Suomen kuudessa hätäkeskuksessa puurtaa joukko työntekijöitä, jotka ovat vastuussa muiden ihmisten hengistä, mutta jäävät myös usein vaille kiitosta. Hätäkeskuspäivystäjistä on tällä hetkellä pulaa, mikä kuormittaa nykyisiä työntekijöitä entisestään.
Kaarina Salomaa, 52, näkee työssään, tai tarkemmin sanottuna kuulee, koko ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan saakka.
– Olen saattanut muutaman vauvan maailmaan puhelimen välityksellä, ja myös kuullut monen viimeiset henkäykset, Salomaa sanoo.
Salomaa aloitti hätäkeskuspäivystäjänä 12 vuotta sitten. Hän aloitti Joensuussa Pohjois-Karjalan hätäkeskuksessa, mutta nykyään työskentelee Kuopiossa keskusten yhdistyttyä.
Hätäkeskuspäivystäjät vastaavat hätänumeroon tulleisiin puheluihin, arvioivat avun tarpeen sekä kiireyden, ja ohjaavat sen oikealle viranomaiselle.
Päivystäjät eivät pelkästään välitä avunpyyntöä eteenpäin, vaan itse auttavat soittajaa toimimaan hätätilanteessa. Kyseessä voi olla esimerkiksi tulipalon alkusammutusta, elottoman elvytyksen ohjeistaminen tai vauvan synnytys.
Salomaan mukaan soittojen skaala on suuri, eikä koskaan tiedä, mitä seuraavassa puhelussa on edessä.
– Se voi olla vahinkopuhelu, kuten numeroita vahingossa painellut lapsi, tai sitten soittaja, jonka puoliso on kaatunut, korahtanut ja makaa elottomana, ja sitten aletaan elvyttämään, Salomaa kuvailee.
Keskusteluapua on heti saatavilla
Kaikenlaisia tilanteita harjoitellaan opintoaikana, mutta tosielämää on vaikea imitoida etukäteen.
– On se ihan eri asia, kun siinä on konkreettisesti elvytystilanne käsillä ja kuulet sen omaisten hädän, Salomaa kuvailee.
– Se voi olla tosi rankka kokemus. On hyvä, että ne voidaan heti käydä läpi.
Päivystäjille on tarjolla heti vuoron aikana ammattimaista keskusteluapua, jos puhelua haluaa purkaa jonkun kanssa. Avokonttorimaisessa puhelinsalissa on myös vuoromestari, joka seuraa päivystäjien työntekoa.
– Jos on tällainen kovempi keikka, hän tulee pöydän eteen ja sanoo, että nyt pois linjalta ja kahville, Salomaa kuvailee.
Suuronnettomuuksissa tai poikkeuksellisen raskaissa tapauksissa asiaa puretaan koko ketjun, eli päivystäjän, ensihoidon tai muiden mukana olleiden viranomaisten kanssa.
Kaarina Salomaa (vas.) näkee työssään, tai tarkemmin sanottuna kuulee, koko ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan saakka. Sanna Jääskeläinen (oik.) kertoo pystyvänsä suurimmaksi osaksi jättämään tapaukset salin ovien sisäpuolelle, mutta ei aina.
"On tietysti soittoja, jotka jäävät mieleen"
Niin ikään Kuopiossa työskentelevä hätäkeskuspäivystäjä Sanna Jääskeläinen, 42, kertoo pystyvänsä suurimmaksi osaksi jättämään tapaukset salin ovien sisäpuolelle, mutta ei aina.
– On tietysti soittoja, jotka jäävät mieleen. Esimerkiksi sellaiset, jotka koskevat pieniä lapsia. Silloin äitinä miettii, että mitenköhän tuossa kävi, Jääskeläinen sanoo.
– Ja välillä jää miettimään, teinkö kaikkeni vai olisinko voinut tehdä jotain vielä enemmän. Vaikka tekisit ohjeiden mukaan, kaikki tehtävät eivät mene samalla kaavalla.
Kaikkia soittoja ei kuitenkaan voi jäädä miettimään pitkäksi aikaa.
– Tavallaan se on pakkokin pystyä nollaamaan, jotta pystyy ottaa taas seuraavan puhelun vastaan, Jääskeläinen pohtii.
