Vilpillistä etua tavoittelevat urheilijat ovat jo vuosikymmeniä turvautuneet huijauskeinoon nimeltään veritankkaus tai veridoping. Elimistön punasolujen määrää kasvattavasta ja kestävyysominaisuuksia merkittävästi parantavasta vilpistä puhuttiin jo 1970-luvulla, mutta vasta nyt keinot huijauksen paljastamiseksi lähestyä riittäviä.
Viimeksi veridoping nousi pinnalle Seefeldissä talvella 2019 järjestetyissä hiihdon MM-kisoissa, joissa poliisiratsiat yhyttivät hiihtäjiä rysän päältä tankkauspuuhissa.
Veridopingilla tarkoitetaan yleisesti joko kielletyn erytropoieitiinin eli epon käyttöä tai verensiirtoa eli veritankkausta. Veritankkauksessa siirretään aiemmin säilöttyä verta takaisin urheilijan kehoon.
Veren punasoluja lisäävällä menetelmällä saa merkittäviä hyötyjä erityisesti kestävyyslajeissa.
Seefeldin MM-kisoissa tankkauksesta kiinni jäänyt itävaltalainen maastohiihtäjä Max Hauke on kertonut Expressenille kohentaneensa veritankkauksella suoritustaan 15 kilometrillä peräti 40 sekunnilla.
Ilman poliisiratsiaa Hauke olisi luultavasti edelleen suuren yleisön silmissä ”puhdas” urheilija.
Suomen urheilun eettisen keskuksen eli Suekin lääketieteellisen asiantuntijan Pekka Rauhalan mukaan huippu-urheilussa nykyään käytössä oleva biologinen passi on hillinnyt veritankkausta. Huijarien kiinni saaminen on silti vaikeaa.
– Tällä hetkellä voidaan pieniä määriä käyttää veridopingia, mutta ei sellaisia niin massiivisia määriä kuin aiemmin. Se olisi äärettömän hienoa, jos meillä olisi testi, jolla tätäkin voitaisiin estää, Rauhala sanoo MTV Urheilulle.
Nyt sellainen testi on kehitetty.
"Olemme jo lähellä"
Niin väittävät ainakin ruotsalaisen Pro Test Diagnosticsin toimitusjohtaja Anders Mannelqvist ja johtava tutkija Christer Malm.
Malmin mukaan hänen kehittämänsä testausmenetelmä on tällä hetkellä Maailman antidopingtoimiston Wadan akkreditoitujen laboratorioiden arvioitavana Oslossa, Tukholmassa ja Pariisissa.
– Olemme olleet erittäin salamyhkäisiä siitä, miten olemme tehneet sen ennen tätä. Nyt olemme kuitenkin saaneet patentit, tutkimus on julkaistu ja ensimmäiset testipakkaukset ovat valmiit, Malm kertoo ruotsalaislehti Expressenille.
Malmin mukaan Wadan arvioinnit pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Seuraavassa vaiheessa testausmenetelmä hyväksytetään organisaation pääkonttorissa Montrealissa.
– Sen jälkeen sitä voitaisiin alkaa käyttää. Olemme jo lähellä, Malm kuvailee.
Jos kaikki menee putkeen, uusi veridopingin havaitseva testi voisi olla käytössä jo Pekingin talviolympialaisissa 2022.
– Olemme puhuneet kansainvälisten hiihtoliiton, ampumahiihtoliiton, kilpapyöräilyliiton ja yleisurheiluliiton kanssa. Kaikki ovat erittäin kiinnostuneita tästä testistä, koska verensiirrot ovat olleet enemmän tai vähemmän mahdottomia havaita aiemmin, Mannelqvist kertoo.
– Tämä on todella käänteentekevää.
Perustuu valkuaisaineiden muutoksiin
Rauhalan mukaan ruotsalaisten veritankkauksen havaitseva dopingtesti perustuu veren punasolujen pienten valkuaisaineiden eli peptidien havainnointiin.
Pro Test Diagnosticsin tutkijat ovat luultavasti havainneet, miten valkuaisaineet muuttuvat, kun verta säilötään. Siten säilöttyä verta tankanneiden urheilijoiden punasoluista löytyisi tietynlaista peptidiä erilaisissa määrissä kuin normaalisti.
Rauhala sanoo, että ennen kuin ruotsalaisten testi otetaan käyttöön, on oltava varmaa, etteivät peptidimuutokset voi syntyä myös jollain muulla tavalla kuin säilötyn veren tankkaamisella. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi jokin sairaus, kova harjoittelu tai korkean paikan leiri.
– Tällöin me puhumme validoinnista. On pystyttävä osoittamaan aukottomasti ja riittävällä varmuudella se, että punasoluja on säilötty ja laitettu takaisin, eikä muutokset johdu muusta.
Rauhala ei osaa arvioida, olisiko Pekingin talviolympialaiset 2022 realistinen aikataulu testin käyttöönotolle. Potentiaalia hän uudessa menetelmässä kuitenkin näkee – erityisesti urheilijan hematologista profiilia seuraavaan biologiseen passiin yhdistettynä.
– Jos biologisessa passissa nähtäisiin jotain poikkeavaa tai epäilyksiä herättävää, niin tällaisella vaativammalla menetelmällä voitaisiin aiempaa paremmin todistaa veritankkaus myös pienempiä verensiirtoja käytettäessä, Rauhala visioi.