Suomi voi saavuttaa hiilineutraalisuustavoiteen vuoden 2040 tienoilla. Tavoitteen saavuttaminen kuitenkin edellyttää nopeaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kaikkialla yhteiskunnassa. Sen lisäksi tarvitaan keinoja, joilla hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä. Yksi tärkeä keino on metsien hiilinielujen ylläpito ja vahvistaminen.
– Teimme myös kansalaiskyselyn, jonka tulokset vahvistavat, että suomalaiset pitävät ilmastonmuutoksen hillintää tärkeänä. Teknologian kehittäminen oli suosittu päästöjen vähentämiskeino. Sen sijaan kiellot ja rajoitukset eivät saaneet laajaa kannatusta, kertoo VTT:n tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen.
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) toteuttaman selvityksen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva päästövähennystavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot. Arvioiden lähtökohdaksi asetettiin, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85-90 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Merkittäviksi päästövähennyskeinoiksi nousivat esimerkiksi päästöttömien energialähteiden käytön merkittävä lisäys, ihmisten käyttäytymisen muutokset asumisessa, liikkumisessa ja ruokailussa sekä uudet fossiilivapaat tuotteet ja tuotantoprosessit.
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi näyttäisi myös olevan keskeinen keino. Sitä tarvitaan, jos Suomessa tuotetaan jatkossakin mineraaliöljyä ja sementtiä, joiden tuotannon päästöjen vähentäminen on kallista ja vaikeaa.
Metsien hiilinielut tärkeitä, maatalouden päästöjen vähentäminen vaikeaa
Hiilineutraaliuden saavuttamisessa metsien hiilinielut ovat tärkeässä roolissa. Laskelmien mukaan metsien hiilinielu voisi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Suurin merkitys hiilinielujen lisäämisessä on hyvällä metsänhoidolla. Päästövähennyksiä saadaan aikaan ehkäisemällä metsäkatoa etenkin turvemailla. Myös turvemaiden ja muusta maankäytöstä vapautuvien maiden metsitys vähentää päästöjä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin puolestaan saada vähennettyä noin 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, mutta se vaatisi suuria muutoksia turvemaiden viljelyyn. Tätä suuremmat päästövähennykset maataloudessa edellyttäisivät merkittävää kotimaisen maataloustuotannon pienenemistä tai kuluttajien ruokavalion huomattavaa muuttumista kasvispainotteisempaan suuntaan.