Ruumis virui katossa päiviä ja säteili niin ankarasti, ettei edes mädäntynyt – tällainen oli "USA:n Tshernobyl", vuoden 1961 ydinturma

Idaho Fallsin onnettomuutta on myöhemmin nimitetty myös ”USA:n Tshernobyliksi”.

Reaktori, SL-1, oli Yhdysvaltain armeijan omistama kokeellinen laite. Sillä ja sen kaltaisilla reaktoreilla asevoimat aikoi tuottaa energiaa arktisille tutkimuskeskuksille, jotka olivat kaukana jääkentillä eristyksissä.

Toisin kuin nykyiset 300 megawatin ”pienreaktorit”, nämä reaktorit olivat oikeasti pieniä: suuruusluokaltaan muutaman megawatin. SL-1:n nimellinen kokonaisteho oli 3 megawattia ja testattu maksimi 4,7 MW. 

Teknisen raportin mukaan kolmen megawatin kokonaisuudesta saatiin irti 300 kW sähköä ja 400 kW kaukolämpöä.

Reaktori oli ollut joulun 1960 ajettuna alas, ja se piti ajaa jälleen ylös ja käyttökuntoon. Operaattoreiksi oli määrätty kolme parikymppistä sotilasta.

Lue myös: 11 vuotta Fukushiman ydinturman jälkeen asukkaat pääsevät jälleen koteihinsa – tältä näyttää autiokaupunki Futaba, jonne harva aikoo palata

Reaktori kuumeni räjähdyspisteeseen neljässä millisekunnissa

Kello 9.01 koereaktorin päälle noussut sotilas, Jack Byrnes, kiskaisi tuntemattomasta syystä säätösauvaa liian ylös. Mahdollisesti syy saattoi olla se, että sauva oli hivenen syöpynyt ja vaati voimaa noustakseen. 

Kun sotilas nosti sitä voimalla, se irtosi nytkähtäen ja nousi siksi liian ylös.

Ohjeiden mukaankin sauvaa piti nostaa neljä tuumaa eli 10 senttimetriä. Nyt Byrnes kiskoi sauvan 40 senttiä määräysten mukaista ylemmäs.

Säätösauva oli vain yksi yhdeksästä, mutta se riitti onnettomuuteen. 

Ydinfissioiden ketjureaktio kiihtyi käsistä, ja reaktori ylikuumeni räjähdyspisteeseen neljässä millisekunnissa eli 0,004 sekunnissa. 

Nasan julkaiseman raportin mukaan tehon arvioidaan nousseen 20 gigawattiin eli noin 6 000 kertaa nimellistä tehoa suuremmaksi.

Energialataus kiehutti reaktorin sisältämän veden höyryksi

Koska räjähdys hajotti reaktorin ylikriittisen tilan, tehopiikki myös laantui muutamassa millisekunnissa, eikä räjähdyksessä vapautunut energia noussut tähtitieteelliseksi.

Räjähdys oli silti hyvän kokoinen. Kokonaisenergiatuotoksi on arvioitu niin 130 megajoulea, mikä vastaa noin 30 kilogrammaa tnt:tä.

Energialataus kiehutti reaktorin sisältämän veden höyryksi, ja höyryn paine pompautti 12-tonnisen reaktoriastian noin kolmen metrin korkeuteen, kunnes katto tuli vastaan. Reaktori tuhoutui käyttökelvottomaksi.

Lue myös: Tsernobylin räjähdys tuhosi työläisten unelman jalkapalloammattilaisuudesta – Pripjatin tuliterästä stadionista tuli karmiva turistikohde

Kaikki kuolivat – yksi harvinaisen järkyttävästi

Räjähdys tappoi kaikki läsnäolleet. 

Sauvaa säätänyt Byrnes ja esimies Richard Legg kuolivat heti. Miehistön kolmas jäsen Richard McKinley virui pelastajien saapuessa henkihieverissä ja kuoli reilun kahden tunnin päästä.

SL-1:n tapauksesta ja laajemmin Yhdysvaltain asevoimien ydinreaktoriohjelman historiasta kirjan laatineen Todd Tuckerin mukaan kaikkein karmivin kohtalo oli Leggillä.

