Ilija Jurkovicin, 22, tarina on hätkähdyttävä. Ruotsin maajoukkuetähden Alexander Isakin joukkuekaverina pelannut Jurkovic oli huippulahjakkuus, jonka eteen avautui valoisa uranäkymä. Ruotsalaislehti Aftonbladetin haastattelu paljastaa, miten väärien valintojen dominoketju johti Jurkovicin lopulta Tukholman alamaailman johtohahmoksi.
Ilija Jurkovicille tunti jalkapalloa lauantaisin oli tiukoista ja monotonisista rytmeistä koostuvan vankilan arkiviikon kohokohta. Vain muutama vuotta aiemmin Ruotsin nuorisomaajoukkueessa ja tukholmalaisen suurseuran AIK:n juniorijoukkueissa loistanut nuorukainen sai dominoida pelejä nyt Västeråsin ulkopuolella sijaitsevassa korkeimman turvaluokituksen vankilassa Anstalten Salbergassa.
Jalkapallo-ottelut vankilassa eivät olleet perhehuvia. Pelaajat olivat turhautuneita ja kaksinkamppailut likaisia. Arkena Jurkovic katseli eurooppalaista huippujalkapalloa ja seurasi televisiosta entisten pelitovereiden otteita.
Merkityksetöntä vankilatappelua seuranneessa eristyksessä oli aikaa kulutettavaksi.
Huipputason tekniikalla varustetun nopean laitahyökkääjän ei uskoisi istuneen vankilassa esimerkiksi rahanpesun avustamisesta.
"Ihmiset ajattelevat minun olevan psykopaatti"
AIK oli kiinnittänyt huomionsa 14-vuotiaaseen Jurkoviciin vuonna 2011. Nuorukainen oli tarttunut seitsemän muun eteläisen Tukholman lahjakkuuden ohella AIK:n ja Hammarbyn tähtäimeen, Jurkovic itse päätyi ensin mainittuun. AIK:n vuonna 1997 syntyneiden ikäluokasta muodostui maan menestyvin ja Jurkovicista joukkueen kantava voima.
Jalkapallo oli Jurkovicille tärkeää, mutta niin olivat vanhat ystävätkin Vårbyn lähiöstä. Tuttuja merkkejä ilmeni. Jos ottelupäivän aamuna oli kokoontuminen aamulla kahdeksalta, Jurkovic saattoi valvoa aamuyöllä kolmeen. Elämänhallinta karkaili.
Päivällä esimerkillinen jalkapalloilija, yöllä vakava rikollinen. Kuusi kuukautta ennen Aftonbladetin haastattelua vankilasta vapautunut Jurkovic kuvailee itseään "sosiaaliseksi kameleontiksi".
– Ihmiset muistavat minut yhä jalkapalloilijana. Minulla on yhä paljon Instagram-ystäviä siltä ajalta. Tuntuu, että olen sama ihminen kuin ennenkin. Ihmiset vain näkevät minut eri tavalla. He ovat lukeneet juttuja ja pitävät minua vaarallisena. Ihmiset ajattelevat minun olevan psykopaatti. Mutta kuten näet, voin hyvin, Jurkovic kertoo haastattelussa.
Jurkovic nousi AIK:n edustusjoukkueen harjoitusrinkiin, mutta vaikea polvivamma katkaisi kriittisessä vaiheessa kehityksen kahdeksaksi kuukaudeksi. Kaivattua pelaajasopimusta ei ehtinyt syntyä. Seura teki kaikkensa kuntoutuksen eteen, mutta pelaaja laiminlöi osuutensa ja toipuminen kärsi takapakkia. Vanhat ystävät maistuivat jalkapallon jättämässä tyhjiössä.
Jurkovic pitää edellä mainittuja kuukausia elämäänsä eniten määrittäneinä. Syöksykierre käynnistyi, kun Jurkovic vedettiin mukaan murhatutkintaan. Maaliskuussa 2015 19-vuotias Marley Åsard Fredriksson kuoli Vårbyssa, kun häntä ammuttiin takaapäin päähän. Jurkovic pidätettiin epäiltynä osallisuudesta, kuulusteltiin kesäkuun toisena päivänä kesällä 2015, mutta vapautettiin todisteiden puutteessa.
– Tämän jälkeen tuntui siltä, ettei AIK enää halunnut laskea varaani, Jurkovic sanoo.
LUE MYÖS: Italialaisjätin kaatanut pommi oli suomalaisen jalkapallon suurin sensaatio – nyt tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen pohtii, millainen maailma on koronan jälkeen
Vuonna 2014 AIK:n edustusjoukkueen kanssa harjoitelleen, ikäluokkansa maan mestaruuden voittaneen ja kuusi maaottelua alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Jurkovicin elämä otti seuraavana vuonna entistä synkemmän suunnan. Murhaepäilyn lisäksi hän ajautui sellaisen yrittämiseen.
