Entinen liigajalkapalloilija ja teinilupaus Toni Junnila kertoi MTV Urheilulle seikkaperäisesti peliriippuvuudestaan, joka tuhosi hänen pelaajauraansa – ja oli viedä hänen mielenterveytensäkin.
Lokakuu vuonna 2018. Toni Junnila makaa Helsingissä sijaitsevan Auroran sairaalan psykiatrisella osastolla. Häntä ahdistaa ja pelottaa. Hän on osastolla 8-2 mielenterveysongelmiensa vuoksi. Peliriippuvuus on ottanut vielä aiempaakin tukevamman niskalenkin entisestä jalkapalloilijasta, joka pelasi urallaan 121 pääsarjaottelua ja viimeisteli niissä 15 osumaa. Hän kantoi lisäksi Suomi-paitaa peräti 39 nuorisomaajoukkueiden otteluissa.
Miten tässä oikein näin kävi? Millaisten vaiheiden jälkeen Junnila päätyi psykiatriselle osastolle asti?
Ura ja peliriippuvuus
Porilaislähtöinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja edusti liigauransa aikana kasvattajaseuraansa FC Jazzia, takavuosien menestysseura Tampere Unitedia sekä pietarsaarelaista FF Jaroa. Peliongelma alkoi kuitenkin syventyä nopeasti Junnilan muutettua Porista Tampereelle, vain 18-vuotiaana. Rahaa alkoi yhtäkkiä ilmestyä pankkitilille, oli hieman luppoaikaa ja jännitystäkin piti jostain syystä etsiä.
– Olin laittanut toki jo aiemmin rahaa peliautomaatteihin ja pelannut paljon muun muassa nettipokeria, mutta silloin pelaamiseni tahti alkoi vasta kunnolla kiihtyä, Junnila muistelee MTV Urheilulle ammattilaisuransa alkutaivalta uudessa kaupungissa.
Junnilan pelaaminen jatkui pelikentällä – ja sen ulkopuolella – melko vaihtelevalla menestyksellä käytännössä läpi liigauran. FC Jazzin kasvatti ei koskaan onnistunut lunastamaan täyttä potentiaaliaan, vaikka hän väläytteli säännöllisesti osaamistaan. Jälkikäteen on helppo todeta, että uhkapelaaminen söi kynttilää molemmista päistä läpi aikuisuran aikana.
– Unettomuutta, eristäytymistä ja ruokahalun menettämistä. Kaikenlaisia ongelmia oli. Oli raskasta miettiä, että miten selviän seuraavasta päivästä, Junnila huokaa.
LUE MYÖS: Maailmanmestari taisteli kuiville helvetillisestä kierteestä, nyt tuttu näky ruokakaupassa aiheuttaa surua ja vihaa – "Sitten he kehtaavat vielä valehdella"
Silti edes luottotietojen menettäminen 24-vuotiaana ei juurikaan hetkauttanut mieltä. Hänen nukkumisensa oli toistuvasti vaikeaa, ja tietynlainen levottomuus vaivasi peluria lähestulkoon poikkeuksetta. Hän oli kaukana huippu-urheilijasta, vaikka Junnila oli ollut kiistatta todella lupaava jalkapalloilija – 1984-syntyneiden ikäluokan ehdotonta parhaimmistoa teini-iästä lähtien.
Aikoinaan myös saksalaisseura Werder Bremenin oli kiinnostunut lahjakkaasta suomalaisfutaajasta.
– Totta kai peliriippuvuus stressasi jatkuvasti pelivuosien aikana ja aiheutti muutoinkin monenlaisia haasteita elämässäni. En ole kuitenkaan missään nimessä mitenkään katkera futiksen suhteen. Jalkapallo oli tavallaan oiva pakokeino minulle, ja pukukoppielämä oli jopa tietynlainen pakopaikka, missä unohdin hetkeksi aina esimerkiksi rahahuoleni ja muut murheet, 35-vuotias Junnila pohdiskelee nyt kypsästi.
– En osannut tai uskaltanut pyytää missään vaiheessa apua urani aikana. Pidin kaiken loppuun asti sisälläni. Oli raskasta pitää kulisseja pystyssä. Sitä jotenkin ajatteli, että urheilijan pitää olla yli-ihminen.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tällä hetkellä Junnila on vihdoin helpottunut ja tyytyväinen elämäänsä. Hän on opiskellut mielenterveys- ja päihdetyötä, tuore tutkintokin on taskussa. Aurinko paistaa ja herran olo on hyvä. Vaikeat ajat näyttävät olevan ohitse.
