Neljä ja puoli vuotta sitten Sari Palmusen poika teki itsemurhan. Lapsen menetyksen aiheuttama shokki oli viedä myös kolmen lapsen äidin mukanaan.
Sari Palmunen, 48, odotti Turussa poikaansa Mikkoa tiistaina aikaisin aamulla kotiin. Elettiin toukokuuta 2014 ja omillaan asuvan Mikon oli tarkoitus tulla äitinsä luokse pesemään pyykkiä. Palmunen oli keittänyt pojalleen kahvit ja laittanut aamupalaa valmiiksi.
– Tarkoitus oli keskustella Mikon kanssa, millaiset 20-vuotissynttärit hän haluaisi ja kuinka perhe viettäisi yhdessä äitienpäivää.
Kun Mikkoa ei alkanut kuulua, äiti uskoi poikansa nukkuneen pommiin. Mikon piti saapua isältään lainaamalla autolla, joten Palmunen otti yhteyttä entiseen mieheensä.
– Hänen isänsä on ammatiltaan ensihoitaja. Hän oli menossa katsomaan Mikkoa töidensä lomassa, kun ehtii, sillä hänellä oli avaimet Mikon kotiin.
Isä ei koskaan ehtinyt Mikon asunnolle, vaan poliisit soittivat ja kertoivat pojan kuolleen. Isä välitti tiedon Palmuselle.
– Hän soitti ja sanoi, että Mikko on kuollut. En voinut uskoa kuulemaani. Kävelin puhelin kädessäni ympäri taloa ja huusin, että se ei voi olla mahdollista.
Mikon viimeisestä joulusta jäi äidille rakkaat muistot. Kuva vuodelta 2013. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
”Ymmärrätkö, että olet kuolemassa itsekin”
Oman lapsen kuolema on kokemus, jota ei voi kuvitella edes pahimmissa mielikuvissaan, Palmunen sanoo. Hän yllättyi, miten voimakkaasti keho reagoi shokkiin.
Pian suru-uutisen kuultuaan Palmunen sai voimakkaan infektion munuaisiinsa.
– Olin kymmenen päivää sairaalassa. Lääkäri kysyi minulta, että ymmärrätkö, että olet kuolemassa itsekin. Minä sanoin, että en todellakaan ymmärrä tässä tilanteessa yhtään mitään, vaikka lähihoitajana tiesin, miten vakava tilanne oli.
– Minulla oli ollut jo lämpöä ennen tapahtunutta, mutta hirvittävä traumasta koitunut stressi laukaisi valtavan infektion munuaisiin ja muualle kehoon.
Vakavasta sairaudestaan huolimatta Palmunen halusi hoitaa poikansa hautajaisjärjestelyt.
– Ensin tiputukseen, sitten hoitamaan asioita ja takaisin tiputukseen. En tiedä, miten jaksoin siinä tilanteessa, jostain ihmeellisestä paikasta ne voimat tulivat. Minulla on myös kaksi muuta lasta, joita halusin tukea ja kannatella surussa.
Vastaamattomia kysymyksiä
Ensin ei tullut suru, vaan syyllisyys. Mikko jätti kuollessaan paljon kysymyksiä, joihin äiti ei koskaan saa vastausta.
– Miksi en huomannut, että hän voi niin huonosti. Se oli niin iso miksi. Mikko oli niin taitava peittämään tunteensa, että edes me vanhemmat emme huomanneet.
Mikko oli jättänyt läheisilleen lyhyen viestin: Kiitos, anteeksi, hyvästi. Nyt, neljä ja puoli vuotta myöhemmin, Palmunen osaa ajatella, että viesti kertoo siitä, että Mikon kuolema johtui sisäisestä pahasta olosta.
Ei siitä, että joku muu olisi tehnyt hänelle jotain.
Palmusen poika oli kuollessaan 19-vuotias nuori aikuinen, joka eli tavallista ikäisensä elämää. Mikko opiskeli insinööriksi, soitti bändissä ja päällisin puolin kaikki vaikutti olevan hyvin. Mikolla oli paljon ystäviä.
Mikon elämässä oli monia hienoja hetkiä. Kuvan valmistujaisissa Aimo-isä, Mikko ja äiti Sari Palmunen. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Pojalla oli uniongelma, jota hoidettiin melatoniinilla mutta kukaan läheisistä ei tiennyt Mikon pahasta olosta. Eivät edes ystävät, joita Mikolla oli paljon.
– Sitä luulee, että tuntee oman lapsensa läpikotaisin. Sitten tajuat, että et tunne sitä ollenkaan. Että sun lapsi on voinut niin huonosti, että hän on voinut tehdä itselleen jotain niin kamalaa.
– Toiset lapset sanovat, että et sinä ole huono äiti, vaan maailman paras, ei se tunnu siltä siinä kohtaa. Ei vaikka kuka sen sanoisi.
Suru hiipii merkkipäivinä
Oman lapsen kuolema on kokemus, jota äiti kantaa mukanaan aina.
– Millaisen perheen Mikko olisi halunnut? En koskaan saa hänen lapsenlapsiaan. Vaikka toiset lapset elävät ja heidän elämänsä menevät eteenpäin, siellä on yksi, jota et vain saa.
Nykyisin suru hiipii mieleen merkkipäivinä. Mikon syntymäpäivät, kuolinpäivä ja perheen juhlapyhät, kuten joulu, muistuttavat aina tapahtuneesta.
– Osaan silti elää tässä päivässä ja esimerkiksi juhlia, kun on juhlan aihetta. Kaikki äidit eivät siihen pysty, mutta en minä osaa elää ajatellen, että en minä saa koskaan juhlia, koska Mikko on kuollut.
Kaverit järjestävät konsertin
Palmunen tietää, että menetyksen kokeneiden on äärimmäisen tärkeää saada ammattilaisten tukea. Hän sai paljon apua läheisen itsemurhan kokeneiden vertaistukiryhmistä. Hän on myös käsitellyt surua luennoimalla asiasta.
– Pelkästään puhumalla voi selviytyä eteenpäin. En usko siihen, että Mikko olisi ajatellut, että meidän elämät eivät saa jatkua.
Artikkeli jatkuu videon jälkeen.
15:30
Nyt Palmusen poika ja hänen bändikaverinsa ovat järjestämässä hyväntekeväisyyskonserttia Mikon muistolle. Tilaisuus järjestetään 16. marraskuuta Turussa ja sen tuotot menevät Surunauha-järjestölle, joka auttaa itsemurhan kautta läheisensä menettäneitä.
– Nuoret ovat itse halunneet järjestää tämän konsertin tukeakseen itsemurhan tehneen lähiomaisia. Samalla konsertti järjestetään Mikon muistolle ja he esittävät siellä Mikolle tehdyn kappaleen.
Konsertilla yritetään ehkäistä itsemurhia ja muistuttaa, että itsemurhan tehneen ystävätkin voivat tarvita apua.
Musiikki oli Mikolle tärkeää. Alla olevassa kuvassa hän soittaa keikalla.