Yksi reaktorinkannen tulppasauvoista – ei siis varsinainen säätösauva – lävisti hänet jalkovälistä sisälmysten läpi olkapäähän ja naulitsi hänet kattoon noin neljä metriä reaktorikannen yläpuolelle.

Tucker kertoo, että tulppasauvan arvioitiin lentäneen reaktorin kannesta irti noin 25 metrin sekuntivauhtia.

Leggin ruumis virui katossa kuusi päivää

Leggin ruumis joutui virumaan katossa kuusi päivää, sillä ruumis oli niin radioaktiivinen, että pelastustyöntekijöiltä kesti aikaa keksiä, miten se saataisiin turvallisesti irrotetuksi. 

Pelastajien suunnitelman mukaan maksimiaika reaktorirakennuksessa oli nimittäin 60 sekuntia.

Itse asiassa Legg säteili niin ankarasti, että hänen kudoksensa eivät olleet edes alkaneet mädäntyä. Ankara radioaktiivisuus tappoi kaikki mikrobit.

Kuolleita käsiteltiin kuten radioaktiivista materiaalia. Ruumiit pakattiin lopulta lyijyvuorattuihin arkkuihin ja toimitettiin omaisille haudattavaksi noudattaen radioaktiivisen materiaalin kuljetuksesta annettuja määräyksiä.

Osa löytyneistä ruumiinosista haudattiin paikalla ja loppuja käsiteltiin radioaktiivisena materiaalina. Myös osa reaktorirakennukset materiaaleista haudattiin paikalla maahan.

Lähes 800 ihmisen arvioidaan altistuneen oleellisille määrille ydinsäteilyä pelastus-, hautaus- ja purkutöissä.

SL-1:n onnettomuudessa menehtyneet kolme sotilasta ovat edelleenkin ainoat ihmiset, jotka ovat kuolleet ydinvoimaonnettomuudessa Yhdysvalloissa. Kuuluisammassa 1979 sattuneessa Three Mile Islandin onnettomuudessa ketään ei suoraan kuollut.

Lue myös: Karmiva arkistovideo näyttää, kuinka Tshernobylin pelastustöissä ollut helikopteri todellisuudessa putosi – syy eri kuin suosikkisarjassa

Operaattorin avioliitto hajoamassa

Lopullista varmaa syytä säätösauvan lipsahtamiselle liian ylös ei saatu selville. 

Todennäköisesti säätösauvan kuori oli saattanut hieman syöpyä ja siksi jumittua. Käytettäessä voimaa sen nostamiseen sauva vain irtosi yhtäkkiä ja lipsahti liian ylös.

Liikkui myös tietoja siitä, että kyseessä olisi ollut kolmiodraamasta johtunut itsemurha, mitä kuitenkin pidetään epätodennäköisempänä.

Joka tapauksessa totta on, että sauvaa nostaneen Byrnesin avioliitto oli hajoamaisillaan. 

Tuckerin mukaan hänen vaimonsa oli edellisenä iltana soittanut tukikohtaan ja kertonut haluavansa erota. Tämä on hyvinkin luultavasti voinut vaikuttaa Byrnesin kykyyn keskittyä huolellisesti vaaralliseen työhönsä.

Lue myös: Suomalaiset söivät Tshernobylin jälkeen satoja kiloja saastunutta hirven ja poron lihaa – näin MTV uutisoi asiasta 1980-luvulla

Muutti turvallisuussuunnittelua

Onnettomuus muutti länsimaisten ydinreaktorien turvallisuussuunnittelua. Tucker arvioi jopa, että vaikutus oli huomattavasti perustavanlaatuisempi kuin Three Mile Islandin kaupallisen voimalan onnettomuudella.

SL-1:n onnettomuudesta lähtien ydinreaktorit on esimerkiksi suunniteltu niin, että yksittäinen säätösauva ei voi edes teoriassa päästää reaktoria kiihtymään ylikriittiseen tilaan.

Nykyisin ydinvoimaloiden operaattoreilla pitää olla myös koulutus alalta; SL-1:n operaattoreista kellään sitä ei ollut. Lisäksi onnettomuus keskeytti Yhdysvaltain pienreaktoriohjelman.

Lue myös viime vuonna julkaistu artikkeli: Kello 1.23.45 Tšhernobylissä räjähti – mitä voimalassa oikeasti tapahtui tuona yönä 35 vuotta sitten?