Tapasin kolmen viikon sisällä kaksi maailman johtomiestä Vladimir Putinin ja Barack Obaman.
Putinin näin kolmen metrin päästä. Obaman noin kymmenen metrin päästä.
Tilaisuudet olivat aika erilaiset. Presidentti Putin otti vastaan presidentti Sauli Niinistön Sochissa kahdenvälisessä tapaamisessa. Presidentti Obama puolestaan oli Tallinnassa tapaamassa Viron, Latvian ja Liettuan presidenttejä. Olin akkreditoituna videojournalistina kuvaamassa molempia tilaisuuksia.
Tällaisten mahtimiesten tapaaminen, vaikkakin vain metrien päästä on monella tavalla sykähdyttävä kokemus. Tiukkailmeinen Putin näytti uutiskuviakin pienemmältä. Harmaaseen pukuunsa sonnustautuneena hän tuskin erottautui Sochin vierastalon seinästä odotellessaan sen terassillla Niinistöä seurueineen.
Obama taas näytti uutiskuvia kapoisemmalta ja lyhyemmältä hyvin istuvassa tummassa puvussaan. Amerikkalaiseen tapaan hän huokui kuitenkin rentoutta ja positiivisuutta.
Putinille sain sanottua päivää, johon hän jopa nyökkäsi hieman vastaukseksi. Obamalle ei voinut sanoa mitään. Siitä valtava turvamiesten armeija piti huolen.Toimittajat jopa sullottiin ikkunattomaan Tallinnan Kadriorgin museon kellariin kolmeksi tunniksi, jotta he eivät pääsisi liian lähelle presidentin kulkureittiä yläkerran kokoushuoneeseen.
Entä sitten näiden tapaamisten varsinainen anti?
Putinia ja Niinistöä sai kuvata lähes 20 tuntia kestäneen matkan ja tuntien odottelun jälkeen residenssissä alle 5 minuuttia. Obaman Kadriorgin palatsimuseon kuvaussessio kesti neljän tunnin odottelun jälkeen noin 10 minuuttia. Kummallekaan ei saanut esittää kysymyksiä.
Tällaiset maailmanluokan "lehdistötilaisuudet" noudattavat aina hyvin valmisteltua käsikirjoitusta, joihin lehdistöllä itsellään ei ole mitään sanomista. Obama järjesti toki vierailun aikana yhden tiedotustilaisuuden, jossa sai esittää kaikkiaan neljä kysymystä, virolaiset kaksi ja amerikkalaiset toiset kaksi.
Presidentti antoi haastatteluja vain häntä seuranneille Valkoisen talon vakiotoimittajille. Meidän suomalaistoimittajien ei pidä tästä kuitenkaan olla loukkaantuneita. Eipä hän liioin viitsi tavata Suomen valtiojohtoakaan.
Putinin residenssissä sai sentään istua ja kanttiinissa tarjottiin jopa pientä syötävää ja juotavaa. Kättelykuvien jälkeen toimittajat ja kuvaajat saivat jäädä lähettämään materiaalejaan lehdistöhuoneeseen.
Secret Service piti Tallinnassa huolen siitä, ettei toimittajille tarjottu hellepäivänä, juotavaa, syötävää, enempää kuin tuolejakaan. Happikin oli ahtaassa kellarissa tiukoilla.
Tiedän, tiedän. Kaikki tämä on oikein ylimielisille ja alituiseen paapomiseen tottuneille toimittajille. Sitäpaitsi olisi pitänyt lukea enemmän, niin olisi päässyt sisähommiin.
Tässäkään ei ole nyt tarkoitus valittaa. Omasta puolestani olisin kuitenkin toivonut mahdollisuutta saada kuvata edes silloin kuin kuin lupa annettiin, ilman että SS esti sen tönimällä ja tunkemalla kameran eteen.
Kun eräs toimittajakollega huomasi odotuksen venyvän ja deadlainien paukkuvan, hän pyysi kohteliaasti päästä pois museon kellarista. SS kuitenkin ilmoitti,että sairaskohtaus on ainoa syy, jolla alueelta pääsee pois ennen kuin viimeinenkin Obaman seurueen virkailija on poistunut alueelta. Virolaiset turvamiehet olivat pahoillaan ja pyytelivät jopa anteeksi, mutta sanoivat, että ovat SS:n edessä he ovat kotipihallaankin täysin voimattomia.