MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi tarkasti Jokereiden KHL-kauden avausottelun Kunlun Red Starsia vastaan. Jokerit voitti pelin maalein 6-3. Sihvosen mielenkiinto kohdistui ennen muuta joukkueiden päävalmentajiin Lauri Marjamäkeen ja Jussi Tapolaan.
Lauri Marjamäki ja Jussi Tapola ovat päävalmentajina voittaneet kotimaisen Liigamme viidestä viimeksi jaetusta mestaruudesta neljä, Marjamäki kaksi Kärpissä ja Tapola kaksi Tapparassa.
Tapolaa ja Marjamäkeä voidaan pitää päävalmentajina suomalaisen jääkiekkoilun uuden ajan kasvoina. Heidän suuret saavutuksensa perustuvat suomalaisen jääkiekkoilun 2000-luvun merkittävimmän peli-identiteetin Meidän pelin pelikirjan kultivoimiseen ja hyödyntämiseen.
LUE MYÖS: Kommentti: Ihan sama kuka omistaa – Jokerit on ajanut itsensä täysin miinaan
Marjamäki koetti myös Leijonien päävalmentajana kynsiensä pitävyyttä. Leijonissa hän ei oikeastaan enää missään kohtaa turvannut täysimääräiseen Meidän peliin. Esimerkiksi maailmancupin syksyn 2015 katastrofi ei johtunut siitä, että Meidän peli olisi pettänyt, sillä Leijonat ei pelannut turnauksessa sitä juuri olenkaan.
Jokereiden ja Kunlunin ottelu paljasti sen, että Marjamäki jatkaa rimpuiluaan irti entisestä voittavasta pelireseptistään. On oireellista, että Tapolan tekemisessä on samoja merkkejä, tosin ei ollenkaan samassa määrin. Tapola on tässä tarinassa se pienempi ja vähäisempi rosvo.
Teen ihan selväksi perättäisin sanoin sen, että Marjamäki ja Tapola ovat viemässä peliä väärään suuntaan.
Tosin en lähde siitä, että puolustaisin Meidän peliä ainoana ja oikean suomalaisena pelitapana. Otan virkistävämmän, uuden näkökulman asiaan.
Marjamäen Jokerit ja Tapolan Kunlun ovat menossa pelitapansa kanssa sellaiseen suuntaan, jossa viisikkopelaaminen on satunnaista ja epäloogisesti varioituvaa – eli siitä puuttuu riittävä toisteisuus.
Sanoisin, että Marjamäki on antanut pelin omista käsistään pelaajille. Ja jos olen täsmällinen, hän on luovuttanut peliä pelaajille nimenomaan hyökkäämisen suhteen. Päävalmentaja sentään pitelee edelleen puolustamisen suitsia itselleen. Tapola vuorostaan on vielä sen verran hereillä, että hän valmentaa jotenkuten niin kuin valmentajan pitääkin valmentaa. Aika näyttää, miten hänen lopulta käy.
Suomalaiseen jääkiekkoiluun on pesiytymässä suunnattomia käsittämättömyyksiä kuten se, että jopa valmentajien kuulee sanovan, että ”pelaajat tykkäävät pelata tätä peliä, he eivät tykkää pelata sitä peliä”.
Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, kuten Kärppien nykyinen päävalmentaja Mikko Manner, että he maalailevat jotain sellaista, jossa pelaamisen pitää miellyttää katsojien (oletettua) makua. Ei, ei!
Pääsen pointtiini, vihdoin.
On sula mahdottomuus ajatella, että maailman parhaat jalkapallovalmentajat antaisivat pelin pois käsistään. Joku Pep Guardiola ei katsoisi sekuntiakaan sellaista, että hänen pelaajansa pelaisivat jonkun saman pelitilanteen usealla eri tavalla, milloin mitenkin vähän sinne päin.
Kuvitelkaa Guardiola puhumassa sellaista palturia, että vaihdoimme ja muutimme pelitapaamme sen takia, että yleisö pitää jostakin tai ei pidä jostain. Ei, ei!
Ehkä se sitten on niin, että jääkiekkoilu todellakin on joukkuepallopeliperheen äpärälapsi. Ettei siihen päde universaalit joukkuepallopelisäännöt. No, en mitenkään suostu uskomaan, että se olisi niin – eikä se ole niin.
Jääkiekkoilun viimeisin alamäki pelinä on alkanut NHL:stä. Siellä päävalmentajat ovat todella heikkoa ainesta verrattuna vaikkapa futiksen maailman parhaisiin valmentajiin. NHL:ssä rehottaa tähtikultti. Valmentajat ovat lähinnä sivuadjutantteja koko hommassa. Pelaajat pelaavat hieman kuin lystäävät. Ero huippujalkapalloiluun on karmea.
Jalkapalloilussa jos missä on tähtipelaajia, mutta he pelaavat kollektiivien ehdoin niin kuin valmentaja määrää. Pelaaminen ei ole mitään sekametelisoppaa.
Jotenkin olin joitakin vuosia sitten ajatellut, että Marjamäki ja Tapola olisivat viimeisenä antamassa peliä pelaajille, mutta erehdyin. Että he heittäisivät, teknisesti sanoakseni, uimataidottoman veteen. Sinä Lauri, ja sinäkin Jussi!
Eikä tämä kaikki ole sittenkään moite Marjamäelle ja Tapolalle. Tämä on hätähuuto jääkiekkoilun puolesta. Laji on valahtamassa entisestään sellaiseen ei-aikuisuuden tilaan verrattuna sivistyneempiin joukkuepallopeleihin.