– Istuin penkillä Vårbyn keskustassa. Joku kaveri tuli ja alkoi ampua automaattiaseilla. Ystäväni ilmestyi paikalle ja osui tätä kuudesti jalkoihin ja kerran käteen, Jurkovic kertoo näkemyksensä tilanteesta.
AIK teki päätöksen, että Ilijan on aika vaihtaa ympäristöä. Siirto Östersundiin uuden valmentajan ja uusien pelikavereiden keskelle ei kuitenkaan tuonut muutosta. Samalla kun menestyvää uraa rakentanut huonetoveri Saman Ghoddos teki lisäharjoitteita kuntosalilla, Ilija istui blackjack-pöydässä hotellin baarissa.
Östersundista matka jatkui Ruotsin kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle Carlstad Unitediin ja edelleen saman sarjatason Vasalund IF:ään, joka on AIK:n yhteistyöseura.
Seuran päävalmentaja Pascal Simpson kuvaili, miten 18-vuotiaalla Jurkovicilla on "kaikki tarvittavat ominaisuudet edetä pitkälle", mutta vuonna 2017 Jurkovic ilmoitti äkkiarvaamatta lopettavansa jalkapallouransa.
– En lopettanut, koska ajattelin olevani huono. Tiesin olevani hyvä. Lopetin muista syistä. Rakastan jalkapalloa, ei kyse ole siitä. Katson ja pelaan sitä yhä, mutta laitoin aikani muihin asioihin. Ymmärrätkö? Se oli minun virheeni, Jurkovic kertoo.
Korkeassa asemassa Tukholman rikollisverkostossa
19-vuotias ihminen voi päätyä ilmeisen nopeasti jalkapallolahjakkuudesta rikolliseksi. Helmikuussa 2017 Jurkovic pidätettiin terällä varustetun pistoolin kanssa kahvilassa istumisesta. Sama toistui syyskuussa.
Nyt 22-vuotias Jurkovic on istunut vankilassa kahdella eri jaksolla. Tammikuussa 2019 68-vuotiaalta naiselta huijattiin puhelimessa 85 000 Ruotsin kruunua eli noin 7800 euroa. Rahanpesurioksen lisäksi tilillä on vakavia teräaserikoksia ja pieniä huumausainerikoksia.
Poliisin partioauton videokuva samalta ajalta näyttää, miten varastettu Ranger Rover törmäsi asuintaloon Rågsvedin kaupunginosassa. Jurkovic jäi nopeasti kiinni paetessaan autosta.
Poliisi uskoo Jurkovicin olevan Tukholman rikollisverkostossa korkeassa asemassa. Tämä perustuu tukholmalaisten rikollisjengien sisältä poliisille vuotaviin tietoihin. Jurkovic väittää poliisin käsitystä liioitteluksi, mutta ei halua haastattelussa kuvailla tarkemmin rooliaan eteläisen Tukholman jengisodissa. Pelkoa kiven sisään paluusta ei juuri nyt ole.
– En ole tehnyt mitään, josta minut voisi napata. Jos he haluavat hakea minut pidätyskeskukseen kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi ja jutella, he tekevät niin.
Tukholman eteläisissä lähiöissä raportoidaan väkivaltaisuuksista jatkuvasti. Muuttamista Jurkovic ei kuitenkaan harkitse.
– Ei! Silloin he saisivat, mitä haluaisivat. En anna heidän koskaan murentaa minua.
Tavallinen työ ei maistu
Jurkovicin jalka oli jo ennen ensimmäisiä rikossyytteitä kahdessa maailmassa. Nyt selvillä on ainakin, mitä hän ei halua olla. Tavallinen palvelija.
– Saisin isäni kautta jonkinlaisen työn, mutta en aio tehdä hampurilaisia kahdeksan tuntia päivässä. Se ei löydy kartaltani, eikä ole vaivan arvoista. Tavallinen kuukausipalkka, jonka jälkeen ei ole elämää. Se on mielipiteeni. Vapaa-aikaa ei ole, pitää mennä aikaisin kotiin ja nukkumaan, mutta silti ei ole rahaa jäljellä. Maksat asuntoja ja laskuja. Kaiken jälkeen sinulla on noin 5000 kruunua elämiseen. Ei toimi minulle.
Jurkovic kertoo haastattelussa käyttävänsä kuukaudessa sata kruunua uhkapeleihin, mutta mainitsee illasta, jonka aikana paloi 70 000 kruunua. Kun kysytään, mistä rahat tulevat, vastauksena on leveä hymy ja häilyvää puhetta pelivoitoista ja sijoituksista.
– Koulunkäynti ei ole minun juttuni. Toivoni on kaiken jälkeen yhä jalkapallo.
Jurkovic ei ole tällä hetkellä tyytyväinen fyysiseen kuntoonsa, mutta sen vuoksi alla on kuudennen sarjatason ottelu. Unelma jalkapalloammattilaisuudesta elää mielessä yhä.
– En tiedä, millaiset mahdollisuudet minulla on, mutta haluan yhä nähdä, mitä tulevaisuus tuo.