Molemmat maat hakivat imagovoittoja kriisillä ja ihmisten ahdingolla.
Muutama kuukausi sitten maailman media seurasi tiiviisti Puolan ja Valko-Venäjän rajalla olevien ihmisten tilannetta. Puolan rajakaupunkeihin virtasi toimittajia ympäri maailmaa samalla, kun Puola eristi rajan tiukoilla turvatoimillaan niin toimittajilta kuin kansalaisjärjestöiltä.
Valko-Venäjä houkutteli rajalle ihmisiä etenkin Pohjois-Irakin Kurdistanista katteettomilla lupauksilla nopeasta pääsystä Eurooppaan. Puolan ja EU:n mukaan kyseessä oli Valko-Venäjän hybridioperaatio Valko-Venäjälle pakotteita asettaneen EU:n painostamiseksi.
Samalla rajalla olevat joutuivat kansainvälisen politiikan pelinappuloiksi jääden jumiin rajalle vaikeisiin oloihin.
Osa heistä palasi kotimaihinsa järjestetyillä paluulennoilla. Rajalla on kuitenkin yhä jumissa arviolta 500–600 ihmistä, kertoo puolalaisen Salam Lab -kansalaisjärjestön edustaja Karol Wilczynski. Lukema on vain arvio. YK:n pakolaisjärjestö UNCHR arvioi ihmisten määräksi rajalla marraskuun lopussa noin 2 000.
– Osa ihmisistä on palannut kotimaihinsa, osa on onnistunut livahtamaan Puolaan ja sieltä Saksaan, osa voi piileskellä Puolan metsissä, Wilczynski sanoo STT:lle.
Osa toivoo pääsevänsä yhä Eurooppaan
Osan kohtalo on ollut vielä karumpi. Rajalla oli joulukuun alkuun mennessä kuollut yli 10 ihmistä, heidän joukossaan Guardianin mukaan yksivuotias syyrialaislapsi. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan niin puolalaiset kuin valkovenäläiset rajavartijat ovat käyttäneet väkivaltaa siirtolaisia vastaan.
Wilczynski arvioi, että on useita syitä, miksi ihmiset odottavat yhä rajalla Valko-Venäjän puolella, vaikka pääsy Eurooppaan on lähes mahdotonta.
Osa toivoo pääsevänsä yhä Eurooppaan, osalle taas ei ole edes mahdollista palata. Nämä ihmiset ovat esimerkiksi Libanonista saapuneita syyrialaisia, joille paluu olisi turvatonta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Irakiin Kurdistaniin on palannut jonkin verran ihmisiä.
Rajalla tilannetta seuraava puolalaisjärjestö Grupa Granica on todennut, että ihmisten rajalle tuonnissa on "varmasti ollut kyse Valko-Venäjän hybridioperaatiosta". Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin muistuttaneet, että oikeus hakea turvapaikkaa on kansainvälisen oikeuden takaama ihmisoikeus ja että rajalla olevien avustaminen tulisi sallia.
– Itse toivon, että Saksa ei palauta ihmisiä takaisin Valko-Venäjälle tai Puolaan, vaan käsittelee turvapaikkahakemukset asianmukaisesti, sanoo Wilczynski.
Puola estää avustusjärjestöjen työskentelyn rajalla
Wilczynski on seurannut rajan tilannetta ja ollut mukana auttamassa ihmisiä Puolan metsissä siitä lähtien, kun ihmisiä alkoi saapua.
Avustustyötä hän ja muut aktivistit ovat joutuneet tekemään salassa, koska Puola on systemaattisesti estänyt auttamisen rajalla. Maa on julistanut poikkeustilan rajalle, mikä on estänyt myös toimittajien työskentelyä.
Lääkärit ilman rajoja -järjestö kertoi joulukuussa keskeyttäneensä avustustoimet hallituksen estettyä työskentelyn.
– Olemme lokakuusta lähtien yrittäneet saada viranomaisilta luvan päästä rajoitetulle raja-alueelle, mutta emme ole onnistuneet, Lääkärit ilman rajoja -järjestön Puolan ja Liettuan hätäapukoordinaattori Frauke Ossig kertoi Deutsche W ellelle viime viikolla.
"On absurdia, että Valko-Venäjä sallii avustusjärjestöjen työn"
Valko-Venäjän puolella rajaa tilanne on jonkin verran parantunut kriisin alusta. Valko-Venäjän puolelle on saatu toimitettua kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan humanitaarista apua, ja ihmisiä on päässyt majoittumaan edes jonkinlaisiin sisätiloihin.
– On erittäin absurdia, että Valko-Venäjä on sallinut esimerkiksi YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:n työskennellä omalla puolellaan rajaa, mutta Puola on kieltänyt sen, Wilczynski sanoo.
Tämän myötä lukuisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, maan opposition väkivaltaiseen tukahduttamiseen ja rauhanomaisten mielenosoittajien kidutukseen syyllistynyt Valko-Venäjän hallinto on voinut esiintyä yllättäen inhimillisenä toimijana kriisissä, jonka se on itse rajalle luonut.
Sattumaa ei liene myöskään se, että Valko-Venäjä avasi pitkästä aikaa ovensa ulkomaalaisille toimittajille juuri rajakriisin aikaan. Syksyn 2020 opposition mielenosoituksista lähtien toimittajien viisumihakemuksia ei ole pääasiassa edes käsitelty.
Puolalle mahdollisuus kiillottaa kuvaansa
Myös Puola on saanut kriisin myötä kiillotettua kuvaansa EU:ssa.
Valko-Venäjän epäinhimillinen hybridioperaatio herätti huolta EU:ssa, jota siirtolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyvät aiheet yhä repivät. EU ei ole vieläkään saanut sovittua kestävästä ratkaisusta turvapaikanhakijoiden suhteen.
Demokratian, oikeusvaltion ja naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien heikentämisestä kritisoitu Puola sai rajakriisin aikana roolin EU:n rajojen suojelijana.
Tuskin Lukashenkan viimeinen temppu
Mediahuomion laantumista rajalla Wilczynski pitää jopa hyvän asiana. Hän sanoo, että niin Puolan hallituksen reaktio kuin mediahuomiokin loivat mielikuvan, että kriisi oli todellisuudessa paljon suurempi kuin olikaan.
– Lopulta ihmisiä on tullut Puolasta Saksaan arviolta noin 11 000 viime vuoden aikana, hän sanoi.
Määrät ovat varsin pieniä verrattuna esimerkiksi asukasmäärältään hieman Suomea suurempaan Libanoniin, jossa jo pelkästään syyrialaisia pakolaisia on yli 1,4 miljoonaa.
Wilczynski uskoo, että Valko-Venäjän itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukashenka käyttää todennäköisesti jatkossakin vastaavia temppuja EU:n painostamiseen.
– Se onnistuu niin kauan kuin siirtolaisuus, pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat Puolassa ja muualla EU:ssa kansakuntaa jakavia aiheita, hän sanoo.
Puola aikookin selvästi jatkaa tiukkaa linjaansa. Tammikuun alussa Puolan sisäministeriö ilmoitti edistäneensä Puolan ja Valko-Venäjän rajalle rakennettavaa muuria.
Wilczynski pitää muuria lähinnä vain poliittisena show'na.
– Raja-aita kattaa vain pienen osan (noin 180 kilometriä) rajasta, eli se ei todellisuudessa estä mitään.
1:59
Marraskuussa Puolan ja Valko-Venäjän rajalla tilanne kärjistyi kahakoinniksi kivin ja vesitykein turvapaikanhakijoiden ja Puolan viranomaisten välillä.