Turhat puhelut kuormittavat keskuksia
Päivystäjille turhauttavimpia ovat puhelut, joihin heidän ei kuuluisi vastata. Hätänumeroon tulisi soittaa vain kiireellisessä hätätilanteessa.
Viime vuonna Suomen hätäkeskukset vastasivat yhteensä lähes kolmeen miljoonaan puheluun, joista noin 865 000 ei olisi kuulunut sisällöllisesti hätäkeskukseen. Näistä noin 58 000 arvioitiin olleen ilkivaltaisia.
Kaikki tarpeettomat soitot eivät siis ole pahantahtoisia, vaan kyse voi olla esimerkiksi muistisairaudesta tai puhtaasta ajattelemattomuudesta. Myös uusavuttomuus tuntuu lisääntyneen, kertoo Salomaa.
– Minulta on yritetty tilata pizzaa ja taksia, ja kyselty lähimmän eläinlääkärin numeroa, hän kuvailee.
Myös Jääskeläinen kertoo turhien soittojen olevan kuormittavia. Ne voivat pahimmillaan viivästyttää apua sellaiselta, jonka henki on niistä arvokkaista minuuteista kiinni.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Poliisilla oli käytössä oma hätänumeronsa vuoteen 2011 saakka. Kuvassa poliisin hätäkeskus vuonna 2004.
Päivystäjät eivät voi suorilta käsin vain katkaista puhelua, jos eivät ole varmoja avun tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Sekavasti puhuva henkilö ei välttämättä ole humalassa, vaan on voinut saada aivohalvauksen. Ja myös päihtynyt voi tarvita oikeasti apua.
Jokainen soittaja reagoi hätätilanteeseen eri tavoin; joku voi olla kylmän rauhallinen vakavassakin tilanteessa, toinen voi mennä täyteen paniikkiin pienestäkin haavasta.
Päivystäjät ovatkin mestareita onkimaan tietoja sekä tulkitsemaan tilanteita ja ihmisiä.
– Kun puhut sen ihmisen kanssa, sinun täytyy myös rekisteröidä mitä siellä taustalla tapahtuu, Jääskeläinen kertoo.
Katso myös: Hätäkeskuspäivystäjä voi joutua uskomattomiin tilanteisiiin – Päivi avusti synnytyksessä puhelimitse jouluaattona
2:45
Keskuksia piinaa vuosia kestänyt henkilöstövaje
Aiemmin hätäkeskuksia oli 15, mutta vuonna 2010 hätäkeskustoimintaa päätettiin uudistaa. Vuoden 2014 lopusta lähtien hätäkeskuksia on ollut kuusi, ja ne toimivat Oulussa, Kuopiossa, Porissa, Keravalla, Turussa ja Vaasassa.
Tällä hetkellä hätäkeskuksissa on noin 40 päivystäjän vaje, mutta henkilöstöpula on pidempiaikainen ongelma. Yhteensä Hätäkeskuslaitoksessa työskentelee tällä hetkellä 593 henkilöä.
Mistä henkilöstövaje johtuu? Sitä pohditaan kuumeisesti niin alan työpaikoilla, ammattijärjestöissä kuin sisäministeriössäkin.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Oulun hätäkeskus vuonna 2012. Kuva: Lehtikuva
Aiemmin tänä vuonna uutisoitiin, että hätäkeskuspäivystäjistä noin 70 prosenttia kokee työnsä kuormittavaksi. Uupumisoireita kokee viikoittain noin 10 prosenttia ja kuukausittain noin 20 prosenttia päivystäjistä.
Arviolta 13 prosenttia päivystäjistä vaihtoi toisiin tehtäviin vuonna 2019, mikä on huomattavasti keskimääräistä vaihtuvuutta korkeampaa.
Salomaa ja Jääskeläinen nostavat molemmat esiin samoja asioita: työ on raskasta, ja vuorotyö tuo omat haasteensa peliin. Tällä hetkellä vuorot kestävät 10–12 tuntia, ja sitä voi olla haastavaa sovittaa perhe-elämän kanssa yhteen.
