Tytär on odottanut kaksi vuotta mielenterveyshoitojonossa, Taru-äiti pelkää hengen puolesta: "Kukaan ei auta meitä"

Järjestelmän väleihin pudonnut tytär toivoo, että hänen hätänsä otettaisiin tosissaan.

Ruovedellä asuva Taru Kulmala kertoo, että tytär on ollut psykiatrian jonossa jo kaksi vuotta. Sinä aikana tytär on täysi-ikäistynyt. 

– Tyttö on nyt väliinputoaja, joka ei saa mitään tukia tai hoitoja. Periaatteessa voi sanoa, että tyttö on kohta rahaton ja koditon.

Mielenterveys ja kiusaaminen näkyivät myös opinpolulla.

– Niissä oli kiusaamista, syrjintää ja opettajat eivät tehneet asialle yhtään mitään. Lopulta jäin jälkeenkin kaikesta. Minut heitettiin periaatteessa pihalle niistä kouluista, sanoo tytär. 

"Tytär on lihonut melkein 50 kiloa"

Odotusaikana tilanne on huonontunut entisestään.

– Tytär on lihonut melkein 50 kiloa, sairastui ahmimishäiriöön, ja kärsii nyt tämän johdosta lisääntyvistä terveysongelmista.

Äidin luettelema lista huimaa. Astmaoireet saapuivat, kun painoa tuli, tyttö myös eristäytyy kotiinsa ja liikunta väheni. Myös fyysisiä muita oireita on tullut, kuten jalat eivät kanna ja tyttö kaatuilee keskelle autotietä kävellessään tien ylitse ja tämä pahentaa tytön paniikkihäiriötä. 

Äiti kertoo, että tytär kävi tilanteen vuoksi päivystyksessä.

– Hänet käännytettiin kotiin. Sairaanhoitaja katsoi, että "nuppivika, kotiin".

"Kukaan ei auta meitä"

Lisäksi tytöllä on jo vaikeuksia käydä kaupassa.

– Siksi tyttö muutti tukiasuntoon, mutta sieltä ei saakaan kauppa-apua, vaikka niin luvattiin. Asunto oli saastainen ja näin on edelleen. Vaadimme siivousta, mutta siivoojat eivät asuntoa kuulemma saa siivottua pinttyneen lian vuoksi. Tyttö ei halua asua siellä, äiti toteaa.

– Kun olen sanonut, että en uskalla mennä kauppaan, minulle on ehdotettu, että "Rupea tilaamaan Woltilla", mutta jos minä sen teen, niin en tule pääsemään kämpästäni ulos enää ollenkaan.

Äidin mukaan tyttären pitäisi päästä välittömästi hoitoon.

– Olen vaatinut hoitoa, olen soittanut, olen vienyt tyttöä työttömien lääkärille, olen puhunut tukihenkilöiden ja sosiaalitoimen kanssa, mutta kukaan ei auta meitä.

Lähetä vinkki!

Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.

Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.

Umpikuja

Nykyistä tilannetta äiti kuvailee umpikujaksi.

– Tyttö tarvitsee diagnoosit. Ne annettiin aikoinaan vain suullisesti. Niitä ei ole Omakannassa eikä missään. Eikä ole myöskään lääkärinlausuntoa ja siksi kuntoutusrahaa ei saa. Eikä Omapolkuun pääse eli erityisoppilaitokset ja kaikki eteenpäin pääsemisen polut, on suljettu pois.

– Samoin on suljettu rahahanat: Tyttö ei kelpaa työkkäriin, kun ei ole koulutusta, eikä kelpaa työkokeiluihin ja harjoitteluihin, kun terveys on, mikä on. 

Omapolku on suunnattu erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja toiminnan tavoitteena on muun muassa työllistymismahdollisuuksien kehittäminen työtoiminnan ja työhön valmennuksen avulla.

"Niin kauan kun on Taysin jonossa, niin asiat eivät edisty"

Tytär kuvaa olevansa jumissa.

– Olen tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että en voi tehdä yhtään mitään. En voi mennä töihin, en voi mennä kouluun, en voi tehdä yhtään mitään. 

– En saa mennä mihinkään lääkäriin, kun jos on Taysiin jonossa, ei saa hakea apua mistään muualta. Niin kauan kun on Taysin jonossa, niin asiat eivät edisty. Olen jumissa. 

– Sitten kun sanon, että "mitäs, jos poistun Taysin jonosta, kun en sinne pääse", niin minulle sanotaan, että "älä missään nimessä poistu Taysin jonosta, koska sitten sinä et ainakaan saa apua". 

"Jos uskottaisiin, että tarvitsee apua"

Tytär toivoo, että hänen hätänsä otettaisiin tosissaan ja että hän pääsisi tilanteessaan eteenpäin.

– Mulla olisi tällä hetkellä yksi toive ja se olisi se, että pääsisin Omapolkuun. Se auttaa erilaisia ihmisiä työllistymään ja siellä pääsisi testamaan erilaisia piirtojuttuja. Vaikka piirrokset olisivat kuinka hirveitä ja kuinka huonoja, niin joku saattaa niitä ostaa. 

Mutta sen hän on oppinut, että jos saisi lapsesta asti enemmän apua opiskeluun ja muuhun, niin asiat olisivat paremmin. 

– Ja jos uskottaisiin, että tarvitsee apua.

Tulevaisuus pelottaa – myös äiti Tarua.

– Vaikka itse työskentelen alalla, niin tätä en osaa enää hoitaa tai kykene siihen. Olen aivan lopussa, ja valvottuja öitä on jo aivan liian monta. Tyttö kokee että valtio haluaa hänet hengiltä ja että hänestä ei välitetä. Pelkään tyttäreni hengen puolesta.

Pirkanmaan hyvinvointialueelta Pirhasta ei haluta ottaa kantaa yksittäiseen potilaaseen. Tuoreiden lukujen mukaan siellä on hoitojonossa yli 6 kuukautta eli yli hoitotakuun hoitoa odottaneita 378 potilasta, joista 11 on odottanut yli kaksi vuotta.