Puolustusvoimien vanhin urheilukilpailu Oltermanni hiihto oli rankka kokemus hyvästä säästä huolimatta, sillä nopeimman ja hitaimman hiihtosuunnistusjoukkueen ero oli huikeat kahdeksan tuntia.
Voittajajoukkue selvitti haastavat rastit vajaassa kuudessa tunnissa ja hitaimmat tulivat maaliin vajaassa neljässätoista tunnissa jouduttuaan etsimään rasteja vaikea kulkuisessa maastossa.
A-sarjan voiton vei Kainuun Prikaati ja B-sarjassa ensimmäisenä maaliin ehti Pohjois-Karjalan Reserviläisjoukkue kilpailun hiihtäen kilpailun nopeimman ajan.
Karjalan vaikea kulkuisessa maastossa rastien löytäminen kesti kauimmin Helsingin Santahaminasta tulevalta Kaartin Jääkärirykmentiltä.
Viestikapulana oli rynnäkkökivääri
Oltermannin sauvaa tavoiteltiin 71. kertaa hiihtosuunnistuskilpailussa, joka starttasi kello 21 kuuluisalta Kollaan Vasaman patsaalta Pohjois-Karjalassa.
Joukkueiden viestikapulana käytetiinn rynnäkkökivääriä, jonka joukkueiden ankkurit toivat vasta aamun valjettua legendaarisen Tuntemattoman sotilaan Paloaukealle.
Oltermannin sauvaa käytettiin ennen vanhaan viestikapulana vaaran uhatessa tai muutenkin kylämiesten kokoontumiseksi. Sauva on saanut nimensä kylänvanhimmasta, jota kutsuttiin Oltermanniksi. Sauvaa säilytettiin kylänvanhimman luona, joka laittoi se tarpeen vaatiessa kiertämään viestin kera.
Viestiä välitettiin hiihtäen ensimmäisen kerran vuonna 1933, minkä jälkeen sitä on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 lähtien.
Vuonna 1961 lumen vähyys ja aikainen kevät pakotti Savon Prikaatin viestinviejän kantamaan suksia Haminassa käydyssä kilpailussa.
Yön pimeydessä otsalampun valossa
Kilpailussa hiihdettiin noin 70–90 kilometrin matka kahdessa sarjassa kaksiosaisena takaa-ajona. Ensimmäisessä osassa joukkue käytti viisi hiihtoparia ja saapui välimaaliin. Toinen osa alkoi seuraavan päivän aamuna ja sen suoritti joukkueen ankkuri, joka toi joukkueen viestin maaliin.
Oltermannin kilpailun tiedottaja Marko Jalkasen mukaan joukkueille paljastettiin reitti edellisenä yönä ja aamun valjettua joukkueet pääsivät tutustumaan maastoon ja suunnittelemaan kilpailureittiään.
– Joukkueet saivat käyttää kaikkia muita reittejä rasteille paitsi valtateitä. Maastossa oli kaikkea muuta tarjolla paitsi tasaista. Kilpailu käytiin otsalamppujen valossa ja puolustusvoimien tavallisilla hiihtovälineillä kumisaappaineen.
– Viestikapulana toimivissa rynnäkkökivääreissä oli gps-lähettimet eli kilpailua pystyi seuramaan osoitteesta www.gpsseuranta.net ja Maavoimien Facebook-sivuilta, kertoo Jalkanen.
Espoolainen Riku Pakarinen kertoi vuonna 1984 poikien väittäneen, että yks viisikymppinen ei ole mitään sen rinnalla - niin naatiksi saattaa itsensä tuntea. Pakarisen mukaan hänellä sumeni silmissä 30 metriä ennen vaihtoa enkä viimeisten työntöjen aikana saanut enää sanaa suustani.
Viesti tuotiin kilpailun Oltermannille
Viesti luetiin maalissa kilpailun Oltermannille, jona toimi Maavoimien operaatiopäällikkö prikaatikenraali Petri Hulkko.
Puolustusvoimien vanhin urheilukilpailu, Oltermannin hiihto, järjestettiin tänä vuonna 2. - 3. maaliskuuta Pohjois-Karjalassa. Kilpailuun osallistui joukkueita Maavoimista, Merivoimista, Maanpuolustuskorkeakoulusta ja reserviläispiireistä.
Kilpailuvarusteissa kuvassa Utin jääkärirykmentin A-sarjan joukkueesta oppilas Valtteri Paananen (vas) sekä oppilas Pietu Heiskanen.
Hiihdossa lupa harhauttaa hämäysladulla
Kilpailunjohtaja eversti Asko Valta Kainuun Prikaatista kertoi, että Oltermannin hiihdossa kilpailijat tekivät latutarhoja kuten aikoinaan toisen maailman sodan aikana tekivät kaukopartiot.
– Perinteisesti joukkueet ovat tehneet hämäyslatuja, sillä kovakuntoisen joukkueen ajatus ei pysy hiihtovauhdin mukana. Metsässä latuja voi olla ristiin rastiin eivätkä ne johda mihinkään paitsi yksi tai kaksi ja nekin ehkä väärään paikaan.
– Nämä kaukopartio-ja sissiperinteet elävät yhä. Kyse on hiihto-ja suunnistuskilpailussa, sillä aina on luvassa yllätyksiä, muistuttaa Valta.
A-sarjassa kilpailivat Maavoimien varusmieskoulutusta antavat joukko-osastot, joiden joukkueissa oli mukana henkilökuntaa ja varusmiehiä. Lisäksi A-sarjaan osallistui edustusjoukkueet Merivoimista ja Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoista. Sarjaan osallistui kymmenen joukkuetta. Kuhunkin joukkueeseen kuului johtaja, varajohtaja, kymmenen hiihtäjää, huoltaja ja kuljettajat.
Vallan mukaan tänä vuonna A-sarjan ennakkosuosikkina hiihtosuunnitukseen lähti jälleen Kainuun Prikaati, joka voitti myö viime vuonna. B-sarjassa kärkeen oli ennustettu voittoisaa Savon joukkuetta.
B-sarjassa kilpailivat maakunnista kootut reserviläisjoukkueet. Sarjaan osallistui kaikkiaan seitsemän joukkuetta.
Sää suosi kilpailijoita
Vallan mukaan tänä vuonna lumitilanne oli hyvä eivätkä ojat ole sulana.
– Tänä vuonna pystyttiin hiihtämään järven jäällä ja jopa ojien pohjalla. Lunta oli ainakin 30 senttiä. Johtajan tärkein tehtävä oli valita kullekin osuudelle sopiva tasavahva pari, sillä eri osuuksilla tarvittiin erilaista kuntoa ja hiihtotaitoa. Järven jäällä mentiin lujaa, mutta metsässä kysyttiin toisenlaista kuntoa eikä perinteinen luisteluhiihtäjä pärjännyt tällä osuudella.
– Tärkeää oli osata lukea karttaa, sillä lyhin reitti ei ollut aina se nopein reitti. Esimerkiksi kilometri metsässä voi olla hitaampi hiihtää kuin kuusi kilometriä tietä pitkin. Pakkasta yöllä oli noin viisi astetta, joten keli oli erinomainen. Kisassa oli tärkeintä pitää järki ja ajatus mukana, toteaa Valta.
Tässä vuoden 1984 joukkue valmiina ensimmäiselle osuudelle keskellä rakuunoiden aloittaja alokas Seppo Rantanen, joka on edustanut Suomea arvokilpailuissa.