Rikostoimittajan kommentti: Saimaannorpan rinnalla raakku on jokivettä latkiva limanpala levän peittämien kuoriensa välissä

Aika monen suusta on kuulunut viime päivinä, että lopettakaa jo se raakuista meuhkaaminen, maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.

Monihan kuuli jokihelmisimpukoiden olemassaolosta vasta, kun metsäkoneen kuljettajat ajelivat niiden yli Suomussalmella. Miksi jostain nilviäisistä jaksetaan jauhaa, kun samaan aikaan herkkusuut mättävät kuola suupielistä roiskuen simpukoita lautaselleen korkeina kekoina. Ja ketä kiinnostaa raakkujen ahdinko, kun ihmisilläkin on niin pirun vaikeaa.

On helppo panna silmät kiinni ja kääriytyä omaan sokeuteensa. Se on myös tavattoman ylimielistä ja itsekeskeistä.

Raakku eli jokihelmisimpukka on kansainvälisen uhanalaisluokituksen mukaan erittäin uhanalainen eli yhtä uhanalainen laji kuin saimaannorppa. Seuraava vaihe sukupuuton portaikolla olisi äärimmäisen uhanalainen ja sitten katoaminen.

Jos joku päättäisi lahdata saimaannorppia yhtä piittaamattomalla sinnikkyydellä kuin Stora Enson metsäkoneet murskasivat raakkuja Hukkajoella, meteli yhteiskunnassamme olisi taatusti vieläkin kamalampi.

Keskiviikkona iltapäivällä Stora Enso tiedotti mahdollisista raakkuihin liittyvistä sääntörikkomuksista myös toisella metsätyömaallaan. Yritys kertoi pysäyttäneensä tarkastustensa ajaksi hakkuutyöt kaikilla sellaisilla metsätyömaillaan, joihin liittyy jotakin luonnon, metsän tai vesistön käyttöön liittyviä rajoituksia.

Norppien ja pandojen jäljissä

Kaikkien tuntema saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista ja harvinaisimmista hylkeistä. Me ihmiset olimme koitua myös saimaannorppien kohtaloksi ennen kuin tajusimme, että tämä ainoastaan Suomessa elävä hyljelaji kuolee sukupuuttoon, jos emme lopeta sen elinolojen kaventamista.

Nykyisin saimaannorpan söpö naama on suomalaisen luonnonsuojelun tunnus. Kansainvälisesti saman roolin on ottanut sukupuuton partaalta pelastuksen viimetipassa saanut panda.

Raakku ei ulkonäöllään juuri sympatioita kerää. Sehän on pelkkä jokivettä latkiva limanpala levän peittämien kuoriensa välissä.

Eläinlajit eivät kuitenkaan lunasta oikeuttaan olemassaoloonsa ihmisen tuomaroimissa kauneuskilpailuissa. Eliölajien oikeus elämään ei myöskään riipu siitä, tiedämmekö me ihmiset niistä, niiden tehtävästä ja merkityksestä ekologisessa lokerossa.

Eikä lajien arvo määrity sen mukaan, onko niillä juuri meille ihmisille merkitystä, hyötyä tai muuta annettavaa. Vaikka meistä monen onkin sitä vaikea niellä maapallon itseoikeutetun kuningaslajin edustajana.

Lue myös: WWF:n luononsuojelujohtajan synkkä arvio: Hukkajoen palautumisessa kestää jopa vuosisata

Ihminen omi ympäristönsä

Maapallon ja sen eliöstön näkökulmasta ihminen on loiseläin, joka mainostamastaan kehittyneisyydestään ja ylivertaisesta älykkyydestään huolimatta ylikansoittaa, hyväksikäyttää, sotkee ja tuhoaa kaikkien eliöiden yhteistä elinympäristöä itsetuhoisen lyhytnäköisesti.

Onneksi olemme onnistuneet säätämään kuitenkin lakeja rajoittamaan törkeimmin itseämme, toisiamme, muita eläimiä ja ympäristöämme vahingoittavaa toimintaamme. 

Lajityypilliseen tapaan lakimme lähtevät siitä, että ihminen omistaa ympäristönsä ja siellä elävät eliöt. Maanomistaja omistaa maatilkkunsa, kunta tekee saman vähän suuremmassa mittakaavassa ja valtio hallinnoi kaikkea sen rajojen sisäpuolelle jäävää aluetta sekä eliöstöä.

Laki pitää tuotantoeläimiä ja lemmikkieläimiä esineinä, jotka kuuluvat niiden omistajilleen. Villieläimet omistaa valtio.

Koska ihmisajattelumme on niin vahvasti hyötysidonnaista, olemme päätyneet hinnoittelemaan maailman. Hintalapun euromääräinen summa on paljon helpompi ymmärtää kuin esimerkiksi 280 vuoden ikäiseksi elävän, raakuksi kutsutun jokihelmisimpukan luontoarvo.

Tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tapetusta raakusta valtio tahtoo korvausta 589 euroa. Kyseinen summa ei ole raakun hinta vaan niin kutsuttu suojeluarvo, joka perustuu Luonnonvarakeskuksen laskelmiin siitä, miten kalliiksi yhden tuhotun jokihelmisimpukan korvaaminen uudella vastaavalla yksilöllä tulee käytännössä meille ihmisille.

Saimaannorpan suojeluarvo on 9 755 euroa.

Raakkukannan hintalappu 1,3 miljardia

Pelkän suojeluarvon korvaaminen valtiolle ei onneksi oikeuta rauhoitettujen eläinten tappamiseen. 

Muutoinhan jokin tarpeeksi rikas taho voisi vain päättää ostaa kaikki Suomen jokien raakut häiritsemästä työtään tekeviä puunkorjaajia. Että tässä pöytään 1,3 miljardia euroa, joka olisi Suomen 2,2 miljoonan yksilön jokihelmisimpukkakannan laskennallinen suojeluarvo.

