"Kyllä tämä kertoo julkisen palvelulupauksen hapertumisesta." Kun vuoden 2017 lopussa ortopediassa yli hoitotakuun toimenpidettä joutui odottamaan noin sata potilasta, vuoden 2022 lopussa heidän määrä lähenteli viittä tuhatta. MTV Uutiset kysyy asiantuntijoilta, mitä ihmettä Suomessa tapahtuu.
– Se miksi jonot ovat kasvaneet muutamassa vuodessa hurjasti ja juuri ortopedian puolella johtuu osittain siitä, että väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat alkavat tulla siihen ikään, että näitä sairauksia tulee hoidettavaksi. Tietysti myös korona on vaikuttanut jonojen syntymiseen ja kasvamiseen, arvioi THL:n kehittämispäällikkö Pia Tuominen.
– Väittäisin, että kehitys johtuu pitkälti hoitajapulasta. Henkilöstöpula on todella vakava ongelma, joka näkyy suoraan jonojen pitenemisenä, sanoo Aalto-yliopiston laskentatoimen professori Teemu Malmi.
Tässä alla tarkemmin viime vuoden viimeisen päivän tilanteesta, lähteenä THL.
Rintarauhasen leikkausjonossa noin joka kolmas oli jonottanut yli lain rajan (180 vrk). Kyse on myös priorisaatiosta, hampaiden poistoon, polven/lonkan tekoniveleen ja kaulan/selkärangan luudutukseen joka neljäs potilas. Priorisaatio näkyy.
– Tuo rintarauhasleikkaus on kokonaisvoluumiltaan aika pieni ja on ehkä alueilla priorisoitu niin, että he joutuvat odottamaan pitempään, Tuominen pohtii.
Ylipäätänsä kaikista erikoisaloista eniten potilaita odottaa polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen (yli 10 000 potilasta) ja kaihileikkaukseen (yli 12 000 potilasta).
Valtavat erot alueiden välillä
Alueiden välillä on isoja eroja. On useita alueita, joissa juuri kukaan ei odota tekoniveltä yli puolta vuotta. Sellainen on esimerkiksi suurin hyvinvointialue Pirkanmaa, mutta myös pieni Itä-Savo.
Karuin tilanne on Pohjois-Karjalassa, jossa kaksi kolmesta potilaasta odottaa tekoniveltä yli hoitotakuun rajan. Pohjois-Savossa liki puolet odottaa yli puolen vuoden rajan, HUSissakin lähes neljä kymmenestä.
Esimerkiksi haastattelemamme helsinkiläinen potilas on ollut polven tekoniveljonossa pian puolitoista vuotta eikä hän anna hyvinvointiyhteiskunnan toimivuudelle hyviä pisteitä.
"Kyllä tämä kertoo julkisen palvelulupauksen hapertumisesta"
Asiantuntija näkee tilanteeseen kaksi keskeistä syytä.
– Kannustimet jonojen purkuun puuttuvat Marinin hallituksen soten rahoitusmallissa. Osaavan henkilöstön saatavuus on jatkossa monia toimintoja rajoittava tekijä – tilanne tulee vain huononemaan lähivuosina, toteaa Helsingin yliopiston terveyshallinnon professori Lasse Lehtonen.
Muistiko joku vielä julkisen palvelulupauksen? Nyt sekin on mainittu.
– Kyllä tämä kertoo julkisen palvelulupauksen hapertumisesta. Ortopediset leikkaukset ovat usein lääkärien käyttämällä kielellä kiireettömiä, vaikka jonottaminen aiheuttaa kärsimystä ja elämänlaadun heikentymistä sekä työikäisillä tietysti työkyvyn heikentymistä, arvioi sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo.
Mitä tehdä?
–Nyt pitäisi hyödyntää sekä yksityisen että julkisen sektorin resursseja, Lehtonen ehdottaa.
Erot voivat johtua myös palveluseteleistä.
– Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Pirkanmaalla toimiva Tekonivelsairaala Coxa, joka on julkisomisteinen yhtiö ja jonka pääomistajana on Pirkanmaan hyvinvointialue, Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja Kanta-Hämeen hyvinvointialue, tämä osaltaan varmasti selittää Pirkanmaan lyhyet odotusajat tekonivelleikkauksiin, Coxa on saatu ilmeisesti yhteistyöllä hyvin toimivaksi, Tuominen kertoo.
–Varsinainen ongelma on julkisten terveyspalveluiden riittämätön rahoitus, toteaa Hiilamo.
"Leikkaukset jäävät tekemättä, jos hoitajia ei ole"
Myös Aalto-yliopiston professori Teemu Malmi mainitsee Coxan.
– Pirkanmaalla leikkaukset tekee Coxa, joka on muusta sairaalasta erillinen yhtiö ja keskittynyt yksinomaan tekonivelleikkauksiin. Tällöin koko toiminta voidaan suunnitella ja toteuttaa koordinoidusti. HUS:ssa tekoniveliä leikataan mm. Peijaksessa. Peijaksessa samalla henkilökunnalla leikataan myös muita kuin tekoniveliä.
Professori toivoo lisää Coxan kaltaisia paikkoja Suomeen
Malmi kertoo, että kun hoitajia on liian vähän, ne vähät hoitajat allokoidaan aina ensin kiireellisempien potilaiden hoitoon.
– Eli jos Peijaksessa on suunniteltu tehtävän esimerkiksi kolme tekonivelleikkausta päivässä, ja leikkauksia varten tarvittavat lääkärit ovat paikalla, niin leikkaukset jäävät tekemättä, jos hoitajia ei ole. Toisin sanoen hoitajat on jouduttu osoittamaan toisiin leikkaussaleihin pitämään huolta kiireellisistä tapauksista.
– Tällöin suoritteita ei synny, vaikka lääkäreille maksetaan palkkaa ja kalliit leikkaussalit seisovat tyhjillään. Sen jälkeen käytetään tolkuttomasti aikaa näiden tekemättä jääneiden leikkausten uudelleen aikataulutukseen, yms. Eli sen lisäksi että potilaat kärsivät, kärsivät myös veronmaksajat.
Professori kehottaa alueita ottamaan Pirkanmaasta mallia.
–Jonoja voidaan purkaa osin omaa toimintaa kehittämällä, osin ulkoistamalla ja palveluseteleillä ja varmasti myös Pirkanmaan mallia seuraten perustamalla sairaaloiden sisälle Coxan kaltaisia erittäin tehokkaasti toimivia yksiköitä, jotka saavat keskittyä ”yhden asian” tekemiseen. On kuitenkin syytä huomata, että tällaiset yhden asian yksiköt ja yritykset vaativat riittävän volyymin ollakseen tehokkaita, professori toteaa.
– Kannustimia joka tapauksessa tarvitaan, summaa Lehtonen.
Millaisia?
– Hyvinvointialueiden rahoituksen sitominen hoitoon pääsyyn nykyistä enemmän.