Pahaan kiipeliin Tervakosken kartanossa ajautuneilla pöllönpoikasilla oli perjantaina syytä todellisiin onnenpomppuihin, kun ne saatiin pelastetuksi takaisin elävien kirjoihin.
Janakkalan Tervakoskella Kanta-Hämeessä koettiin loppuviikolla hurja pöllöoperaatio.
Tapahtumat käynnistyivät torstai-iltana, kun historiallisen Tervakosken kartanon ruokasalissa illastaneet vieraat kuulivat hormista kummallista piipitystä.
Vieraat luulivat aluksi, että hormissa vilistää hiiri, mutta kun he tunnistivat eläimen pöllöksi, he soittivat hätäkeskukseen.
He yrittivät ensin kartanon toimitusjohtajan toiveesta irrottaa hormin putkea omin toimin mutta kun eivät siinä onnistuneet, pelastuslaitoksen partio ryhtyi hommiin. Se taas arvioi pitkään huhkittuaan eläimen pinteestä saamisen olevan mahdoton tehtävä purkamatta hormia.
Vieraat pyysivät paikalle Suojele Eläintä -yhdistyksen avulla löytämänsä villieläinhoitaja Annulii Koposen. Tämä hälytti avukseen vielä monen mutkan kautta löytämänsä linturengastaja Piia Raunion.
Tässä vaiheessa elettiin perjantaita.
– Kun menin itse paikalle, kuulin heti, että ääni on pöllönpoikasen, Piia Raunio kertoo MTV Uutisille.
Lue myös: Haukat ilmestyivät yllättäen ikkunalle Brasiliassa – katso, miten petolinnut saavat herkkupaloja
Todella hankala paikka
Hormi, jonka uumenissa oletettu pieni lintu piipitti, oli Raunion mukaan todella vaikeassa paikassa, hankalan muotoinen ja syvä.
– Meillä oli aluksi vain pieni aukko, josta pääsimme zoomaamaan kameralla pimeän hormin pohjalle. Siellä pienessä kolossa näkyi aluksi yksi pöllö mutta lopulta kuulimme, että hormissa on toinenkin poikanen.
Hormi ylhäältäpäin kuvattuna.
Koponen ja Rauniokin oivalsivat pian, että pöllönpoikia ei saa hormista pois purkamatta sitä.
Siispä vieraat soittivat uudemman kerran kartanon toimitusjohtajalle Inga Chaudharylle kysyäkseen mielipidettä asiasta.
Hän oli pöllöjen onneksi sitä mieltä, että timpuri paikalle ja rikki vain: pöllöt on saatava elävänä ulos.
Pöllöt paksun tilimuurin takana
Seuraava yllätys oli se, että hormissa oli kaksi kerrosta tiiliä yhden sijaan. Purkuoperaatio kesti siis toivottua pidempään.
– Ja viimeiset tiilet piti ottaa tosi varovaisesti, etteivät ne tipahda vahingossakaan pienien pöllönpoikasten päälle, Raunio kuvaa.
Pöllöhormin purku aloitettu. Hormissa oli yllättäen kaksi tiilikerrosta.
Vielä yksi haaste tuli vastaan, kun pelastusreitti oli jo auki: hormin pohjalle oli lattiatasosta matkaa hankalat puolitoista metriä, eikä pikkupöllöjä saanut ulos käden ojennuksella.
– Kokeilimme kaikennäköisiä vippaskonsteja poikasten pelastamiseksi. Lopulta laitoimme hormiin pienen teleskooppivarressa olevan perhoshaavin ja aloimme noukkia lintuja ylös yksitellen, Raunio selostaa.
Pöllämystynyt pöllönpoikanen Piia Raunion hellässä käsittelyssä.
– Ja mikä ihmeellistä, saimme molemmat pöllöt pois! Katsoimme vielä, ettei hormiin jää enää kolmatta.
Tässä vaiheessa väkeä oli kerääntynyt paikalle enemmänkin. Raunio arvelee, että pöllöjen pelastumista seurasi lopulta 10–15 ihmistä.
Pöllönpojat kurkkivat rikotusta hormista.