Vuorojärjestelmään ollaan kuitenkin tekemässä muutoksia, jotka sallivat työntekijän vaikuttaa enemmän omiin vuoroihinsa. Salomaan mukaan työntekijöitä on kuunneltu paremmin viime aikoina.
Lyhyehkö koulutus ja hyvä palkka
Hätäkeskuspäivystäjän tutkintokoulutus kestää 1,5 vuotta, ja myös poliisikoulutuksella voi toimia hätäkeskuspäivystäjänä. Keskiansioksi kerrotaan 3500 euroa kuussa, mikä on keskimäärin korkeampi kuin monessa muussa kolmivuorotyössä.
Paperilla kuulostaa siis hyvältä, mutta silti työntekijöitä on vaikea houkutella alalle.
– Koulutuksesta valmistuvat täyttävät laskennallisesti eläkkeelle jäävien aukon, mutta se ei riitä muuhun poistumaan, kertoo Salomaa, joka on myös Hätäkeskusammattilaisten liiton puheenjohtaja.
Salomaa uskoo, että alueellisen koulutuksen lisääminen ja sen tehokkaampi markkinointi voisivat auttaa löytämään lisää opiskelijoita alalle. Tällä hetkellä koulutusta on tarjolla vain Kuopiossa, joka nostaa kynnystä kauempana asuville.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Päivystäjä otti puheluita vastaan Keravan hätäkeskuksessa vuonna 2019.
Lisäksi hän uskoo, että koulutukseen hakeutuvia tulisi haastatella tarkemmin ja varmistaa, ovatko he kykeneväisiä vuorotyöhön. Myös työhyvinvointiin tulisi panostaa ja selvittää tarkkaan, miksi päivystäjät lähtevät muihin hommiin.
Sisäministeriö aikoo käynnistää hankkeen, jossa hätäkeskustoiminnan koulutusta uudistetaan vastaamaan henkilöstötarvetta. Samalla uudistetaan myös pelastustoimen koulutusta. Uusi koulutusjärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuosien 2023-2024 aikana.
Jatkuvassa valmiudessa
Osa kuormittavuudesta liittyy siihen, että hätäkeskuspäivystäjän täytyy olla koko pitkän työvuoronsa ajan täydessä valmiudessa.
Kun soitto tulee, pitää pystyä reagoimaan heti ja tekemään päätöksiä, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Mielen täytyy pysyä rauhallisena tiukassakin tilanteessa.
Nykyään päivystäjällä on apunaan automatisoitu kiireellisyysluokitusjärjestelmä, mutta se ei poista inhimillisen arvioinnin tarvetta.
– Päivystäjän täytyy tietenkin käyttää myös omaa koulutustaan ja päätään. Kun ihmisten kanssa ollaan, se tietokone ei pysty tekemään niitä ratkaisuja yksin, Salomaa toteaa.
Näkymättömiä sankareita
Merkityksellisestä ja vaativasta työstä huolimatta hätäkeskuspäivystäjät ovat kuitenkin jokseenkin näkymättömiä. Usein kiitokset osoitetaan suoraan paikalla olleille viranomaisille, eikä sille joka avun on sinne ohjannut.
Kuopion hätäkeskuksessa päivystäjät ovat kirjaimellisesti maan alla.
– Tässä on 16 metriä kalliota pään päällä. Työn luonne on kuitenkin sellainen, että ei sitä omaa työtään voi kauheasti tuoda esille, Salomaa kuvailee.
Mutta haastava työ ja vaikeissa tilanteissa toimiminen on samaan aikaan työn suola tekijöilleen; parasta on voida tarjota apua linjan päässä oleville ihmisille, oli kyse pienestä tai suuresta hädästä.
Ja vaikka kaikki eivät niistä tilanteista selviä, omaiselle voi olla tärkeää, että on saanut ohjeet esimerkiksi elvytykseen.
– Omainen saattaa toimittaa jälkikäteen viestiä, että tiesi itsekin, ettei tämä läheinen tästä selviä, mutta tuli tunne, että sai tehdä kaikkensa, Salomaa kuvailee.
Video: Hätäkeskus muistutti ihmisiä vuonna 2019 hätänumeron oikeaoppisesta käytöstä.
1:49
