Varpu Hintsanen uusperheineen vältteli infektioille altistumista kahden vuoden ajan, kun 5-vuotias Senja sairastui vakavasti. Vaikka perhe joutui käymään läpi valtavan tragedian, he saivat samalla nauttia täysimmästä elämästä ikinä.
Koronavirus sulkee kouluja ja toimistoja pakottaen perheet päiviksi ja viikoiksi saman katon alle. Miten hermot kestävät? Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä?
Löydä mielikuvituksesi ja sisäinen lapsesi, vinkkaa Varpu Hintsanen. Hän tietää, mitä eristyksissä olo tarkoittaa. Varpun kuusihenkinen uusperhe eli pääasiallisesti vain kotonaan omissa oloissaan kaksi vuotta. Ekstroverteille perheenjäsenille sosiaalinen vetäytyminen oli aluksi hankalaa, mutta siihen tottui, kun tiesi, ketä varotoimilla suojeltiin.
Lapsen syöpähoidot vaikuttivat koko perheen elämään
Elokuussa 2016 Varpu kuuli lääkärin suusta lauseen, joka on jokaisen vanhemman pahin painajainen. 5-vuotiaalla Senjalla oli vaikeasti hoidettava syöpä.
Pelko kuristi kurkkua. Varpulta vietiin karulla tavalla pois tunne elämänhallinnasta. Hän ei pystynytkään suojelemaan lastaan kaikelta pahalta. Hänen oli hyväksyttävä sairaus ja antauduttava luottamaan hoitohenkilökuntaan. Äitinä hänen tehtävänsä oli nyt pitää lapsestaan huolta tunnetasolla.
Tyttären syöpädiagnoosin yhteydessä Varpulle kerrottiin, että perhe joutuisi välillisesti infektioeristykseen. Solunsalpaajahoidot tuhoavat syöpäsolujen lisäksi hyviä soluja, mikä teki Senjasta alttiin tartuntataudeille. Ja jos lapsi olisi sellaiseen sairastunut, syöpähoidot olisi keskeytettävä.
Senja oli vain 5-vuotias, kun hän sairastui syöpään. Kuva: Varpu Hintsanen.
Varpu päätti silloisen avopuolisonsa, nykyisen aviomiehensä Sami Hintsasen kanssa, että he kertovat sairaudesta ja sen seurauksista avoimesti lapsilleen ja lähipiirilleen. Ei perheillallisia ravintoloissa, ei päiviä huvipuistossa, ei ostoskeskuksissa shoppailua, ei leikkipuistoja. Syöpään sairastunut lapsi ei saanut käydä missään, missä on paljon ihmisiä, mikä tarkoitti myös, ettei perhe käynyt yhdessä missään.
– Me ilmoitimme kaikille, että meidän kalenteri on täynnä tyhjää, Varpu muistelee.
Kukaan perheenjäsen ei saisi tuoda tauteja kotiin. Sovitut menot peruttiin ja esikoulu- ja teini-ikäisille lapsille kerrottiin, ettei kavereille tai kouluun voi mennä, jos siellä on liikkeellä tartuntatauteja. Puoliso perui sovittuja töitään. Lapset oppivat nopeasti pesemään käsiään joka käänteessä ja omaishoitajaksi ryhtynyt äiti alkoi klooraamaan ovenkahvoja. Kausi-influenssan tai norovirusepidemioiden aikaan käytiin ulkona vain sen verran, että saatiin kaupasta ruokaa.
Menevä ja matkustamiseen tottunut perhe jäi kotiin ajatuksenaan elää jokainen päivä täysillä yhdessä.
Mielikuvitus antoi arjelle siivet
Lapsen vakava sairastuminen ja perheen välillinen infektioeristys ovat raskaita koettelemuksia, mutta Varpu perheineen halusi tuoda elämään myös iloa.
He pelasivat lautapelejä, piilosta ja aarteenetsintää, esittivät pantomiimia ja lukivat kirjoja. Barbieille järjestettiin disko, lelufiguureille kylpylä pesuvatiin ja pehmoleluille ulkoilmakonsertti. Perhe opetteli tekemään sanamuunnoksia ja palindromeja sekä kisaili musiikkiarvauskilpailussa. Yhdessä tutkittiin maailman karttaa ja testattiin, minkä väristä sotkua tulee ketsupista, shampoosta, maidosta ja kahvinpuruista. Kokeiltiin, voiko yhdellä vessapaperirullalla kääriä lapsen muumioksi ja voiko saunassa nukkua.
– Ei lähdetty siitä, ettei tuo ole järkevää tai kehittävää, mutta että se tuo iloa. Sellaiset leikit ovat hauskimpia, missä aikuinen heittäytyy, heittää aikuisen roolit nurkkaan ja laskeutuu lapsen tasolle, Varpu sanoo.
Pehmolelutkin pääsivät ulkoilemaan. Kuva: Varpu Hintsanen.
Heittäytymisessä auttoi viihdyttäjänä uraa tekevä Sami-puoliso. Koko kuusihenkisen perheen mielikuvitus valjastettiin, jotta kotona olisi mahdollisimman vähän tylsää. Matkustaminen vaihtui olohuoneessa järjestettyihin piknikeihin, hotellissa vietetyt yöt nukkumiseen toisessa huoneessa.
– Vanhempi lapseni kysyi, voiko hän nukkua saunassa. Ensimmäinen vastaus oli tulossa, että et, mutta en antanutkaan sen tulla, vaan mietin, miksi ei voisi nukkua saunan lauteiden alla.