Pelivelat on kohta kuitattu ja kahden pienen lapsen isän mieli on kirkas. Hän haluaa auttaa jatkossa muita työpanoksellaan. Intoa siis riittää.
– Olen motivoitunut ja haluan auttaa muita, etteivät he tee samoja virheitä kuin minä. Tiedän paljon urheilijoita, jotka ovat jääneet uransa aikana tai sen jälkeen myös koukkuun vaikkapa vedonlyöntiin tai nettipokeriin. Voin sanoa, että se on valitettavan yleistä urheilupiireissäkin, hän nyökkää.
– Joillain saattaa olla ylimääräistä rahaa ja tekemisenkin puutetta. Osalla taasen voi olla henkisesti rankkaa loukkaantumisten vuoksi, joten uhkapelaaminen tuo mielihyvää. Toisilla se voi olla ihan perinnöllistäkin, Junnila miettii erinäisiä syitä uhkapelaamiselle.
– Minua ei auttanut se, että sain lääkkeitä osastolla masennukseni hoitoon. Onneksi sain lopulta sopivaa hoitoa ja toipumiseni käynnistyi Minnesota-hoidossa. Ennen sitä olin lähellä menettää mielenterveyteni, Junnila toteaa hiljaa kotikulmillaan Helsingin Käpylän liikuntapuistossa.
Hoito ja mielenterveys
Junnilan pysähtyminen alkoi siis vuoden 2018 lokakuussa, miljöönä oli Auroran sairaala. Entinen jalkapalloilija oli peitellyt peliongelmaansa jo reilun viidentoista vuoden ajan, mutta nyt peli oli vihelletty tiukasti poikki.
– Mielenterveyteni järkkyi. Jäin viimein kiinni ongelmistani ja minulle etsittiin hoitoa. Aurorassa tuli mietittyä kaikenlaista: oliko elämäni tässä nyt lopullisesti, kykenenkö tekemään enää mitään normaaleita asioita? Se oli aivan karmeaa aikaa, mutta toisaalta pysäyttävää aikaa.
– Oli puhetta jossakin vaiheessa, että saisin siellä sähköhoitoakin. Tilanne näytti välillä melkoisen toivottomalta.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Avovaimonsa passittamana hän päätyi nelisen kuukautta myöhemmin vielä Minnesota-hoitoon, joka auttoi häntä parantumaan toden teolla vakavasta peliriippuvuudestaan. Masennuslääkkeiden sijaan hän sai apua pitkäaikaiseen riippuvuuteensa.
– Selvisi, että mielenhäiriöni olivat nimenomaan seurausta peliriippuvuudestani. Avoimuus ja rehellisyys olivat ainakin minulla avainasemassa koko hoitoprosessissani. Sain peliongelmaani konkreettista hoitoa.
– Peliriippuvuudesta pitäisi puhua julkisuudessa huomattavasti nykyistä enemmän, itsekin sain vasta 33-vuotiaana tietää, mitä peliriippuvuus oikeastaan edes tarkoittaa, Junnila sanoo.
– Pahinta niiden vaikeiden vuosien aikana oli sellainen yleinen häpeä ja jatkuva kulissien ylläpitäminen. Petin jatkuvasti lupauksia ja olin epärehellinen. Perheeni ja läheiseni joutuivat kärsimään tekojeni vuoksi, entinen jalkapalloilija harmittelee.
– Uhkapelit aiheuttavat monille unettomuutta, sitä ongelmaa ei pitäisi koskaan lähteä hoitamaan esimerkiksi unilääkkeillä. Siinä on silloin erityisen suuri riski sille, että kohta onkin jo lääkeriippuvainen.
Miksi suostuit kertomaan nyt avoimesti arkaluonteisesta peliongelmastasi julkisuudessa?
– Peliriippuvuus voi aiheuttaa pahimmillaan mielenterveydellisiä ongelmia, kuten minulle kävi. Näistä asioista ei vieläkään uskalleta keskustella tarpeeksi. Tällä tavoin halusin kantaa oman korteni kekoon asian suhteen. Vakavista ongelmista on syytä puhua ennen kuin on liian myöhäistä, Junnila painottaa.
Lisää Toni Junnilan mietteitä tänään illan Tulosruudussa kello 22.25.