Turkin kehitys muistuttaa maailmansotien välistä tilannetta Euroopassa, sanoo oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta.
– Turkin toimintaa voi verrata muun muassa 1930-luvun Saksaan, Espanjaan ja Italiaan, joissa oikeusvaltio rapautettiin vähitellen. Kaikissa nähtiin riippumattomien tuomioistuinten, kansalaisvapauksien ja lehdistönvapauden alasajo.
2:59
Jo yli 45000 ihmistä on siirretty syrjään työtehtävistään Turkissa vallankaappausyrityksen jälkeen. Heidän joukossaan on yli 15000 opettajaa, 1500 yliopistojen dekaania ja tuhansia ministeriöiden työntekijöitä.
Yli 6000 sotilasta on pidätetty, lähes 9 000 poliisia on saanut potkut ja 3 000 tuomaria on pantu viralta.
Kekkosen mielestä puhdistusaallon vyöryvä nopeus kertoo, että listat ei-toivotuista henkilöistä ovat olleet olemassa kauan. Kekkosen mukaan maata on viety tietoisesti suuntaan, jossa hallinnon vastustajien hiljentäminen käy helposti.
– Tämän mittaluokan puhdistukset voidaan toteuttaa vain sellaisessa yhteiskunnassa, jossa valta on keskitetty pienelle piirille.
Kansainvälistyminen on etu
Turkissa tehtyjen syrjäytysten toteutus muistuttaa poliittisen historian professoria Kimmo Rentolaa Josif Stalinin toiminnasta Leningradin puoluejohtajan Sergei Kirovin murhan jälkeen joulukuussa 1934.
Stalin käytti murhaa nopeasti hyväkseen ja käynnisti entisten vastustajiensa laajamittaiset pidätykset, jotka ulottuivat pian tuhansiin ihmisiin. Tätä pidetään Stalinin terrorin alkuna.
– Aluksi Neuvostoliiton puhdistukset olivat samaa mittaluokkaa kuin nyt Turkissa. Maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin nyt toisenlainen kuin 1930-luvulla.
Rentolan mukaan valtioiden riippuvuussuhteet ja avoin tiedonvälitys rajoittavat Turkin puhdistuksen vaikutuksia. Hallitus ei voi eristää Turkin kansalaisia muusta maailmasta, sillä tieto liikkuu aiempaa nopeammin ja helpommin valtionrajojen yli.
Rentolan mukaan eristäytyminen olisi Turkille haitallista myös taloudellisesti, ja Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin on otettava tämä huomioon.
Toisaalta Turkki on suuri, vaikutusvaltainen maa, joka täytyy pitää mukana kansainvälisessä kaupassa ja päätöksenteossa. Rentolan mukaan tämä köyhdyttää keinovalikoimaa, joka kansainvälisellä yhteisöllä on käytössään.
– Esimerkiksi talouspakotteita olisi hankalaa asettaa. Kansainvälisen yhteisön on yritettävä vakuuttaa Erdoganin hallinto siitä, että Turkki aiheuttaa maalleen ainoastaan vaikeuksia toimimalla itsevaltaisesti.
"Diktatuurin vastustaminen helpompaa"
Rentolan mielestä Turkin julkista tuomitsemista vaikeuttaa, että maan hallitus on valittu vaaleilla. Hallinto on muodollisesti legitiimi, ja kapinallisia on hankalaa tukea.
– Jos kyseessä olisi puhdas diktatuuri, vastustaminen olisi helpompaa. Samalla on syytä huomata, että moni sittemmin diktatuuriksi kehittynyt hallinto pääsi valtaan vaaleilla 1930-luvulla.
Jukka Kekkosen mielestä Turkin tilanteeseen pitäisi reagoida nykyistä voimakkaammin.
– Tämä on erityisen tärkeää, koska demokratiaa nakertavaa kehitystä on muissakin maissa, jopa Euroopan unionissa, Kekkonen sanoo viitaten muun muassa Unkariin, jonka hallintoa on kritisoitu itsevaltaisuudesta.
Kekkosen mielestä reaktiot ovat toistaiseksi olleet yllättävän mietoja.
– Sama koskee Suomea.