Rikostoimittajan kommentti: Ihmishengellä on monta hintaa – miksi syyttäjä luopui Joensuun murhasyytteestä?

Syyttäjän harkitsi syytteitään puolitoista kuukautta ja nosti sitten isäpuolta vastaan syytteen murhasta ja äitiä vastaan syytteen taposta. Kun oikeus viikko sitten katsoi, ettei pikkulapseen kohdistunut kidutusväkivalta ja hänen jättämisensä ilman sairaalahoitoa ollut tahallinen henkirikos, syyttäjä päättikin luopua murhasyytteestä.

Syyttäjä ilmoitti torstaina, että on tyytymätön äidin saamaan rangaistukseen. MTV ei tavoittanut häntä kommentoimaan, aikooko hän vaatia äidille edelleen tuomiota taposta.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi nelivuotiaan isäpuolen viikko sitten törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta ja äidin näistä jälkimmäisestä.

Käräjäoikeus nojasi ratkaisunsa HUS:n palovammakeskuksen yhteen lääkärinlausuntoon, jonka mukaan neljävuotiaan saamien palovammojen seurauksena ei olisi pitänyt olla kuolema vaan todennäköisemmin hänen olisi pitänyt jäädä eloon.

Lue myös: Rikostoimittajan kommentti: Mitä ihmettä oikeus ja asiantuntijat? Joensuun julmurin oli ymmärrettävä lapsen kuoleman mahdollisuus

Valtavasti vammoja

Mediaa on syytelty tämän jutun uutisoinnissa liian tarkkojen yksityiskohtien kertomisesta. Jotta ymmärrät, minkälaista julmuutta nelivuotias joutui kestämään viimeisinä elinpäivinään, listaan tähän kaikki ne vakavat vammat, joita hänestä löytyi.

Poika oli täyttänyt kaksi viikkoa ennen kuolemaansa neljä vuotta.

Kuollessaan hänellä oli laajoja kasvoihin, kaulaan ja ylävartaloon painottuvia toisen asteen palovammoja, niiden osuus hänen ihonsa pinta-alasta oli kymmenen prosenttia. Lapselta löytyi myös vakavia sisäisiä vammoja eli verenpurkaumia sydämestä, suoliliepeestä, vatsaontelosta ja pään lihaksista. Lisäksi häneltä löytyi pinnallisia mustelmia ja ruhjeita päästä, vartalosta ja raajoista.

Asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, ettei lapsi ollut itse aiheuttanut vammojaan. Oikeus katsoi, että isäpuoli oli aiheuttanut vammat toistuvalla väkivallalla.

Lain mukaan tahallisen henkirikoksen edellytyksenä on, että tekijä on joko tarkoittanut surmata uhrinsa tai pitänyt tämän kuolemaa toimintansa varmana tai todennäköisenä seurauksena. 

Usein tämä muotoillaan tuomioistuinten ratkaisuissa niin, että tekijän ”olisi pitänyt ymmärtää” kuoleman olevan hänen tekemistensä todennäköinen seuraus.

Missä kulkee vastuun raja?

Siitä mitä väkivallantekijän pitäisi ymmärtää tai ei pitäisi ymmärtää kiistellään oikeussaleissa jatkuvasti.

Tuomioistuimet ovat jaelleet lukemattomia langettavia tuomioita tapauksista, joissa yksi nyrkinisku päähän on aiheuttanut uhrille esimerkiksi vakavan aivovamman. Turussa eräs mies jäi eloon kaaduttuaan lyömisen seurauksena ravintolan ulkopuolella ovitappiin, joka tunkeutui hänen aivoihinsa.

Tajuamme kaikki, että yksi lyönti, potku tai tönäisy voi tosiallisesti tappaa, vaikka emme pitäisikään sitä todennäköisenä seurauksena. Jos uhri kuitenkin kuolee, näissä tapauksissa tuomioistuimet päätyvät yleensä jakamaan tahallisen henkirikoksen sijaan tapahtumista riippuen tuomioita kuolemantuottamuksista tai törkeistä kuolemantuottamuksista.

Tämä käy järkeen. Mutta mikä on vastuumme silloin, kun väkivalta on oikeasti rajua ja uhri on selkeästi hauras, esimerkiksi vauva, lapsi, vanhus tai sairas?

Pitäisikö ymmärtää, että ravistelu voi tappaa vastasyntyneen, pikkulapsi voi kuolla höyrymopilla polttamiseen ja vanhus voi menehtyä, jos häntä potkitaan päähän? 

Voidaanko olettaa tekijän ymmärtävän, etteivät lapset kestä loputonta kipua, että vanhus voi kuolla lonkkamurtumaan ja että väkivalta voi aiheuttaa sairauskohtauksen tai hengenvaarallisia komplikaatioita?

Lue myös: Joensuussa kuollut 4-vuotias ei koskaan tavannut vastaavaa sosiaalityöntekijäänsä – valvova viranomainen ärähti

Vertailuksi kaksi vanhussurmaa

Nostan Joensuun lapsensurman rinnalle vertailuun kaksi tuoretta tuomiota, joissa raju väkivalta kohdistui vanhuksiin ja molemmat kuolivat väkivallan seurauksiin.

Ensimmäinen tapahtui Helsingin Kontulassa, kun 37-vuotias mies potki päähän ja ylävartaloon itselleen entuudestaan tuntematonta 74-vuotiasta miestä tämän kotitalon pihassa. Uhri sai murtuman kaularankaansa ja hermorepeämiä aivoihinsa.

