MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen asettaa tänään nuorten jääkiekkoilun MM-kisat aloittavan Nuoret Leijonat laajempaan suomalaisen urheilun ja huippu-urheilun kontekstiin.
Juryn naiset ja herrat, lukijat, ilmaisen oman kantani tähän kärkeen: Tänään nuorten MM-kisat aloittava Nuoret Leijonat – yli ja ohi tämän nyt kasassa olevan joukkueen – on eräänlaisena instituutiona monella tapaa suomalaisen urheilujärjestelmän kruununjalokivi. Edes aikuisten Leijonat ei omissa papereissani yllä samalle tasolle. Osin syy on siinä, ettei Leijonat ole enää yhtä tiukasti osa suomalaisen rakennetta, aikuisten huippujääkiekkoilu karkaa kohti sellaista ammattilaisurheilua, jossa suomalaiset pelaajat yksilöinä ovat pitkälti omillaan NHL:ssä, KHL:ssä, SM-liigassa, SHL:ssä, NL:ssä ja niin edelleen.
LUE MYÖS: Nuorten Leijonien ykkössentteri lopullisesti ulkona MM-kisoista: "Kaikkemme teimme"
Nuoret Leijonat on jo käsite suomalaisessa urheilussa, likikään vastaavaan eivät yllä koripalloilun, lentopalloilun, jalkapalloilun ja salibandyn vastaavat nuorten maajoukkueet. Enkä sano tätä sen tähden, että olen lätkäjätkä, että esiintyisin vain oman lajini asiaa edistäen; totean vain faktan.
Olen päässyt urheilutoimittajaurani varrella eri reittejä kohtuullisen lähelle niitä prosesseja, jotka koskettelevat neljän mainitun joukkuelajien junioripolkuja Suomessa. Jääkiekkoilun prosessi on laadukkain – kun sen suhteuttaa siihen, mitä kilpailijamaissa tehdään, millä seurauksin ja tuloksin. Tässä toki lätkää auttaa se, että kyseessä on pienehkö laji maailmalla, koris ja futis ovat globaalisti tavattoman kilpailtuja lajeja. Silti jääkiekkoilumme junioriputken prosessi on ylitse muiden.
Tiheä jäähalliverkosto, riittävän suuri harrastajamassa, ammattivalmentajien määrä, pelaajataustaisten isävalmentajien ja isä-lapsi -perinteen ylläpito ja kultivointi, Suomen Jääkiekkoliiton maailmallakin ihailtu koulutusjärjestelmä, liiton jalkautuminen seuroihin, läpi linjan kokoava filosofinen laji-identiteetti Meidän peli, lajin taloudelliset resurssit, lajin medianäkyvyys, lajin status ja brändi vetovoimatekijöinä, tärkeimpiä mainitakseni, ovat syitä sille, että Nuoret Leijonat voi olla, mitä se tällä hetkellä on.
Ja juuri nyt vaikuttaa paradoksaalisella tavalla myös se, että SM-liigan maksukyvyn alentuminen on johtanut siihen, että yhä nuoremmat suomalaiset pelaajat ovat tehneet jo läpimurron sarjassa, kun kokeneita laatupelaajia ei ole vara määräänsä enempää palkata eri joukkueisiin.
Tänään turnauksen aloittavassa, päävalmentaja Antti Pennasen kokomassa Nuorien Leijonien joukkueessa pelaa jo SM-liigassa korkealla pelaamisen tasolla kyntensä näyttäneitä pelaajia kuten esimerkiksi Topi Niemelä, Ruben Rafkin, Emil Viro, Roni Hirvonen, Ville Koivunen, Joakim Kemell ja Kasper Simontaival. Nimilistaa voisi huoletta jatkaa pidemmällekin.
Millään muulla maalla ei ole asettaa tuleen läheskään vastaavaa määrää noin 20 pelaajaa, jotka ovat kouliintuneet ja marinoituneet aikuisten jääkiekkoilun vasteessa.
Ennen joskus 10 vuotta sitten ja siitä takaperin en nauttinut ollenkaan nuorten MM-kisojen katsomisesta. Se oli kamalaa lätkää, kun niin niukasti jos ollenkaan eri maat pelasivat joukkuepeliä, se oli enemmän yksilöiden näyteikkuna, jossa yhteispelissä oli harvakseltaan tolkun hiven. Peli virtaili kaukalon päästä päähän valtoimenaan, melkein kuin pihapeliä olisi pelattu.
Tuon tuossa edellä mainitun on radikaalilla tavalla muuttanut, mikäpä muukaan kuin Nuoret Leijonat ja suomalaisen jääkiekkoilun doktriini, Meidän peli. Mitä Nuoret Leijonat edellä, sitä muut maat perässä. Suomi on määrännyt tahdin, näyttänyt eteen – ja toisten on ollut pärjätäkseen myös pakko siirtyä enemmän ja enemmän pelikirjalätkään.
Tahdon huomauttaa, että Suomi jääkiekkomaana on ollut nuorten MM-kisojen osalta muita edellä taktisesti jo hyvin kauan, olkoonkin, että välillä muutamat päävalmentajat päästivät otteen lipsumaan. Muistan elävästi, miten Hannu Jortikan Nuorilla Leijonilla oli jo maailmanmestaruusvuonna 1987 pelikirjassaan aivan omaa luokkaansa oleva viisikkojen pelikuri, etenkin puolustusvalmiuden ja puolustuspelinopeuden osalta.
Meille on syntynyt siltäkin osin upeaa perinnettä ja kulttuuria, joka tuntuu vain yltyvän, että Nuorten Leijonien päävalmentajapesti on ollut – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – aina aivan kärkivalmentajiemme käsissä. Ei ole monta vuotta, kun puikoissa oli Jukka Jalonen, nyt on Pennanen, ja mikä huikeaa, itse Kari Jalonen ilmoittautui tehtävään seuraavaksi sesongiksi. Tällä hetkellä SM-liigan päävalmentajista nuorten maailmanmestarivalmentajia ovat Karri Kivi ja Jussi Ahokas.
Antti Pennasen Nuoret Leijonat näytti jo harjoituspelissään USA:ta vastaan avoimesti tärkeimmän pohjakorttinsa: joukkue pyrkii pelaamaan alkavassa MM-turnauksessa yhteistyön jääkiekkoa.
Arvelematta ja ennustamatta, miten Nuorten Leijonien kisoissa käy, totean kuitenkin, että jälleen valmisteluissa – jotka ovat kestäneet melkeinpä 15 vuotta – on tehty valtavan paljon työtä, joka kestää heittämällä vertailun turnauksen kovimpiin kilpailijamaihin.