Sata vuotta sitten alkoi sisällissodan viimeinen merkittävä taistelu Viipurissa. Valkoisten päämajassa kaupungin valtausta oli suunniteltu jo pari kuukautta, mutta suunnitelman hiomiseen päästiin vasta Tampereen valtauksen jälkeen.
Yllä olevalla videolla näytetään, miltä helsinkiläiset paikat näyttivät 100 vuotta sitten sisällissodan aikaan ja miltä ne näyttävät nyt.
Taistelut Viipurista kestivät viisi päivää. Taistelut päättyivät 29. huhtikuuta 1918 Tienhaarassa, missä noin 5 000–6 000 punaista antautui.
Huhtikuun aikana Viipuriin oli vyörynyt lännestä punapakolaisia, joiden oli tarkoitus jatkaa matkaa Pietariin. Tämä kävi kuitenkin mahdottomaksi, koska rautatieyhteys itään oli katkennut jo ennen kaupungin valtauksesta käytäviä taisteluja.
Punaiset jäivät 25. huhtikuuta vaille yhtenäistä johtoa, kun kansanvaltuuskunta pakeni Kullervo Mannerin johdolla laivalla Pietariin.
Viipurin Kolikkoinmäki toukokuussa 1918; pommitettu kaupunginosa.
Johtomiehistä kaupunkiin jäi vain Edvard Gylling, joka sai seuraavana päivänä valtuudet tiedustella antautumisehtoja. Saksalainen eversti Ulrich von Coler ilmoitti, että vain ehdoton antautuminen kävi päinsä. Gylling ei saanut saksalaiseverstiltä vastausta kysymykseen, kohdellaanko vankeja Haagin sopimuksen mukaisesti eli että sotavangit olisivat hallituksen, ei yksityisten henkilöiden tai joukko-osastojen vallassa, jotka ovat heidät vanginneet.
Punaista ja valkoista terroria
Taistelut jatkuivat, ja aamulla 29. huhtikuuta valkoiset olivat saaneet kaupungin haltuunsa. Loppuvaiheessa valkoiset eivät enää juurikaan kohdanneet vastarintaa.
Viipurin valtauksessa kuoli noin 400 valkoista ja hieman enemmän punaisia.
Vähän ennen kaupungin antautumista Viipurin lääninvankilassa tapahtui joukkomurha, jota historioitsija Teemu Keskisarja on luonnehtinut koko maan verisimmäksi punaisen terrorin purkaukseksi. Vankilan tiloissa surmattiin 30 ihmistä.
Vangittuja punaisia Viipurissa 1918.
Taistelujen laannuttua alkoi puolestaan valkoinen terrori. Kiinni otetuista punakaartilaisista osa ammuttiin heti. Vangittuja kuulustelemaan perustettiin kolmijäsenisiä tutkijalautakuntia, jotka kuulustelivat kuukaudessa lähes 12 000 ihmistä. Historiantutkija Marko Tikan laskelmien mukaan tutkijalautakuntien luokittelujen perusteella teloitettiin 247 suomalaista.
Valkoisten silmätikuiksi joutui myös Viipurin venäläisväestö. Valkoiset ampuivat yli 200 venäläistä 29. huhtikuuta. Keskisarja on kuvannut tekoa Suomen historian suurimmaksi teloitukseksi.
Viipurin valtauksen jälkimaininkeihin kuuluu myös säveltäjä Toivo Kuulan kuolema. Kuula oli vapunaattona juhlimassa Viipurin Seurahuoneella, jonne oli saapunut myös jääkäreitä ja valkoisen armeijan sotilaita. Kuula joutui siellä sanaharkkaan, ja häntä ammuttiin päähän Seurahuoneen pihalla. Kuula kuoli vammoihinsa 18. toukokuuta.
Viipurin linnan piha, tykkejä, ammuslaatikoita taistelun jälkeen; lohduton näky 1918 valtauksen jälkeen.