Helmi-Leena Nummela kertoo sairastaneensa opiskeluaikoinaan syömishäiriötä. Nyt kaikki on hyvin, mutta täysin irti menneisyydestä hän ei koskaan pääse.
Näyttelijä Helmi-Leena Nummelan, 32, Putous-sketsihahmo Lisko-Leena Vähäpätölä ei ole lainkaan tuulesta temmattu. Itseinhon kanssa kamppailevan Liskon puheet omasta huonoudesta ovat hyvin samanlaisia kuin Nummelan mielessä vuosikausia kaikuneet syytökset.
LUE MYÖS: Helmi-Leena Nummelan Putous-hahmo on erityisen henkilökohtainen: "Tutkiskelin itsessäni sysipimeitä kolkkia"
Nuorempana Nummela oli kiltti ja mukautuvainen, halusi olla läheisille mieliksi ja piti vaikeudet omana tietonaan.
– Se paha olo purkautui aina nimenomaan itseinhona sen sijaan, että olisin kohdistanut sen niihin asioihin, jotka olivat oikeasti vialla, hän sanoo.
Enää paha mieli ei muutu oman itsen soimaamiseksi, mutta opiskeluaikana ahdistus vielä kanavoitui etenkin syömisen ja liikunnan kontrollointiin. Syömishäiriö kehittyi vähitellen.
Sairaus ajoi hakemaan apua
Nummela muutti kotiseuduiltaan Joutsenosta Helsinkiin 16-vuotiaana. Takana oli onnellinen lapsuus ja nuoruus tavanomaisine haasteineen, mitään poikkeuksellisen vaikeaa ei ollut tapahtunut.
Silti itsenäistymisen paineet alkoivat vaikuttaa. Näyttelemisestä haaveileva Nummela epäili kykyjään. Ulkonäköpaineet olivat kovat ja kaikesta oli selvittävä itse.
Pahin sairausvaihe kesti pari vuotta. Nummela kertoo laihtuneensa silminnähden, ja läheiset ympärillä näkivät muutokset. Lopulta Nummela totesi, ettei kestä enää ja hakeutui Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle.
Hän on kiitollinen, että YTHS:ltä apua sai niin nopeasti. Hän sai ympärilleen joukon ammattilaisia ja pääsi terapiaan käsittelemään oloaan.
– Siellä käytiin läpi nimenomaan niitä syitä siihen syömishäiriöön, emme varmaan kertaakaan puhuneet varsinaisesti ruoasta.
Kolmen vuoden terapia antoi tapoja käsitellä ikäviä tunteita ja kieltäytyä liioista paineista tarpeen tullen. Samalla löytyi voimaa vastustaa päässä syyttelevää pientä ääntä.
– Jossain vaiheessa aloin tunnistaa, että nyt se taas puhuu, ja aloin väittää sille vastaan. Millään muotoa se ääni ei hallitse enää elämää, mutta jos on tiukkoja paikkoa, niin huomaan, että se meinaa taas käynnistyä.
LUE MYÖS: Helmi-Leena Nummela tunnistaa itsensä Putouksen vanhasta sketsihahmosta: ”Pelkään näkeväni hänessä tulevaisuuteni”
Puhuminen auttaa
Nummelan mielestä syömishäiriöistä ja muista ongelmista pitäisi puhua avoimemmin. Hän kritisoi myös sitä, miten etenkin naisten ulkonäköä kommentoidaan keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa.
– Nainen on paljon alttiimpi ulkonäköarvostelulle, se on todella raivostuttavaa. En ole tuolla ulkonäköni takia. Tottakai tämä on julkinen työ, mutta ihmettelen, miksi ihmiset käyttävät energiaa siihen, miltä minä näytän, kun ei se ole se pointti.
Juuri nyt Nummela iloitsee siitä, mitä elämä on tuonut tullessaan. Näyttelijän työ on mukavaa ja elämä maistuu. Tulevaisuus saa vielä odottaa.
– En haaveile mistään perinteisestä ydinperheestä ja omakotitalosta. Mutta huolen pitäminen jostain kiinnostaa, voihan se olla vaikka eläin, ei välttämättä biologinen lapsi, Nummela nauraa.
– Haaveilen myös, että saisin tulevaisuudessa viettää kesiä Saimaan rannalla, ja matkustamisesta Etelä-Amerikkaan. Mutta olen myös todella tyytyväinen nyt.