Rikosuhripäivystykseen tulee välillä tapauksia, joissa käy ilmi, että sosiaali -ja terveysalan tai opetustoimen ammattilaisella on ollut tietoa seksuaalirikoksesta. Siitä huolimatta lastensuojeluilmoitusta tai rikosilmoitusta ei ole tehty tai sen tekemistä emmitään.
Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg sanoo, että lastensuojelulaissa on tiukennettu velvoitteita ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluviranomaisille seksuaalirikoksista tai väkivallasta.
– Voi olla, että edelleenkään ei ole riittävästi tietoa velvollisuuksista. Voi myös olla, että asiakkaaseen on luottamuksellinen suhde, eikä virallista ilmoitusta haluta tehdä.
Åbergin mukaan asiat yleisesti sujuvat hyvin, mutta joitain tapauksia aina tulee esiin.
– Tietynlainen huoli on olemassa, että meillä ei vieläkään riittävän hyvin tunneta laissa olevaa ilmoitusvelvollisuutta tällaisissa asioissa.
Lastensuojelu nousi jälleen esiin vähän aikaa sitten Oulun käräjäoikeudessa käydyn insesti-oikeudenkäynnin tiimoilta. Isä oli käyttänyt Marlene-tytärtään hyväksi useita vuosia ja tytär oli muun muassa synnyttänyt tälle lapsen.
Marlene halusi, että oikeudenkäynti pidetään avoimin ovin. Hän myös halusi esiintyä julkisuudessa omilla kasvoillaan ja kertoa tarinansa.
Toiminnanjohtaja pitää tytön esiintymistä erittäin rohkeana tekona.
– Voisi toivoa, että se myös rohkaisisi muitakin vastaavanlaisissa tilanteissa olevia ottamaan yhteyttä auttajiin ja tekemään rikosilmoituksen. Aina ei välttämättä edes tiedä, miten rikosilmoitus tehdään, silloin voi olla yhteydessä uhrien tukijärjestöihin.
Nuoret ovat usein siinä tilanteessa, etteivät itse tiedä joutuneensa rikoksen uhriksi. Åbergin mukaan on tärkeää, että heillä on helppo ottaa yhteyttä, saada tietoa ja tukea, että uskaltaisi tuoda tapahtuneen esiin ja viedä asiansa rikosprosessiin saakka.
Rikosuhripäivystys kannustaa ottamaan yhteyttä, vaikka epäilisi rikoksen tapahtuneen jo kauan sitten.
– Joskus on tehty niin, että vaikka rikos olisi vanhentunut, henkilö on ottanut yhteyttä ja on sitten yhdessä menty poliisille tekemään se rikosilmoitus. Poliisi on ottanut sen sitten vastaan. Ilmoituksen tekeminen ja asian tunnistaminen, vaikka tutkintaa ei vanhenemisen vuoksi tehtäisikään, voi olla selviytymisen ja toipumisen kannalta tärkeä asia.
Marlenen tapauksesta Åberg sanoo vielä, että esimerkki aina rohkaisee toisiakin. Seksuaalirikosten kohdalla yhteiskunnan avoin keskustelu on Åbergin mukaan auttanut myös uhreja toipumisprosessissa.