Maanantai-iltana uransa ensimmäistä MM-kultaa Dohan kisoissa juhlinut ruotsalaiskiekonheittäjä Daniel Ståhl osoitti kilpailuhalunsa suomalaiselle Leila-mummilleen jo pienenä. Maailmalla kiertäessään mestariurheilija ikävöi monesti perhettään, johon mummi kuuluu tärkeänä osana.
LUE MYÖS: Ruotsin MM-kultamieheltä hersyvät terveiset Turun mummille – ”Kaikki eläkeläiskaverit ovat varmaan soittaneet”
27-vuotias Ståhl viskaisi Dohan illassa voittoheiton tuloksella 67,59. Yhden MM- ja yhden EM-hopean perään kaksimetrisen kiekkojätin palkintokokoelmasta löytyy nyt myös MM-kultamitali.
MTV3:n Viiden jälkeen -ohjelma tavoitti urheilijan turkulaisen isoäidin Leila Laakson tiistaina. Hän seurasi illalla tuttuun tapaan Ståhlin kisaa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.
– En liikahtanutkaan tuolilta. Minä pysyin siinä niin kauan, että tuli viimeinenkin heitto, Laakso kertoo.
Leila-mummi tunnustautuu itsekin urheiluhulluksi – niin penkkiurheilijana kuin oman kuntoilunsa kautta. Urheilijan geenit ovat hänen mukaansa periytyneet Daniel Ståhlille molempien vanhempien kautta.
– Taina-äiti on ollut Suomi–Ruotsi-maaottelussakin, Leila Laakso sanoo tyttärestään.
– Ja Danielin isä on myöskin ollut kovan tason urheilija. Kyllä se geeni sieltä on, isältä ja äidiltä.
”Tul ny mummi tänne, on ikävä”
Daniel Ståhl on saanut Suomesta paljon kannatusta suomenkielisillä haastatteluillaan, joissa hän muistaa aina lähettää terveisiä mummilleen Turkuun. Hyvästä suomen kielen taidosta Leila Laakso antaa kiitoksia tyttärelleen, mutta poika on itsekin kiinnostunut pitämään kielitaitoaan ja suomalaisuuttaan yllä.
– Minun pitää hattua nostaa tyttärilleni, että he ovat puhuneet suomea, etteivät he ole jättäneet sitä suomen kieltä. Ja Danielilla on sellaisia nykyajan laitteita, joilla hän kuuntelee suomipoppia – Eppu Normaalia ja Tapio Rautavaaraa, Leila Laakso kommentoi.
Mummiinsa Ståhl pitää tiiviisti yhteyttä. Välimatkaa on toisinaan paljon, mutta perhe on tiiviisti huippu-urheilijan sydäntä lähellä.
– Hän on vähän sen tyyppinen poika, ja me tulemme niin hyvin toimeen. Minä olen hoitanut häntä pienenä joskus, ja hän muistaa näitä hyviä aikoja. Hän kertoo minulle kaikki (asiat), Laakso ihailee.
– Ja aina minulle tulee käsky – tai pyyntö sieltä, että voisitko sinä mummi tulla tänne, minulla on niin ikävä.
– Hänellä on kaksi kotia, (toinen) jossa hän on valmentajan kanssa monta viikkoa, ja sitten hänellä on välillä niin ikävä, että hän haluaa tulla isän ja äidin tykö, ja sitten tulee minullekin kutsu. ”Tul ny mummi tänne, hänellä on ikävä. Nyt pelataan Kimbleä ja korttia”, Leila Laakso kertoo.