Pikkupöllöt noukittiin hormista yksitellen varovaisesti pienen teleskooppivarressa olevan perhoshaavin avulla.
Tältä näytti hormi hajottamisen jälkeen.
Lue myös: Pöllö nuupahti talon pihalle, hämmentynyt poliisi pelasti: Katso kuva "uneliaasta kaverista"
Sekava lintukaksikko hämmensi auttajia Yhdysvalloissa – "Liian humalassa lentääkseen"
Pelastetut poikaset hyppivät ja pomppivat
Hormista ongitut lehtopöllön poikaset olivat Raunion mukaan yllättävän hyvinvoivia.
– Ne pomppivat ja hyppivät niin kuin ne olisivat itsekin tajunneet, että nyt on valoa tunnelin päässä.
Apujoukot rauhoittivat lintuja häkissä viltin alla, koska niillä oli takana ainakin 24 tunnin rupeama pahassa ahdingossa.
– Lisäksi tarkastimme lintujen yleiskunnon ja putsailimme niitä pyyhkeellä, koska ne olivat vähän nokisia. Sitten me annoimme niille lihapaloja ruoaksi ja lopuksi vielä rengastimme ne.
Tämän jälkeen Raunio ja Koponen vapauttivat linnut kartanon lähipiirissä olevan kuusen oksalle emojen löydettäväksi.
Pöllöt olivat pöllämystyneitä ja nokisia päästyään ulos hormista.
Pöllönpojat huilasivat kovan koettelemuksensa jälkeen häkissä. Sen jälkeen ne tutkittiin, puhdistettiin ja ruokittiin.
Ennen luontoon päästämistä pöllönpoikaset vielä rengastettiin
Emo löysi poikasensa
Kartanon toimitusjohtaja Chaudhary kertoo poikasten nököttäneen puussa vielä illalla vatsat täynnä emon saapumista odotellen.
– Lopulta äiti ne löysikin! Nyt niillä on kaikki hyvin, ja siellä ne ovat nyt pöllölaaksossaan turvassa, Chaudhary iloitsee.
Hurjan tapahtumasarjan päätteeksi pikkupöllöt palautettiin pihapuuhun.
Maastopoikaset osaavat kiivetä
Sitä, miksi ja miten poikaset olivat hormiin ylipäätään joutuneet, ei tiedetä.
Pöllöt olivat Raunion mukaan niin sanottuja maastopoikasia. Ne eivät asu enää pesässä, ja ne liikkuvat "lentopomppien". Ne myös pystyvät kiipeämään nokan ja kynsien avulla.
Kuvassa todennäköisin paikka Tervakosken kartanon katolla, josta pöllönpojat ovat menneet hormiin. Lintujen ja muiden ei-toivottujen eläinvieraiden pääsyn katolta hormiin voi estää yksinkertaisella verkolla tai häkillä.
Lue myös: Pöllö yllätti kallioseinämällä roikkuneen kiipeilijän: "Kerran elämässä"
Sydäntäsärkevä ääni
Tarinan suurimpia sankareita ovat Raunion mukaan reippaiden pikkupöllöjen lisäksi kartanon vieraat, jotka toimivat ripeästi lintujen äänet kuultuaan.
– Jos he eivät olisi sitä tehneet, kukaan ei olisi koskaan tiennyt niistä.
– Oli sydäntä särkevää kuulla, kun poikaset piipittivät hormissa. Olisi ollut ihan kamalaa, jos niitä ei olisi saatu pelastetuksi.
Raunio toivoo nyt niin näille kuin muillekin lintuperheille pesimärauhaa.
Tapaus on myös oiva muistutus siitä, että savupiippuihin on syytä asentaa kestävät suojaverkot, jottei sinne eksy kukaan tai mikään sinne kuulumaton.
Lue myös: Britanniassa bongattiin sireeniä imitoiva lintu – menisitkö itse lankaan?
Juttua korjattu 13.5. klo 7.48 ja 12.03. Täsmennetty pelastusoperaation yksityiskohtia ennen ensimmäistä väliotsikkoa sekä tarkennettu tietoa maastopoikasista.