Suurin osa lapsista jää vanhempien eron jälkeen yhä äidin luo asumaan.
Vuoroasuminen on yleistynyt merkittävästi kahdenkymmenen vuoden aikana. Asumisjärjestelyssä lapsi asuu vanhempien eron jälkeen suurin piirtein yhtä paljon kummankin vanhemman luona.
Vajaa kolmasosa eroperheistä valitsee nykyään vuoroasumisen, kertoo Turun yliopiston sosiaalityön professori Mia Hakovirta.
Selvästi yleisintä on edelleen, että lapsi asuu pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona ja käy toisen vanhemman luona esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Yleensä lapsi jää asumaan äidin luokse.
– Yksinhuoltajaisien osuus on pieni, eikä siinä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmeniin.
Ruotsissa vuoroasuminen on selvästi yleisin asumisjärjestely vanhempien eron jälkeen. Tämä voi Hakovirran mukaan johtua siitä, että Ruotsissa sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomea pidemmällä.
Ruotsissa vanhempia tuetaan Suomea paremmin jakamaan hoitovastuuta heti lapsen syntyessä, ja tasapuoliset roolit säilyvät myös eron jälkeen.
Hakovirran mukaan suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei tue vuoroasumista. Vuoroasumisessakin lapsi on virallisesti kirjoilla vain toisen vanhemman luona.
Tällöin esimerkiksi pienituloinen isä ei välttämättä saa asumistukea, vaikka lapsi asuisi hänen luonaan puolet ajasta.
Hakovirran mukaan vuoroasuminen onkin yleisintä hyvin toimeentulevissa perheissä.
– Vuoroasumisessa lapsi tarvitsee kaksi "kunnollista" kotia, joissa on riittävästi tilaa ja tavaroita, mikä vaatii vanhemmilta taloudellisia resursseja.
– Ratkaisu edellyttää myös sitä, että vanhemmat asuvat aika lähellä toisiaan, jotta lapsen ei tarvitse käydä eri kouluja tai kulkea pitkiä matkoja.
Hakovirran mukaan vuoroasuminen on yleisintä nuorempien koululaisten kohdalla ja harvinaisempaa pienempien lasten ja teini-ikäisten parissa. Teini-iässä kaverisuhteiden merkitys korostuu, jolloin nuorelle voi olla erityisen tärkeää pysyä kavereiden lähellä.
Vuoroasuvien lasten vanhemmilla on usein vähemmän ristiriitoja ja he ovat yhteistyökykyisempiä kuin muut eronneet vanhemmat, mikä heijastuu positiivisesti lasten hyvinvointiin.
Lue myös: Kestääkö vauvan nukuttaminen yli puoli tuntia? Kiinnitä huomiota tähän
6:24
Ikä ja persoona vaikuttavat
Vuoroasumisen valitsevat vanhemmat haluavat olla tasa-arvoisesti mukana lapsen arjessa.
Vuoroasumisen tärkeimpiä edellytyksiä on, että vanhemmat kykenevät eron jälkeiseen hyvään yhteistyöhön, toteaa Anna Weckström Mannerheimin Lastensuojeluliitosta (MLL). Hän on auttavien puhelinten ja digitaalisten palvelujen vastaava asiantuntija.
– Toki myös lapsen iällä ja kehitysvaiheella on suuri merkitys. Pienemmälle lapselle viikon ero vanhemmasta voi olla pitkä aika, jolloin esimerkiksi lyhyempi, 3–4 päivän vaihtoväli (asumisessa) voi toimia paremmin.
Weckström huomauttaa, että vain yhden vanhemman luona asuessa lapsen välit toiseen vanhempaan voivat muuttua etäisemmiksi. Näin voi käydä varsinkin silloin, jos tapaamisia on hyvin harvakseltaan.
Vuoroasuminen kuitenkin tukee hyvien välien säilymistä kumpaankin vanhempaan, mikä on yleensä lapsen edun mukaista.
– Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten. Esimerkiksi lapsen persoonallisuuspiirteet vaikuttavat siihen, miten hän sopeutuu erilaisiin asumisjärjestelyihin ja onko hänelle parempi pysytellä valtaosa ajasta vain toisessa kodissa.
– Joillekin lapsille muutokset arjessa voivat aiheuttaa pidempiaikaista stressiä ja haasteita, kun taas toiset mukautuvat muutoksiin nopeasti.
Lue myös: Kahdeksan lapsen sijaisäiti Jaana elää unelmaansa: "Samalla tavalla nuuskutan heidän jokaisen päätä"
10:15
Vuorotellen vanhassa kodissa?
Pieni osa vanhemmista valitsee eron jälkeen ratkaisun, jossa vanhemmat asuvat vuorotellen lapsen kanssa vanhassa yhteisessä kodissaan ja muun ajan esimerkiksi omassa, pienemmässä asunnossaan, kertoo sosiaalityön professori Mia Hakovirta.
– Tämä on hyvin marginaalinen ilmiö. Aika usein se saattaa olla vain tilapäinen asumisjärjestely heti eron jälkeen.
Myös MLL:n Anna Weckström on törmännyt ilmiöön. Hän huomauttaa, että lapsen näkökulmasta ratkaisu on erinomainen.
Lapselta jää pois kodinvaihto, joka voi olla melko stressaavaa. Lisäksi tuttu koti leluineen ja arjen rutiineineen pysyy ennallaan. Eron tuomiin muutoksiin totuttautuminen tapahtuu pehmeästi.
Kun tilannetta tarkastellaan eronneiden aikuisten näkökulmasta, kokemus voi olla hyvin toisenlainen.
– Oman kriisin ja erosta selviytymisen keskellä kodin jakaminen entisen puolison kanssa voi tuntua ymmärrettävästi ylivoimaiselta.
– Joskus voi olla kaiken lisäksi niin, että säästösyistä myös lapsettoman ajan asunto on yhteinen, jolloin aikuisella ei ole mitään omaa paikkaa.
Weckström huomauttaa, että tällainen asumisjärjestely tulee yleensä myös hyvin kalliiksi eikä se siten ole mahdollinen kaikille. Lisäksi se edellyttää erittäin toimivaa yhteistyötä vanhempien kesken.