Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde voi olla läheinen ja erityinen, mutta joskus tapaamiset voidaan estää kokonaan. Väestöliitto ei kuitenkaan kannata isovanhempien tapaamisoikeuden varmistamista lailla.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch arvioi isovanhemman yhteyttä lapsenlapseen rajoitettavan yleisimmin lapsen vanhempien avioeron myötä.
– Yleisin kuvio lienee se, että lapsen äiti ei enää halua olla yhteydessä entisen puolisonsa sukuun, Rotkirch sanoo.
Myös muut syyt saattavat vaikuttaa tapaamisen rajoittamiseen. Vanhemmat voivat kokea, etteivät he pysty luottamaan isovanhempaan esimerkiksi tämän liiallisen alkoholinkäytön, väkivaltaisuuden tai sekavuuden takia. Tilanteen osapuolilla saattaa olla myös hyvin erilaiset näkemykset asiasta.
– Voi olla sellaisia tilanteita, ettei isovanhempi itse yhtään ymmärrä, miksi näin on käynyt. Ja sitten taas vanhemmalla voi olla hyvinkin selkeä oma syy, miksi hän toimii näin.
Joissain tapauksissa myös lastensuojeluviranomaiset saattavat rajoittaa yhteyttä lapsen ja tiettyjen sukulaisten välillä.
Rotkirch kertoo, että Suomessa ei ole tehty tarkkoja selvityksiä isovanhempien ja lapsenlapsien tapaamisoikeuden rajoittamisesta. Väestöliiton tekemässä kyselytutkimuksessa selvitettiin kuitenkin suurten ikäluokkien edustajilta ja heidän aikuisilta lapsiltaan, onko kumpikaan sukupolvista kokenut, että isovanhemman tapaamisia lapsenlapsien kanssa on ollut tarpeen rajoittaa.
– Näitä oli, mutta ei suurta määrää. Noin viisi prosenttia oli kokenut tällaista.
Lailla taattu tapaamisoikeus voisi johtaa pitkiin oikeusprosesseihin
Suomessa on viime aikoina puhuttu siitä, pitäisikö isovanhemmille taata laissa oikeus tavata lapsenlapsiaan. Rotkirch kertoo, että joissain maissa tällainen oikeus on jo, mutta Väestöliitossa uskotaan, ettei lakiin kirjattu tapaamisoikeus ole oikea ratkaisu, sillä se voisi johtaa vaikeisiin tuomioistuinkäsittelyihin ja -prosesseihin.
"Lapsen hyvinvoinnin kannalta isovanhempien merkitys on suuri", sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.
Laki mahdollistaa jo nyt sen, että ero- ja lastensuojelutilanteissa asiaa pohditaan enemmän lapsen edun kannalta kartoittamalla, mitkä ihmis- ja perhesuhteet ovat lapsen elämässä tärkeitä. Tällöin esimerkiksi yhteyden säilyttäminen lapselle tärkeisiin isovanhempiin tulisi ottaa tilanteessa huomioon.
– Monet vanhemmat ymmärtävät tämän ihan luonnostaan, ja todella pyrkivät ylläpitämään suhteita sukulaisiin myös esimerkiksi eron tai puolison kuoleman jälkeen. Mehän tiedämme myös, että lapsen hyvinvoinnin kannalta isovanhempien merkitys on suuri.
Yhteyden katkeaminen voi olla suunnaton suru
Mikäli suhteet lapsenlapsen ja isovanhemman välillä ovat katkenneet syystä tai toisesta, ei virallisia tapoja selvittää asiaa juurikaan ole.
Psykoterapeutti Kimmo Karkia sanoo, että tilanteeseen voi liittyä esimerkiksi loukatuksi tulemisen tunteita. Mikäli yhteyden haluaa elvyttää, tulisi yhteys ottaa ensisijaisesti lapsen huoltajaan ja lähteä selvittämään asiaa hänen kanssaan. Karkia neuvoo, että tilanteessa voi esimerkiksi pahoitella varmuuden vuoksi, mikäli on tullut loukanneeksi toista osapuolta.
Myös Rotkirch sanoo, että tärkeintä olisi aluksi yrittää selvittää asiaa lapsen vanhempien kanssa. Mikäli tämä ei kuitenkaan onnistu, voi tukea hakea joidenkin ovat isovanhempien perustamista vertaistukiryhmistä. Lisäksi on olemassa Suomen Isovanhemmat ry. Rotkirch uskoo, että tällaisten yhdistysten rooli tulee korostumaan tulevaisuudessa ja niitä tulisi olla vielä enemmän.
Vaikka vaikeita tapauksia, joissa yhteyttä lapsenlapsiin rajoitetaan kokonaan, on suhteellisesti vähän, isovanhemmat voivat kärsiä tilanteesta erittäin paljon.
– Se on valtava suru ja menetys, josta on puhuttu aika vähän. Minusta olisi erittäin tärkeää, että sille olisi omat foorumit, kanavat ja tukitoimet, missä he voivat tästä puhua, Rotkirch sanoo.