Poikansa huumeille menettänyt isä haluaa poistaa kipeään aiheeseen liittyvää häpeää – "Hän saattoi tulla tapaamisiin psykoottisessa tilassa ja naama veressä"

Santerista ei ollut kuulunut mitään pariin päivään. Marko Luukkasen vaimo meni pojan asunnolle Helsingin Kontulaan, jossa Santeri löytyi sängystä kuolleena. Marko kiiruhti heti paikalle, jossa poliisit jo odottivat.

– Hän näytti nukkuvan levollisesti sängyssään. Saimme olla keskenämme vielä noin tunnin ajan ja jättää jäähyväiset. Se oli tosi arvokasta, se on auttanut meitä eteenpäin, Luukkanen kertoo.

Kuolinsyyksi paljastui lopulta kuumeeton keuhkokuume, jota Santeri hoiti huumeilla.

Miedot aineet vaihtuivat kovempiin

Ensimmäiset huumekokeilut tulivat vanhempien tietoon, kun 14-vuotiaan Santerin laukusta löytyi kannabista. Tuohon aikaan hän käytti myös huumesieniä. Alkoholi- ja tupakkakokeilut olivat vanhempien tiedossa, mutta huumelöytö yllätti täysin.

– Hän selitti sen olevan vain kokeilu, vaikka käyttö oli kestänyt jo kuukausia. Meille se oli valtava järkytys. Että miten me voimme olla tässä tilanteessa. Emme tienneet, mistä olisimme saaneet apua, mutta tiesimme, että tilanteeseen pitää puuttua.

Kannabiksen käyttö jatkui, mutta suurempi käännekohta tapahtui rippileirikesän jälkeen. Silloin Santeri erosi ensimmäisestä tyttöystävästään, jolloin isän mukaan ”helvetti pääsi irti”. Kuvaan astuivat kovemmat aineet kuten amfetamiini ja Subutex.

Ysiluokalla häntä ei juuri tunneilla enää näkynyt ja yöt kuluivat kaupungilla. Poikaan oli vaikea saada kontaktia.

– Se oli sellaista huutamista puolin ja toisin, mutta välillä oli hyviäkin keskusteluja. Hän puolusteli kannabista ja piti sitä suorastaan terveystuotteena.

Kiireellinen huostaanotto itsemurha-ajatusten jälkeen

Santeri kuitenkin ryhdistäytyi ja pääsi lukioon, jossa hän tosin jaksoi olla vain ensimmäisen luokan kevääseen asti, jolloin hänen vointinsa heikkeni taas.

Santeri kävi hoidoissa, mutta lukion toisen luokan aloittaminen osoittautui mahdottomaksi. Santerin ystävät ottivat lopulta vanhempiin yhteyttä ja kertoivat huolestaan.

– Santeriin ei enää saanut mitään yhteyttä, hän käytti kovia huumeita ja puhui itsemurhan mahdollisuudesta. Sovimme kiireellisestä huostaanotosta lastensuojelun kanssa.

Laitoshoidosta Santeri pääsi täytettyään 18 vuotta. Hän sai asunnon, mutta huumeet olivat mukana kuvassa edelleen. Isä päätti perustaa tukiryhmän, joka kokoontui vaihtelevin tuloksin.

– Hän saattoi tulla tapaamisiin lähes psykoottisessa tilassa. Hänellä oli kesäkengät jalassa keskellä talvea ja naama kuivuneessa veressä. Siinä vaiheessa toivoimme, että joku olisi ottanut niin sanotusti kopin hänestä ja ohjannut laitoshoitoon. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Viime hetken toiveikkuutta

Viimeiset ajat olivat isän mukaan toiveikkaita. Santeri puhui aikuislukioon menemisestä ja odotti jo kesää, jolloin pääsisi perheen kanssa viettämään aikaa kesämökillä. Kaikki kuitenkin päättyi maaliskuussa 2014.

Luukkanen päätti pian poikansa kuoleman jälkeen, että hän ei aio peitellä perheensä tragediaa. Hän toivoo oman esimerkkinsä auttavan samassa tilanteessa olevia perheitä.

– Näin silloin, että huumeisiin kuolleiden lasten vanhemmat eivät puhu tästä aiheesta julkisesti. Siihen liittyy häpeän leima, joka on yhteiskunnassa laajemminkin. Sitten on vielä henkilökohtainen häpeän tunne, Luukkanen sanoo.