Varpu antoi teinitytölleen luvan viedä patjan saunaan. Se nauratti koko perhettä hirveästi.
Hetken emminnän jälkeen Varpu totesi, ettei ole mitään syytä kieltää teiniä nukkumasta lauteiden alla. Kuva: Varpu Hintsanen.
Ystävät ja lähipiiri eivät hylänneet perhettä sairauden keskellä. Tapaamisia järjestettiin sisätilojen sijasta ulkona, jossa infektiot tarttuvat huonommin, ja kokoontumiseen osallistuivat vain täysin terveet. Halailua ja fyysistä kontaktia vältettiin. Varpu muistaa eräät pikkujoulut, jotka vietettiin tavallista lyhyemmän kaavan kautta ulkotiloissa. Kesäaikaan ystäväperheiden kanssa mentiin ulos eväsretkelle.
Omissa oloissaan joutui olemaan myös sairaalassa. Varpu laskee viettäneensä kolmen vuoden aikana siellä lähes 380 päivää. Ahtaassa huoneessa aika kävi helposti pitkäksi, mutta Varpu yritti parhaansa mukaan piristää lastaan. Arvausleikkejä, lautapelejä, Barbie-nukkeja ja musiikin kuuntelua. Lapset nauroivat kippurassa M.A. Nummisen Kookospähkinä-kappaleelle.
"Se oli valtavan täyttä ja rikasta elämää, josta jäi mielettömän kalliit muistot"
Perheen arjeksi muuttunut infektioeristys purettiin elokuussa 2018, kun lääkärit totesivat, ettei Senjan syöpä ole parannettavissa ja hoidot lopetettiin. Perhe päätti antaa kuolemansairaalle lapselle vielä uusia kokemuksia, ja he lähtivät ulos neljän seinän sisältä. Ystävä auttoi perhettä pääsemään yhteiselle ulkomaanmatkalle. Varpu painoi tarkasti mieleensä reissun jokaisen sekunnin.
Matkalta palattuaan ystävät järjestivät talkoohengessä Senjalle omat festivaalit esiintyjineen, pomppulinnoineen ja makkarakojuineen. Pihapiirin takapihoille kertyi toista sataa ihmistä. Se oli unohtumaton kokemus kaikille paikallaolijoille, ei vähiten Senjalle.
Senja menehtyi 8-vuotiaana kesällä 2019 kolmen vuoden taistelun jälkeen. Pienen lapsen vakava sairaus ja kuolema on valtava tragedia koko perheelle. Mutta kun Varpu nyt katsoo taaksepäin sairauden varjostamia vuosia, ne ovat olleet hänen koko perheensä eniten täyttä elämää koskaan. He elivät päivän kerrallaan hetkeen keskittyen. Tärkeintä oli miettiä, mitä kaikkea perhe voi tehdä yhdessä, kun he vielä ovat yhdessä, ja olla kiitollinen pienistä yksinkertaisista asioista.
– Se oli valtavan täyttä ja rikasta elämää, josta jäi mielettömän kalliit muistot, Varpu sanoo.
Vaikka Varpu oli välillä väsynyt ja käpertynyt huolensekaisesta pelosta, hän ei vaihtaisi tuosta ajasta hetkeäkään. Nyt perhe on yhtä jäsentä pienempi, mutta jäljelle jäänyt tiimi on entistä vahvempi ja läheisempi. Senjan kanssa luodut muistot eivät kuole koskaan.
Aikuinen, uskalla heittäytyä lapsen maailmaan
Varpu Hintsanen on psykiatrinen sairaanhoitaja ja mielen valmentaja. Kuva Noora Palonen/Noorabomphotography.
Varpulle ja hänen perheelleen kokemus opetti, ettei nyt meneillään olevassa tilanteessa kannata suunnitella menojaan liian pitkälle vaan elää hetkessä. Kontrolli tilanteesta on luovutettava asiantuntijoille.
Koronaviruksen kotiin ajamien perheiden aikuiset voivat laittaa kalenterinsa nurkkaan ja keskittyä enemmän lapsiinsa. Arki voi eristyksissäkin olla täyttä elämää. Perheille, jotka nyt tuskastelevat kotonaan muuttunutta tilannetta ja tekemisen puutetta, Varpu antaa yhden vinkin ylitse muiden: kun aikuisen kikkapakki on tyhjä, kysy lapselta.
Pyri irrottautumaan aikuisen joustamattomasta mielestä ja kuuntele lapsen ehdotuksia avoimesti. Älä mieti vain, mikä on järkevää tai kehittävää. Kuuntele hulluja ideoita ja uskalla heittäytyä niihin. Se on vapauttavaa ja opettavaa aikuiselle, hauskaa lapselle.
– Itse opin nelikymppisenä naisena tekemään kainalopieruja, kun meillä oli kainalopierujen suomenmestaruuskisat, Varpu naureskelee.
Mitä enemmän on murhetta ja surua, sitä enemmän sen rinnalle on hyvä tuoda iloa ja naurua.
Lue myös: Ahdistaako korona? WHO jakoi neuvot mielenrauhan säilyttämiseen
Varpu Hintsanen on psykiatrinen sairaanhoitaja ja mielen valmentaja. Voit seurata häntä näiden linkkien kautta verkossa, blogissa ja Instagramissa.