Venäläisprofessorilta synkkä ennuste Putinille

Aina on mahdollista, että Vladimir Putin lähtee huomenna Kuuhun, pohtii hymy huulillaan Venäjän politiikan professori Valeri Gelman Helsingin yliopiston Aleksanteri instituutista.

Koska Putinin kuukeikan todennäköisyys on heikonpuoleinen, on Venäjän tulevaisuutta syytä pohtia realistisemmalta pohjalta.

Todennäköisintä on Putinin valtakauden jatkuminen.

– Voin kuvitella, että Putin pysyy vallassa vielä 15 tai 20 vuotta. Hän ei ole hirveän vanha ja ymmärtääkseni hänen terveydentilansa ei ole hullumpi, Gelman sanoo Itä Nyt -ohjelmalle.

Professorin mukaan tuona aikana Venäjästä voi tulla tyystin toisenlainen valtio kuin mitä se on nyt. Edessä on todennäköisesti Venäjän "heikentyminen ja rappeutuminen", Gelman arvioi.

Merkkejä tästä on jo ilmassa. Vaikka Venäjän talous on kestänyt pakotteet odotettua paremmin, lähti Venäjältä syksyllä 2022 valtavasti korkeasti koulutettuja ihmisiä liikekannallepanon julistamisen vuoksi.

Jos Putinin kausi jatkuu toistakymmentä vuotta, pysyvät nämä ihmiset todennäköisesti poissa ja vaikka tilanne joskus muuttuisi, on aikaa yksinkertaisesti kulunut niin paljoa, ettei ihmisten paluu Venäjälle ole enää todennäköinen, Gelman sanoo. Elämä on muualla.

Omat haasteensa tuo myös Venäjän suhde Kiinaan. Venäjä tavoittelee tasapäistä yhteistyötä, mutta Gelman uskoo, että nykymenon jatkuessa Putinin Venäjä ajautuu yhä voimakkaammin kiinalaisjohtaja Xi Jinpingistä riippuvaiseksi.

– Sotaan liittyvät asiat todennäköisesti dominoivat Venäjää tulevaisuudessa. Putin on avoimesti julistanut, että sodan käyneistä täytyy tulla Venäjän uusi eliitti, Gelman sanoo.

– Ymmärtääkseni sodan käyminen ei ole hyvä kokemuspohja valtion johtamiseen, varsinkaan kun huomioidaan sota-aikana koetut kauhut, Gelman jatkaa.

Huonosti hallittu maa

Valeri Gelmanin mukaan Venäjä on tällä hetkellä huonosti, jopa poikkeuksellisen huonosti hallinnoitu valtio.

Gelman ei puhu siitä, että Kreml rajoittaa kansalaisten mielipiteenvapautta tai siitä, että vaalien tulos tiedetään käytännössä etukäteen.

Ei, kyse on siitä, että huonosti hallitussa valtiossa hommat eivät vain yksinkertaisesti toimi tai toimivat huonosti.

Venäjän omakin etu olisi parempi hallinto, Gelman sanoo. Nyt korruptio, heikot käytännöt ja lojaaliuden arvostaminen osaamisen yläpuolelle tekevät tekemisestä tahmeaa.

– Valtioiden suhteellisen vaurauden ja hyvän hallinon välillä on vahva yhteys. Venäjää hallitaan paljon huonommin kuin voisi olettaa kun huomioidaan, miten kehittynyt se on, Gelman sanoo.

– Venäjän pitäisi olla itäeurooppalaisella tasolla. En sano, että Itä-Euroopan valtioita johdetaan täydellisesti, mutta kuitenkin, Gelman jatkaa.

Syy huonolle hallinnolle ja sen pysyvyydelle on Gelmanin mukaan selkeä. Huono hallinto on tiettyjen poliitikkojen ja heidän juoksupoikiensa etu. 

Venäjän nykyjärjestelmä pitää nykypäättäjät tyytyväisinä, joten sitä ei ole syytä kehittää.

– Huono hallinto ei ole perinnöllinen tai geneettisesti tarttuva tauti, Gelman muistuttaa.

Poliitikot toki hyötyvät vallasta myös niin sanotusti hyvin hallituissa valtioissa. 

Suomessakin "maan tapa" ja "hyvä veli -verkosto" ovat olleet pitkään kauniita tapoja puhua toimintatavoista, jotka saattavat jopa olla laillisia, mutta kestävät heikosti lööppejä.

– Venäjällä huonon hallinnon hallitsemiseksi pystytetyt rakenteet ovat poikkeuksellisen heikkoja ja riittämättömiä. 

Korona-aika on Gelmanista osuva todiste tästä. Venäjällä niin sanotusti ylimääräisiä kuolemia oli valtava määrä, paljon enemmän kuin muissa kehittyneissä valtioissa, Gelman sanoo.

– Huono hallinto valitsi tuon tien varsin järjestelmällisesti ja tietoisesti. Se uhrasi ihmisiä ilman harkintaa, professori toteaa.

Ei politiikkaa, kiitos

Vaikka venäläisten oikeuksia on rajoitettu, ei se silti tarkoita, että venäläiset olisivat tyystin passiivia kansalaisia, jotka vain massamaisesti käyvät töissä ja elävät elämäänsä, jos eivät satu Ukrainassa kuolemaan.

Venäjällä on aktiivinen kansalaisyhteiskunta siinä missä kaikkialla muuallakin, Gelman sanoo. Se vain toimii tiettyjen raamien sisällä.

