MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen paaluttaa Leijonien tilannetta alkavien MM-kisojen alla kahteen ulottuvuuteen: pelaajamateriaaliin ja pelitapaan.
Video: Lauri Marjamäki puhuu ajastaan Leijonissa ja Sebastian Aho avaa myös Suomen pelitavallisia muutoksia.
Mainos
MM-KIEKKO
MM-kisat alusta loppuun vain C Morella
Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.
LUE MYÖS: Onko Marjamäen Leijonat muuttunut vuodessa? Sebastian Aho vastaa
Ensin kohistiin sitä, ettei Leijoniin näyttänyt tulevan juuri ollenkaan NHL-vahvistuksia. Nyt on hehkutettu sitä, miten iso ja tärkeä asia Leijonille on, että muun muassa Sebastian Aho, Mikael Grandlund, Teuvo Teräväinen ja Mikko Rantanen liittyivät maajoukkueen riveihin.
On ensiarvoisen tärkeää, että Leijonat saa jalkeille laadukkaan joukkueen, mitä tulee pelaajistoon. Mutta tulee muistaa, että pelaajat ovat vain puoli ruokaa; toinen puoli on se pelitapa, jolla Lauri Marjamäki esikuntineen lähtee Leijonia viemään Tanskan MM-kisoihin.
Jostain liki käsittämättömästä syystä Marjamäki on lähes koko Leijonien päävalmentajapestinsä ajan peluuttanut suorastaan väärin suomalaisen jääkiekkoilun identiteettiä, Meidän peliä. Marjamäki on laatinut jokaiseen otteluun tarkan taktisen pelisuunnitelman, joka on tehty lähes poikkeuksetta vastustajan ehdoin. Sanoisin, että näin toimittuna kyse on enää hyvin vähän jos ollenkaan Meidän pelistä.
Meidän peli on pelisapluuna, jossa tulee pelata pelitilanteisiin reagoimalla – ei ennalta peliä pakottamalla. Pelaajille pitää jättää pelivaraa sitä mukaa, millaisiksi ottelun lukemattomat pelitilanteet muotoutuvat.
LUE SEURAAVAKSI: MM-lätkästä huippumenestys – ennätykset jo rikki Tanskassa
Viimeiset kuusi matsia EHT-turnauksissa Marjamäki on, vihdoin, peluuttanut joukkueelleen puhtaammaksi viljeltyä Meidän peliä. Päävalmentaja ei ole sekoittanut pelaajiensa päätä – ja sitä mukaa pelaamista – liiallisilla ja ylikorostetuilla pelisuunnitelmilla.
Ylikorostuneiden pelisuunnitelmien oikeat rumat kukkaset nähtiin, kun Marjamäen Leijonat kiskoi viime keväänä MM-kisoissa Ranskaa vastaan kategorista pystysuunnan jääkiekkoa ja olympialaisten puolivälieräottelussa Kanadaa vastaan ehdotonta 1-4-trapia.
Leijonilla on kasassa niin vahva joukkue, että kyllä nyt katseet kohdistuvat ennen muuta siihen, millaista pelitapaa Marjamäki Tanskassa pelaajilleen peluuttaa.
On se ja sama, kuinka hyvät pelaajat Leijonissa pelaavat, jos pelitapa ei anna osaltaan tukea ja turvaa pelaajille. Jukka Jalosen Leijonille oli aikoinaan tyypillistä se, että pelitapa auttoi pelaajia saamaan itsestään kaiken irti: yhteistyön jääkiekko johti siihen, että viisikkotason pelaamisen kokonaisyhtälö oli synerginen eli muotoa 1+1=3.
Leijonien kokoonpanoa luonnehtii tällä hetkellä paitsi mahdollisuus sopiviin roolituksiin myös korkea pelitaitavuus ja -nopeus. Nämä pelaajat ansaitsevat tuekseen monipuolisen Meidän pelin.
Mitä se Meidän peli sitten oikein on? Talonpoikaisjärkeen käyvällä lätkän kansakielellä ilmaisten se on:
Pyritään aina, kun on mahdollista, maalintekoon. Hyökätään nopeasti porhaltaen ylöspäin kohti vastustajan maalia ja kenttäpuoliskoa, kun siihen vähänkin järkevä sauma aukeaa. Ja ei kuitenkaan aina kohelleta ylöspäin, jos vastustaja on ehtinyt ryhmittyä, vaan silloin syötellään kiekkoa ja pidetään peliväline itsellä tovin aikaa, ynnä kerätään rivit kasaan seuraavaa omaa organisoitua hyökkäystä varten.
Toisaalta pyritään aina estämään ensitöiksi vastustajan maalintekoaikeet. Jos on mahdollista, prässätään ja isketään hyökkäävään vastustajaan yhdessä ja suunnitelmallisesti kiinni heti. Mutta jos syystä tai toisesta ei päästä nopeasti iskemään, vetäydytään miehissä puolustamaan kaukalon sydäntä, keskustaa.
Jääkiekkoilu ei ole mitään rakettitiedettä, eikä sitä ole Meidän pelikään. Meidän pelin idea on pelata sopeutuen minkälaiseen tahansa pelitilanteeseen ja vastustajan siirtoon. Peli saa 60 minuutissa tuhansia ja tuhansia erilaisia ilmenemismuotoja.
Vaikka vastustajan taktiikka olisi mikä, ei esimerkiksi Kanada käännä peliä koko ajan ylöspäin; ei Tsekki todellakaan prässää ihan jatkuvasti; ei Venäjä joka kerta pelaa pysähtyvää viivelähtöä; ja joku Ruotsi pelaa jo niin monipuolisesti, ettei siitä pidä mennä etukäteen julistamaan yhtään mitään.
Niin muodoin Marjamäen, Mikko Mannerin ja Jussi Tapolan pitää malttaa olla julistamatta pelaajilleen liian tarkasti ennen jokaista ottelua, miten tullaan pelaamaan. Kerta kaikkiaan niin ei voi enää tehdä, jos Leijonat mielii olla voittava joukkue, saati viedä nimiinsä peräti maailmanmestaruuden.
Leijonilla on kasassa niin vahva joukkue, että kyllä nyt katseet kohdistuvat ennen muuta siihen, millaista pelitapaa Marjamäki Tanskassa pelaajilleen peluuttaa. Sanoisin, ettei homma pelaajista jää kiinni. Nyt on Marjamäen aika astua esiin aiempaa ryhdikkäämpänä ja viisaampana.
Selkeän ja yksinkertaisen pelitavan sekä oman pelitavan pohjalta luotujen, vastustajasta liikkaa piittaamattomien pelisuunnitelmien tarpeen puolesta huutaa sekin seikka, että Leijonissa pelaa nyt toistakymmentä MM-kisojen ensikertalaista.