74-vuotias kuoli kahden viikon kuluttua sairaalassa keuhkokuumeeseen. Helsingin käräjäoikeus katsoi, että potkija surmasi tahallisesti vanhuksen ja tuomitsi hänet taposta kymmeneksi vuodeksi vankilaan

Helsingin hovioikeuden mukaan kyse ei ollut tahallisesta henkirikoksesta ja se katsoi teon törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi.

Hovin mukaan potkijan ei pitänyt siis ymmärtää, että kuolema olisi todennäköinen seuraus hänen teostaan. Hovin mukaan kuolemaan vaikuttivat myös uhrin perussairaudet, joiden takia hän sai väkivallan komplikaationa keuhkokuumeen.

Hovioikeus lievensi rangaistuksen kuudeksi vuodeksi vankeutta.

Lue myös: Joensuun 4-vuotiaan kuolema: Isäpuoli yli 7 vuodeksi vankilaan, äidillekin vankeustuomio

Lyömisestä seurasi sydänkohtaus

Mikkelissä 72-vuotias mies kuoli sydänkohtaukseen heti sen jälkeen, kun häntä puolet nuorempi mies oli pahoinpidellyt häntä nyrkein erittäin rajusti rappukäytävässä. Uhrin pään ja kasvojen alueelta löytyi ainakin kymmenen iskujen aiheuttamaa vakavaa vammaa.

Kuolemansyylausunnon mukaan uhri ei kuollut päävammoihin vaan hänen kuolinsyynä oli sepelvaltimotauti ja sydämen laajentuma. Oikeuden mukaan sydänkohtauksen syynä oli vakavan väkivallan aiheuttama rasitustila. 

Etelä-Savon käräjäoikeus tuomitsi 31-vuotiaan miehen pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kymmeneksi kuukaudeksi ja 20 päiväksi ehdottomaan vankeuteen.

Joensuussa isäpuoli sai nelivuotiaan pikkupojan kuolemasta seitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta ehdotonta vankeutta. Jos hänet katsotaan ensikertalaiseksi, hän istuu siitä reilut 3,5 vuotta.

Äiti sai kolme vuotta ja seitsemän kuukautta vankeutta, josta hän istuu reilut puolitoista vuotta. 

Lue myös: Miksi murhasyyte kaatui Joensuussa? 4-vuotiaan tarkka kuolinsyy jäi mysteeriksi

Ihmishengen hinta vaihtelee

Ihmishengen hinta vaihtelee tuomioistuimissa samojen rikosnimikkeidenkin sisällä muutamien kuukausien ehdollisesta vankeudesta vuosikausien ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.

Yhteiskunnan tehtävä on suojella kaikkia jäseniään, mutta heikoimpia ja haavoittuvimpia vielä muitakin tarkemmin. Onkin suorastaan absurdia, että tuomioistuinten arvioinnissa ihmishengen hintaan näyttää vaikuttavan monesti alentavasti se, että raakuuksien seurauksena henkensä menettää juurikin vanha, heikko, hauras tai sairas henkilö. 

Niin kuin väkivallantekijällä ei olisi osaa eikä arpaa uhrinsa valinnassa, josta syystä tuomioistuimet lukevat uhrin heikkoudet rangaistusta mitattaessa tekijän hyväksi. 

Lue myös: Avi otti lastensuojelun valvontaan Joensuun lapsikuoleman jälkeen – vaatii välittömiä toimia

Hengenvaaraan Panadolia ja rasvaa

Kuolemansyylausunnon mukaan joensuulainen pikkupoika kuoli palovammoihin. 

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden mukaan lapsi kuoli kipusokkiin ja nestehukkaan. Molemmat näistä olivat eittämättä seurausta siitä vakavasta väkivallasta, jota hänen isäpuolensa häneen kohdisti useiden päivien aikana.

Lapselle oli noussut korkea kuume ja hän olisi tarvinnut sairaalahoitoa, mutta vanhemmat parantelivat hänen hengenvaaraansa Panadolilla, kortisonirasvalla ja kylmäkääreillä.

Käräjäoikeus luotti HUS:n palovammakeskuksen lääkärin lausuntoon, sillä tuomioistuin tekee ratkaisunsa sille toimitetun näytön perusteella. Näytöstä vastaa viime kädessä syyttäjä, joka voi koko oikeusprosessin ajan pyytää lisätutkintaa ja esimerkiksi uusia asiantuntijalausuntoja syytteidensä tueksi.

Nyt syyttäjä ei aio valittaa isäpuolen tuomiosta. Syyttäjä siis katsoi, että lopputuloksen voi sinetöidä yksi asiantuntijalausunto, lisää ei tarvitse pyytää. Kun alkuperäinen syyte oli kuitenkin murhasta, ainakin rikostoimittajan mieleen nousee kysymys siitä, miksei syyttäjä hoida työtään, hanki lisänäyttöä ja ainakin yritä ajaa syytettä murhasta hovioikeuden arvioitavaksi?

Juttua oikaistu 8. maaliskuuta kello 10.25. Toisin kuin jutussa alun perin kerrottiin, Joensuussa kuolleen pikkupojan asiasta tuomiota ei antanut Pohjois-Savon vaan Pohjois-Karjalan käräjäoikeus.

Lue lisää: 4-vuotian kuolemasta tuomittu äiti aikoo valittaa hovioikeuteen – myös pojan mummo tyytymätön

Murharyhmältä kovaa kritiikkiä – Joensuun lapsimurhasta syytetty isäpuoli pääsi liian helpolla: "Miksi höyrymoppia ei tuotu todisteeksi?"