Kirjailija Michelle Icard salakuunteli teinityttöjen puheita – ja päätti sitten lähestyä heitä kirjeellä.
Kirjailija Michelle Icard istui Starbucks-kahvilassa, kun kolme teinityttöä kiinnitti hänen huomionsa. Tytöt käyttäytyivät Icardin mukaan hyvin huonosti: he haukkuivat tuntemiaan ihmisiä ja valittivat saamistaan lahjoista.
– Kiemurtelin epämukavana tuolissani, Icard kirjoittaa.
Epämukavuuden syy ei kuitenkaan ollut muiden salakuunteleminen, vaan tyttöjen jutut. He nauroivat ja haukkuivat Catherine-nimistä tyttöä.
– Mulkoilin heitä, mutta he eivät huomanneet, Icard kertoo.
Jokaisen uuden keskustelunaiheen kuullessaan Icard yllättyi lisää.
– Ajattelin: ”edes Hollywood-käsikirjoittaja ei olisi voinut kirjoittaa tätä enemmän kliseinen-ilkeä-tyttö-malliin", Icard sanoo community.today.comissa.
– Fantasioin siitä, että kääntyisin ja käskisin heidän lopettaa. Sen sijaan kuitenkin hymisin ja huokailin toivoen, että minä hetkenä hyvänsä joku heistä sanoisi jotakin mukavaa ja pelastaisi tilanteen, jonka ehkä ymmärsin väärin… Mutta, kuten tiedätte, nämä tilanteet eivät mene niin. He valoivat bensaa toistensa liekkeihin, nauroivat kovempaa ja valittivat enemmän, Icard voivottelee.
Lopulta hän ei enää kestänyt, ja poistui kahvilasta ostoksille.
Kuka puolustaa kaikkia ”tämän maailman Catherineja”?
Kaupassakaan tyttöjen puheet eivät jättäneet Icardia rauhaan: eikö hänen vastuullaan olisi puolustaa kiusattuja, kaikkia ”tämän maailman Catherineja”?
– Ammatissani opetan tyttöjä puolustamaan toisiaan osana työtäni, ja tämä tuntui ongelmalta, jota en voi sivuuttaa, Icard kuvaa.
Kotimatkalla Icard ajoi saman kahvilan ohi, ja näki tytöt edelleen ikkunassa. Icard teki päätöksen: hän ajoi kotiin, kirjoitti nopeasti tytöille kirjeen, osti mobiilisovelluksella tytöille kolme Frappucinoa ja palasi kahvilaan.
– He olivat vieläkin siellä. Kävelin heidän luokseen ja sanoin ”hei tytöt, ette tunne minua mutta näyttää siltä, että olette täällä opiskelemassa ja kirjoitin teille rohkaisevan viestin”. Annoin lapun ja kävelin pois.
Lapussa luki seuraavaa:
"Hei tytöt!
Istuin lähellänne Starbucksissa tänään ja kuuntelin keskustelujanne. Olette selvästi kauniita ja teette kovasti töitä. Toivoisin, että kiltteytenne olisi samalla tasolla ulkoisen kauneutenne kanssa.
Kuulin teidän puhuvan tytöstä, joka lauloi kykykilpailussa laulun yksinäisyydestä – ja te nauroitte. Puhuvan tytöstä, jota ei valittu (koulussa) laulajaksi, koska te saitte kaikki äänet, puhuvan kamalista lahjoista, joita muut ovat teille antaneet… Kuulostitte niin ilkeiltä ja pikkumaisilta. Olette viisaita ja nättejä. Se, että olisitte kilttejä, ei maksaisi mitään."
Icard korostaa, ettei normaalisti keskittyisi näin kovasti tyttöjen ulkonäköön, mutta hän ”halusi puhua tyttöjen kieltä”.
– Halusin myös osoittaa, että ”kauneuskortti” piilottaa huonon käytöksen vain, kunnes ihmiset huomaavat katsoa pintaa syvemmälle. Yläasteella nätteys on vielä kovaa valuuttaa, ja halusin vetää huomion siihen, Icard kuvaa.
– Ehkä he nauroivat ja heittivät lappuni roskiin yhdessä frappucinojen kanssa. Tai ehkä he olivat puolustuskannalla ja valittivat toisilleen, että olen ylireagoija, koska he eivät tarkoittaneet asioita, jotka kuulin. Ylitin ehkä valtuuteni, mutta uskon, että kylässämme on edelleen tilaa hyvää tarkoittavien ventovieraiden tarjoamille opetuksille. En halunnut nolata heitä julkisesti tai asettaa heitä vaikeaan asemaan.
Icard kuitenkin toivoo, että edes yksi tytöistä olisi ilkeillyt vain ryhmäpaineen vuoksi – ja voisi nyt miettiä käytöstään uudemman kerran.
Mitä mieltä olet Icardin toimista?
kysely kirje teinitytölle -juttuun
Video: Miksi ei saa kiusata? Suomalaislapset kertovat.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: Community.today.com