Pirkanmaalla paljastunut romaninaisen kaappaus on pöyristyttävä tapaus, mutta niin on käräjäoikeuden langettama lievä rangaistuskin.
Heti alkuun on todettava, että suomalainen oikeuslaitos yleensä osuu rangaistuksia mitatessaan tauluun - ainakin se on suhteellisen johdonmukainen. Toisinaan näyttää tulevan kuitenkin pahoja huteja. Romaninaisen kaappaustapaus on yksi ikävä esimerkki.
44-vuotias Leif Grönfors ja tämän parikymppinen tytär pitivät nuorta romaninaista vallassaan vapusta 2010 marraskuun loppuun 2014 eli neljä vuotta ja seitsemän kuukautta. Naista pahoinpideltiin ja hänet pakotettiin mm. luopumaan ehkäisystä ja synnyttämään neljä lasta, joista saatavia lapsilisiä käytettiin elämiseen.
Oikeudessa nainen kertoi alistuneensa ja oli katsonut parhaimmaksi totella ja miellyttää. Nainen ei ollut uskaltanut kertoa tilanteesta ulkopuolisille edes sairaalassa, koska pelko oli lamaannuttanut hänet täysin. Paot epäonnistuivat kuten itsemurhayrityskin.
Pirkanmaan käräjäoikeus langetti Grönforsille 3 vuotta ja 10 kuukautta törkeästä ihmiskaupasta, rekisterimerkintärikoksesta, lapsikaappauksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.
Ihmiskauppa koski naisen alistamista, rekisterimerkintärikos syntyneiden lasten merkkaamista Grönforsin tyttären nimiin ja lapsikaappaus sitä, kun yksi naisen synnyttämistä lapsista lähetettiin Ruotsiin. Lapsen olinpaikasta ei ole tietoa.
Grönforsin rangaistus on siis mitaltaan lyhempi kuin mitä hän piti naista vallassaan.
Toki Grönfors saa vielä alennusta tuomioonsa. Rikoksen uusijana hän istuu kaksi kolmasosaa, mikä tässä tapauksessa on 2 vuotta 6 kuukautta. Toki mahdollinen koevapaus myös voi lyhentää vankila-aikaa.
Uhrin yksi vankeuspäivä vastaa siis tekijän puolikasta. Tätä on vaikea ymmärtää.
Rangaistusta voi myös verrata muutaman vuoden takaiseen miljoonaperijättären kidnappaukseen, jossa 17 panttivankipäivää toivat tekijälle 9 vuoden vankeusrangaistuksen. Tuomio tuossa tapauksessa tuli törkeästä panttivangin ottamisesta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä.
Yhteiskunnalle - ainakin rangaistusten kautta katsottuna - miljoonaperijättären kidnappaaminen on selkeästi moitittavampaa kuin kehityshäiriöisen romanitytön kaappaaminen ”lapsentekokoneeksi”.
Törkeästä ihmiskaupasta voidaan tuomita 2-10 v vankeutta. Koviinkin rangaistuksiin olisi siis mahdollisuus. Koska Pirkanmaan tapauksessa mies tuomittiin useista vakavista rikoksista, maksimi olisi voinut olla 13 vuotta.
Korkein oikeus toteaa törkeää ihmiskauppaa koskevassa ennakkopäätöksessä, että mitattaessa rangaistusta ihmiskaupasta on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, missä asemassa uhri on ollut, mitä tekotapoja on käytetty, onko teon tarkoitus toteutunut ja millaista vahinkoa uhrille on aiheutunut.
Miten Pirkanmaan käräjäoikeus pohti tämän?
”Törkeään ihmiskauppaan liittynyt A:n vallassapito on kestänyt yli neljä vuotta, minkä ajan A on ollut ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa. Rikosta tehtäessä on käytetty väkivaltaa ja uhkauksia. Rikoksesta on aiheutunut A:lle erityisen tuntuvaa kärsimystä”, oikeus kirjoitti.
Pirkanmaan käräjäoikeus päätyy siihen, että 13 vuoden maksimin sijaan oikeudenmukainen seuraamus on 3 v 10 kk.
Pakko ihmetellä millaisiin rikoksiin nuo rangaistusasteikkojen yläpäät on tarkoitettu?
Oikeus vielä itse totesi, että vallassapito on kestänyt yli neljä vuotta. Olosuhteet ovat olleet ihmisarvoa loukkaavia, väkivaltaa on käytetty ja kärsimys on ollut erityisen tuntuvaa.
Lasten synnyttämisiä ei mainittu, eikä sitä että yksi lapsista on vielä kadonnut Ruotsiin.
Lain mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Tältä osin käräjätuomarit Petteri Palomäki, Ida-Sofia Mäki ja Antti Hyvönen osuivat rangaistuksen mittaamisessa harhaan.
Tuomareiden langettama rangaistus ei tunnu oikeudenmukaiselta. Sama tilanne oli tässä jutussa, jossa pikkutyttö raiskattiin kymmeniä kertoja.
Ihmiskauppa on suhteellisen harvinainen rikos ja rangaistukset tuntuvat hakevan linjaansa. Rikosnimike ei ole erityisen onnistunut. Ihmiskauppa rinnastuu sanana orjakauppaan, jolloin tuomarin takaraivossa voi olla ajatus siitä, että aina on vielä törkeämpiä tapauksia.
Onko rangaistusasteikon ylin osa varattu tilanteelle, jossa joku kiinnittää laivan Kauppatorin rantaan ja huutokauppaa satoja afrikkalaisnaisia seksiorjiksi?
KKO langetti tuossa aiemmin mainitussa ennakkopäätöksessä 2 v 6 kk. Tapauksessa nainen värväsi nuoren naisen seksityöhön kuukausiksi.
Vuosi sitten Helsingin hovioikeus langetti romanialaismiehelle 4 v 8 kk vankeutta tapauksessa, jossa 16-vuotias tyttö huijattiin Suomeen. Tyttöä pidettiin orjamaisissa olosuhteissa ja pakotettiin prostituutioon kahden kuukauden aikana kymmenien miesten kanssa.
Toisaalta taas vuonna 2012 Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi kaksi vietnamilaista ravintolanpitäjää 6 v 10 kk rangaistukseen siitä, kun nämä teettivät työntekijöillä pitkiä työpäiviä olemattomalla palkalla. Tapaukseen liittyi myös talousrikoksia.
Romaninaisen kaappauksessa rangaistuksen olisi pitänyt ehdottomasti olla ravintolajuttua ankarampi.
Ja vielä. Grönfors määrättiin maksamaan romaninaiselle korvauksia 15000 euroa eli 9 euroa/vankeuspäivä.
Vertailun vuoksi voi todeta, että Grönforsin asianajajan palkkio oli 18018 euroa.
Miljoonaperijättären kidnapannut joutui maksamaan uhrille korvauksia 62500 euroa.