asuvan ukrainalaisen perustama WhatsApp-ryhmä, jossa alkoi tapahtua. Siellä kyydit liikkuivat hyvää vauhtia, Pietiäinen kertoo.
Apua oli Ukrainan ja Puolan rajalla Pietiäisen mukaan tarjolla jopa lähes liikaa. Suurin osa rajan pinnassa odottaneista oli saapuvien ukrainalaisten tuttuja, jotka tiesivät, ketä odottaa. Heistä kaikille ei riittänyt edes parkkipaikkoja.
Rajakaupunkien kaikki majoitukset olivat tupaten täynnä. Esimerkiksi Booking.com -sivustolta saattoi löytää yksityisten ihmisten laittamia 5–10 euron kotimajoitusilmoituksia. Varauksen jälkeen saapunut viesti kertoi, että kyseessä oli ilmainen majoitus pakolaisille.
– Tajusimme siinä vaiheessa olevamme majapaikkoja etsiessämme vain tiellä ja lähdimme kotimatkalle jo perjantaina.
Puolan rajan läheisyyden tavallista runsaampi liikenne näkyi siinä, että monella huolto-asemalla sai tankata kerralla enintään 50 litraa.
Poliisit jakoivat joka rajalla pehmoleluja
Jännitysmomenttia lisäsi se, että Pietiäisen auton takaluukku meni matkan puolivälissä jumiin eikä auennut.
– Pelkäsimme, että tulee rajatarkastus, jossa halutaan katsoa takaluukkua ja että se ei toimi.
Takaluukku ei kuitenkaan kiinnostanut viranomaisia paluumatkalla. Passit tarkastettiin useammassakin kohtaa puolalaisilla rajateillä, Pietiäinen kertoo. Puolan poliisi halusi ilmeisesti nähdä, keitä Valko-Venäjän rajan suunnalla liikkuu.
Tarkastukset jatkuivat Baltian maiden rajoilla. Viron rajalla ukrainalaisten piti täyttää lomake.
– Passeja ja autoja tarkastavat poliisit olivat joka paikassa hirveän ystävällisiä ja pahoillaan viivästyksistä.
Pietiäisen kyydissä matkustaneet lapset olivat hukkua pehmoleluihin. Niitä oli jo valmiiksi autossa ja poliisit joka rajalla antoivat lisää.
Pietiäinen kustansi Facebook-ystäviensä sponsoroimasta matkakassasta kyytiläisten paluumatkaan liittyneet kustannukset. Viking Line puolestaan tarjosi laivamatkaliput kaikille Ukrainan passin haltijoille.
Helsingissä rajatarkastukset sujuivat Pietiäisen mukaan nopeasti ja joustavasti. Maahan saavuttaessa oli koronatarkastuspiste ja toinen tarkastuspiste jossa kysyttiin, onko kyydissä ukrainalaisia ja onko heillä paikka, minne mennä.
Pietiläinen ei rohkaise muita rajalle
Pietiäinen kokee vieneensä paikan päälle tavaroita, joille oli kysyntää. Hän myös löysi Suomeen kyytiä tarvitsevia ihmisiä alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti.
Vaikka Pietiäinen pitää operaatiota onnistuneena, ei hän silti välttämättä haluaisi rohkaista vastaavaan "omatoimiretkeilyyn" – ellei ole todella kokenut kuljettaja.
– Pitää olla todella kärsivällinen järjestelijä, mukautua kaikkiin tilanteisiin ja pystyä olemaan aiheuttamatta lisäharmia ruuhkissa ja tilanteissa.
Pietiäinen kertoo pohtineensa ennen matkaa monenlaisia skenaarioita. Hän ei ollut kuitenkaan missään vaiheessa huolissaan omasta turvallisuudestaan.
– Ydinvoimala tai ydinase lähialueella oli etukäteen arvioimamme suurin riski.
Parempi auttaa avustusjärjestön kautta kuin lähteä sähläämään, sanovat asiantuntijat
Yksityishenkilöiden suoraan Puolan ja Ukrainan rajalle lähettämää tavara-apua on kritisoitu runsaasti viime päivinä. Auttajat voivat paitsi viedä paikan päälle tarpeetonta roinaa, myös tukkia tiet ja hotellit ylläpitäessään länsimaisen pelastajan sankarimyyttiä.
Asiantuntijoiden mukaan on parempi auttaa perinteisten avustusjärjestöjen kautta kuin lähteä itse sähläämään.
Isot avustusjärjestöt ovat jo ehtineet organisoitua ja pystyvät reagoimaan tilanteeseen isolla kalustolla. Nämä tahot myös tietävät, mitä paikan päällä tarkalleen ottaen tarvitaan. Esimerkiksi tukkupakatut lääketarvikkeet ovat kysytympiä kuin yksityisten ihmisten lahjoittamat pikkunyssäkät.
Vaatteita ja vaippoja ei kaivata rajalle yhtään lisää, vaan vaatelahjoitukset kannattaa pitää Suomessa. Niitä saatetaan tarvita täällä jos pakolaisia tulee paljon.
Myöskään ruuan lähettäminen ei ole järkevää eikä ekologista. Puolassa kaupoissa ei ole pulaa ruoasta, ja ruoka on myös paikan päällä halvempaa kuin Suomessa.
Ukrainan rajan tuntumassa toimivilla huoltoasemilla on tiettävästi korkeintaan ajoittaista polttoainepulaa. Senkin korjannee EU-alueen hyvin toimiva polttoainejakelu.