Ruotsin kielen opetuksen lisäämisen takana huoli kielivarannon kaventumisesta – huomiota kiinnitetään opiskelumotivaation ylläpitämiseen

Hallituksen päätös lisätä B1-kielen opiskelua perusopetuksessa perustuu hallituksen tämän kauden aikana luomaan kansalliskielistrategiaan sekä huoleen kielivarannon kaventumisesta, kertoo opetusministeri Li Andersson (vas.) STT:lle.

Hallitus päätti budjettiriihessä lisätä yhden vuosiviikkotunnin B1-kieltä perusopetuksen kieliohjelmaan, mikä tarkoittaa yhtä lisätuntia viikossa. B1-kieli on yleensä kuudennella luokalla alkava toinen kotimainen kieli, eli suomenkielisessä opetuksessa oleville se tarkoittaa ruotsia ja ruotsinkielisessä opetuksessa oleville suomea.

Opetushallituksen tilastojen mukaan vuonna 2019 alle prosentti suomenkielisten koulujen oppilaista opiskeli B1-kielenä jotakin muuta kieltä, kuten englantia tai saksaa.

 Aiemmin keväällä päätettiin, että hallitus ei edistä hallitusohjelman kirjausta siitä, että toinen kotimainen kieli palautuisi pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.

– Sen sijaan ruotsin kielen vahvistamiseksi on ollut tärkeämpää puuttua opettajienkin esille tuomaan epäkohtaan, jonka mukaan monissa kunnissa B1-kielen tunteja on yläkoulussa liian vähän ja joskus oppilailla voi olla lukukaudenkin mittainen tauko kielen opinnoista, Andersson kertoo.

B1-kielen lisäviikkotunnin tarkemmat yksityiskohdat täsmentyvät valmistelussa.

Kielten opiskelun vähenemisestä paljon keskustelua

Anderssonin mukaan opetuspuolella käydään paljon keskustelua kielten opiskelun vähentymisestä.

– Huoli on siitä, että kielivaranto maassa kaventuu tällä hetkellä. Vieraita kieliä opiskellaan vähemmän, ja toista kotimaista kieltä kirjoitetaan vähemmän ylioppilaskirjoituksissa, Andersson kertoo.

Hän muistuttaa, että koulutuksesta ja opetuksesta puhuttaessa on monia aineita, jotka ovat pakollisia opiskelijoille. Valitut aineet ja niiden pakollisuus perustuvat laajempaan analyysiin siitä, mitä osaamista suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvä olla.

– Siksi joutuu opiskelemaan yhteiskuntaoppia ja äidinkieltä. Koska Suomi on kaksikielinen maa, on myös perusteltua, että kaikki opiskelevat toista kansalliskieltä, Andersson sanoo.

Andersson toivoo, että yhteiskunta suhtautuisi myötämielisesti kielten opiskeluun. Alan ammattilaiset ovat hänen mukaansa kertoneet, että vieraiden kielten opiskelu auttaa myös toisten kielten opiskelussa. Lisäksi lapset ja nuoret saavat kieliä opiskelemalla kosketuspintaa eri maihin ja kulttuureihin.

Andersson lisää, että hallituskauden aikana on luotu erillinen kehittämisohjelma, jossa toisen kotimaisen kielen opetusmenetelmiä kehitetään. Erityisesti kielten opetusmenetelmiin on ohjelmassa kiinnitetty huomiota. Keskustelua on Anderssonin mukaan käyty esimerkiksi myös siitä, miten korkeakouluvalinnoissa voitaisiin vahvemmin tukea kielten opiskelua.

Opetussuunnitelman päivittämisellä motivaatiota oppimiseen

Opetushallituksen opetusneuvos Annamari Kajaston mukaan kyseessä on samanlainen tuntijakopäätös kuin esimerkiksi vuonna 2020 voimaan astunut A1-kielen lisääminen. Tuolloin ensimmäiselle ja toiselle luokalle lisättiin kaksi vuosiviikkotuntia A1-kieltä eli ensimmäisen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen oppituntia.

B1-kielen uudistuksen on tarkoitus astua voimaan viimeistään syksyllä 2024. Kajaston mukaan Opetushallitus noudattaa annettua aikataulua.

– Kaiken kaikkiaan toivomme, että suomalaisilla olisi monipuolinen kielitaito, Kajasto kommentoi.

Kajaston mukaan opetussuunnitelman päivittäminen on väline motivaation lisäämiselle. Suunnitelmaan pyritään löytämään elementtejä, jotka motivoisivat oppimaan kieltä. Opetushallituksen tavoitteena on Kajaston mukaan yhdessä sidosryhmien ja opettajien kanssa päivittää opetussuunnitelmaa muun muassa sen osalta, miten kieltä tulisi opettaa. Kajaston mukaan tärkeä rooli motivaation ylläpitämisessä on esimerkiksi siinä, että kieli otetaan suullisesti ja kirjallisesti käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Lue myös:

    Uusimmat