Nämä raamit ovat Kremlin hallitsemassa valtiossa rautaisemmat ja rajoittavammat kuin monessa muussa maassa.

– Venäjällä kansalaisyhteiskunnan politisoituminen on haluttu estää.

– Ex-neuvostomaiden värivallankumoukset 2000-luvulla ja arabikevät 2010-luvulla voimistivat ajatusta, että kansalaisyhteiskunta on eräänlainen alusta kumoukselliselle toiminnalle.

Tulkinta on Gelmanin mukaan yliampuva. 

– Ainakaan värivallankumouksissa ei ollut kyse kansalaisyhteiskunnista, vaan pikemminkin vastakkain olevista eliiteistä.

– Venäjä kuitenkin käytti paljon resursseja estääkseen tiettyjen organisaatioiden kasvamisen.

Kolmannen sektorin ja muun yhteiskunnan ohjailu ei toki ole länsimaissakaan vieras ilmiö. Suomessakin hallitus ja apurahoja myöntävät säätiöt ohjaavat ihmisiä jakamalla rahaa hankkeisiin, jotka niille kulloinkin sopivat.

Lue myös: Irina teki Suomessa jotain, josta Putin ei pidä – Kremlin kiukusta on kirjallinen todistekin

Keppiä ja porkkanaa

Monien kansalaisjärjestöjen annetaan elää omaa elämäänsä myös Venäjällä. 

Jos ihmiset protestoivat satunnaisessa kylässä ympäristöasioita, sen annetaan tapahtua. Jos protesti leviää useampaan kylään, voi olla kepin aika.

Jossain tapauksissa rangaistus voi tulla yhdessä tapauksessa, mutta toisessa ei. Tällaisesta käy esimerkiksi vaikkapa terveydenhuolloin rahoituksen leikkausten kritisointi, Gelman sanoo. 

Usein kritiikin hyväksyttävyys riippuu siitä, miten mielipiteensä esittää.

Kepin sijaan tarjolla voi olla myös porkkanaa.

– Rahoituksen antaminen on yhä enemmän politisoitunut. Jos avustaa sodassa haavoittuneita tai jotain sellaista, saa todennäköisesti hallinnon hyväksynnän, Gelman pohtii.

– Kansalaisyhteiskunnan odotetaan olevan valtion jatke, hän jatkaa.

Ukrainan sodan kiihtymisen jälkeen Venäjä on alkanut entistä tiukemmin rajoittaa erilaisten järjestöjen toimintaa. Hyökkäyssotaa ei sovi kritisoida, edes kiertoteitse. Rauhan puolesta rukoilleita pappeja on pidätetty.

– Tämä kehitys alkoi kuitenkin jo pikemminkin 2012 kuin 2022. Silloin oli suuria mielenosoituksia duuman (Venäjän parlamentti) vaalien jälkeen ja ne muistuttivat paljon värivallankumouksia ja arabikevättä, Gelman muistuttaa.

– Venäjä otti käyttöön lukuisia rajoittavia lakeja ja säännöksiä ja pyrki eristämään kaiken epätoivotun aktivismin, hän jatkaa.

Ei yhden miehen show

Pietarissa syntynyt Gelman pitää Venäjän sotaisaa ulkopolitiikkaa tuomittavana. Pelkästään venäläisiä hän ei halua isänmaansa tilasta syyttää.

– Kokonaisen kansan syyttäminen on vähän kaukaa haettua, Gelman sanoo.

Esimerkiksi Gelman nostaa toisen maailmansodan jälkeisen Saksan. Taisteluiden tauottua Euroopassa toukokuussa 1945 monet pitivät saksalaisia vastuussa Adolf Hitlerin hallinnon hirmuteoista.

– Tänä päivänä asia nähdään todennäköisesti eri tavalla. Toisaalta ei Putinin Venäjä ole vain yhden miehen show. Jos syytetään vain Putinia, yksinkertaistetaan liikaa, Gelman sanoo.

– Tekivätkö Lenin ja Trotski vuoden 1917 vallankumouksen kahdestaan? Tuskin. Eikä Neuvostoliitto romahtanut vain Gorbatshovin ja Jeltsinin takia. Jos näin väittää, silloin ei ymmärrä syvempiä syitä, hän jatkaa.

Russofobia "hyvin luonnollista"

Venäjän eliitin ulkopoliittinen mielipideilmasto siirtyi haastattelututkimusten mukaan 1990-luvulta 2020-tultaessa selvästi sotilaallisempaa suuntaan, Gelman sanoo. 

Vuosien vaihtuessa yhä useampi venäläispäättäjä alkoi pitää aseiden käyttöä ulkovaltoja vastaan todellisena vaihtoehtona. Krimin helposti sujunut miehitys vuonna 2014 vain kiihdytti tätä kehitystä.

Suomessa monet ovat havainneet russofobian, venäläisvastaisuuden lisääntymisen. Näin on tehnyt myös maassa pitkään asunut Gelman. 

Gelman pitää kehitystä "hyvin luonnollisena".

– Venäjän hyökkäys ukrainaan vaikutti syvästi suomalaisiin sekä tunne- että turvallisuustasolla.

– Jos Venäjä voi yksi päivä päättää, että Ukraina kuuluu Venäjään, koska näin oli vuosikymmeniä sitten, niin mikä estää sitä näkemästä Suomen samalla tavalla?