Kun isosta uudistuksesta kehkeytyi kriisi ja lopulta kriisikin kompastui ja kaatoi hallituksen, on poliitikon työ entistä kovemman luupin alla, kirjoittaa Raakel Lignell kolumnissaan.
Kevätsää on arvaamaton, mutta yksi asia on takuuvarma: tämän kevään vaali-ja ehdokasähky tulee olemaan ennennäkemätön. Korvissa suhisee jo pelkästä ajatuksesta joutua kuulemaan ja näkemään kuukausitolkulla katteettomia lupauksia ja pönötystä laidasta laitaan.
Ja mikä pahinta, härskiä kampitusta sekä kilpakumppaneiden tahallista väärinymmärtämistä. Kaiken kampanjapuheen seasta on haasteellista löytää oikeaa arvokeskustelua.
Monia politiikkaa etäännyttää ja kyllästyttää
Monia puoluepolitiikka puuduttaa, etäännyttää, kyllästyttää. Hallitus/oppositio-asetelman jähmettyneisyys suorastaan uuvuttaa. Varsinkin kun vaalien jälkeen lähes samat puheenvuorot pidetään rampin molemmin puolin, riippumatta mitkä puolueet ovat hallituksessa ja mitkä oppositiossa.
Hoetaan, että politiikka on rikki, että poliitikot ovat vieraantuneet ihmisten arjesta, että puolueet ajavat vain omaa agendaansa välittämättä yhteisten asioiden hoitamisesta, kannatusluvut ovat tärkeämpiä kuin sisältö. Onko näin?
Kotimaassa poliitikko on kovilla, inhimillisesti ajatellen vaatimustaso alkaa olla äärirajoilla. Ei ole varaa arviointi-virheille eikä varsinkaan möläytyksille. Sosiaalinen media pitää huolen, että kaikesta nousee myrsky. Toisaalta ne laantuvatkin päivässä, parissa ja tärkeätkään keskustelun avaukset räikeistä epäkohdista eivät jaksaa kiinnostaa hetkeä pidempää.
Poliitikolta vaaditaan monia ominaisuuksia
Mepit sen sijaan saavat painaa hartiavoimin hommia ja tehdä eurooppalaisessa mittakaavassa merkittäviä läpimurtoja tai olla tekemättä juurikaan mitään, mutta täällä ei korvaa lotkauteta. Ei juuri mediakaan, paitsi ehkä Twitterin hc-ringissä. Ei ihme, että moni kokee europarlamentin etäisenä, vieraana, vaikeana, jopa turhana asiana.
Nyt pitäisi kuitenkin löytää oma ehdokas niin koti-kuin europolitiikkaan. Millainen on hyvä poliitikko?
Hyvä poliitikko ei ole kumileimasin, muttei myöskään riitapukari tai vastarannankiiski. Hän ei ole säikky, ei harrasta lehmänkauppoja eikä sorru henkilökohtaisuuksiin.
Hyvä poliitikko on rehellinen, viisas, asiantunteva, ahkera, lahjomaton, lannistumaton, joustava, rohkea, kompromissikykyinen, vakuuttava, kielitaitoinen, tunneälykäs, realisti sekä visionääri.
Hän hallitsee kokonaisuudet ja osaa erottaa olennaisen. Hän on suoraselkäinen ja arvoilleen uskollinen. Hänen päättely-ja päätöksentekokykynsä on rivakka, hän hallitsee prosessit, tietää miten lakeja säädetään, sovelletaan ja tulkitaan.
Hän on matemaattisesti vikkelä, laskee nopeasti päässään kustannusvaikutukset ja suhdeluvut. Hän on hyvä kirjoittaja sekä puhuja, hallitsee hallinto-jargonin ja selkokielen. Hän osaa kiteyttää, delegoida, rekrytoida, innostaa, kannustaa ja ojentaa.
Äänestäjien oltava rohkeita
Hyvä poliitikko on karismaattinen, hänet muistetaan ja häntä arvostetaan. Hän pistää tarvittaessa kovat piippuun, riippumatta seuraavan viikon gallup-kannatuksesta. Hän on tunnettu, muttei koskaan tyrkky. Hän osaa hyödyntää julkisuutta ja saa asialleen oikeanlaista ja oikea-aikaista mediahuomiota.
Hän on mieluusti pitkä, hoikka ja edustava, muttei liian kaunis, komea tai laitettu. Mikäli on perhettä tai puoliso, he ovat nuhteettomia, sopivan viehättäviä eivätkä häiritse valitulle kansankynttilälle annettua tärkeää tehtävää.
Kukaan ei yllä näihin määreisiin yksin. Dynaaminen ryhmä voi siihen päästä. Muttei edes yksi puolue riitä. Eikä näköjään enemmistökään eduskunnasta.
Meidän äänestäjien tehtävä on nyt olla rohkeita valinnoissamme. Saamme ansaitsemamme päättäjät. Tasan heidät, jotka sinne äänestämme.