Yhteiskuntamme sääntöjen mukaan valtion omistamien villieläinten laiton tappaminen on rikos ja loukkaus koko yhteiskuntaa kohtaan. Rikosnimike on luonnonsuojelurikos tai törkeä luonnonsuojelurikos.

Luonnonsuojelurikoksesta rangaistus on päiväsakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan aina vankeutta, rangaistus on vähintään neljä kuukautta ja pisimmillään neljä vuotta vankeutta.

Yrityksiä rangaistaan lisäksi yhteisösakoilla, jotka voivat kohota teon törkeysasteesta riippuen hyvinkin mittaviksi. Oikeus määrää yleensä valtiolle myös rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikoksentekovälineet.

Valtio on ainoa taho, joka lain mukaan saa hyötyä rikoksesta.

Harvinainen rikosnimike

Luonnonsuojelurikokset kohdistuvat luonnonalueisiin, eläimiin, kasveihin tai muihin luontoon kuuluviin kohteisiin.

Luonnonsuojelurikokset ovat harvinaisia rikoksia Suomessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana viranomaisten tietoon on tullut vuosittain 31–63 luonnonsuojelurikosta, joista enimmillään 1–2 tapausta vuosittain on ylittänyt törkeän tekomuodon.

Esimerkiksi vuosina 2023 ja 2022 viranomaisten tietoon ei tullut ainoatakaan törkeää luonnonsuojelurikosta.

Tuomioita on jaettu siis perin vähän.

Lopella vuosina 2016–2019 koirasusia kasvattanut nainen sai vuoden ja kaksi kuukautta vankeutta sekä 40 tuntia yhdyskuntapalvelua törkeästä eläinsuojelurikoksesta, neljästä luonnonsuojelurikoksesta, salakuljetuksesta ja laittomasta uhkauksesta. Vyyhdistä tuomittiin myös kolme muuta henkilöä.

Vuonna 2015 oikeus määräsi närpiöläismiehen 9 500 linnunmunan kokoelman valtiolle. Iso osa munista oli uhanlaisten lintujen munia. 

Munakokoelmaan kuului esimerkiksi noin 400–500 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleen Madagaskarin elefanttilinnun muna, jonka halkaisija oli peräti 40 senttiä. Lintu itse oli eläessään noin kolmen metrin korkuinen ja painoi viitisensataa kiloa.

Lisäksi mies joutui maksamaan valtiolle 250 000 euroa linnunmunakokoelman arvona. Arvion mukaan kokoelman arvo oli noin 560 000 euroa, mutta oikeus kohtuullisti summaa yli puolella.

Oikeus katsoi miehen munakeräilyharrastuksen luonnonsuojelurikokseksi ja määräsi miehen vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Sitkeä surmaamispyrkimys

Suomussalmella Stora Enson metsäkoneiden arvioidaan tappaneen tuhansia raakkuja. Tämä on mahdollista, sillä raakut elävät joenpohjassa kylki toisen raakun kylkeen kiilautuneena. Yhdellä neliömetrin alueella raakkuyksilöitä voi olla tuhatkin kappaletta.

Metsäkoneiden on kerrottu ylittäneen Hukkajoen satoja kertoja. Jokainen ylitys on myllännyt joenpohjaa. Veden mukana levinnyt irtonainen maa-aines ja työkoneista pudonnut puujäte on jokaisella ylityksellä laajentanut tuhoaluetta.

Oikeussalitermein voisikin sanoa, että raakkujen joukkotuhoaminen vaikuttaa varsin suunnitelmalliselta ja surmaamispyrkimys sitkeältä. Lisäksi tekotapaa, eli metsäkoneen pyörien alle kerta toisensa jälkeen liiskaamista, voisi pitää raakana ja julmana.

Jos rikoksen kohteena olisivat metsäkoneiden tiellä olleet ihmiset, rikosnimike olisi varmastikin murha. Mutta ihmislakien mukaan eläimet ovat esineitä, joita ei voi murhata.

Lue myös: Raakkutuho on yksi Suomen vakavimmista luonnonsuojelulain rikkomuksista – mutta joutuuko tekijä vankilaan?

Rangaistus sukupuuton aiheuttamisesta

Periaatteessa yhden uhanlaisen eliölajin sukupuuton aiheuttamisesta Suomessa seuraa enintään neljä vuotta vankeutta. Lisäksi sukupuuton aiheuttaja saisi käteensä pitkän laskun, jota oikeus voisi harkintansa mukaan toki kohtuullistaa, kuten Närpiön linnunmunien keräilijän kohdalla tapahtui.

Sukupuuton partaalla roikkuneita saimaannorppia elää sinnikkään luonnonsuojelutyön ansiosta Suomessa tällä hetkellä jo peräsi 480 yksilöä. Koko kannan hävitys maksaisi ohjearvojen mukaan noin 4,7 miljoonaa euroa.

Vähimmillään tarvitaan vain yksi ihminen tuhoamaan kokonainen eliölaji maapallolta. Ja vaikkei henkilökohtaisesti raakuista piittaisikaan, edellä kuvatuista syistä yhteiskunnassamme tarvitaan hermoihin käyvää uutisrummutusta, meteliä ja joukkopaheksuntaa.

Jos meillä on siis minkäänlaista tahtoa säilyttää planeettamme luonto monimuotoisena jatkossakin.

Lue myös: Poliisi alkaa olla selvillä raakkutuhojen tapahtumien kulusta

Munakeräilijän tuomio pysyy –poikkeuksellisen suuri munakokoelma suureksi osaksi rauhoitetuilta linnuilta