Sihvonen: Peli juniorilupaus Brad Lambertin ympärillä piti viheltää poikki jo ajat sitten – "Seuroja huudatettiin kuin huutokaupassa, kunnes joku antautui"

Siellä nyt nuolee näppejään HIFK. Ja toisaalla nuori 16-vuotias lupaus Brad Lambert valmistautuu tulevaan liigakauteensa – tai A-junioripeleihin – JYPissä.

Minä luulin jo lukeneeni otsikon, jossa Lambertin ilmoitettiin jatkavan kahden vuoden optionsa tiimoilta HIFK:ssa, mutta toisin näköjään kävi.

Meillähän on nyt sellainen uusi trendi päällä, jossa sitä kuuluisaa yksilöä nostetaan kaiken keskiöön jääkiekkoilussa. Asetelma on heittänyt häränpyllyä, ennen kysyttiin, mitä yksilö voi tehdä joukkueen eteen, nyt kysytään, mitä joukkue ja seura voivat tehdä yksilön eteen.

HIFK:hon tässä pätee vanha sanonta: Enää on turha parkua elämän kovuutta. Nuori Lambert (esikuntineen) käväisi Helsingissä, ja sai haluamansa. Viitsiikö koko tapahtuman tiimoilta enää edes kysyä, mitä HIFK:lle jäi tuon lyhyen rupeaman tiimoilta käteen. No, tyhjä arpa.

Ja tuskin HIFK:ssa enää ollaan kovin iloisia, vaikka urheilujohtaja Tobias Salmelainen ilmaisi HIFK:n tiedotteessa 22.5.2019 seuraavaa: "Lambert on yksi ikäluokkansa lupaavimmista pelaajista koko maailmassa ja me olemme iloisia, että halusi tulla IFK:hon." 

LUE MYÖS: Kommentti: HIFK säilytti kasvonsa Brad Lambertin tapauksessa – peliaikaa ruinaavien junnujen touhuille stoppi

Lajiymmärrykseeni ei mahdu, mihin tarvitaan tuota ylimääräistä hehkua "ikäluokkansa lupaavimmasta pelaajasta koko maailmassa". Fanejako sillä kosiskellaan? Ei ainakaan ammatti-ihmisten kesken moista tarvita.

Ilta-Sanomien Vesa Rantanen kirjoitti osuvasti aiheen tiimoilta niin, että turhan monin paikoin häntä heiluttaa koiraa. Saman lehden asiantuntija Ismo Lehkonen oli myös oikeassa, kun hän totesi, että asiassa on menty jo 10 vuotta väärään suuntaan. Myös Jukka Jalonen on ilmaissut laajemmin huolensa asetelman suhteen.

Tässähän on nyt kyse siitä, onko suomalainen ammattilaisjääkiekkoilun ote aikuisten vai nuorten vai peräti lasten heidän perheidensä käsissä.

Tunnen hyvin Brad Lambertin isän Ross Lambertin, valmentajana. Valmensimme vastakkain 01-syntyneitä poikia, ja joissakin peleissä oli mukana myös 03-syntynyt Brad. Isä-Lambert ei jättänyt kiveäkään kääntämättä kahden pelanneen poikansa edun nimissä, ja lisäksi siinä väännettiin kaikkinaisista asioista, mitkä kokoonpanot saavat pelata mitäkin sarjaa, ja niin edelleen. En ollut törmännyt vastaavaa aiemmin pitkällä juniorivalmentajaurallani.

Ehkä tuo isä-Lambertin toiminta on pohjoisamerikkalaisia peruja, mutta kaukana ei pian olla siitä, että siitä tulee huoneentaulu myös suomalaiseen jääkiekkoiluun. Tarkkana saamme olla.

Ehkä isän tavoite HIFK:n suhteen toteutui. Pojan suusta luiskahti viime elokuussa ovelasti: "Jos täällä pelaa hyvin se, huomataan varmasti myös muualla, koska HIFK:ta seurataan tarkasti." (IS, 23.8.) No, ainakin JYPissä oli nyt huomattu, ja miksei kaikissa muissakin seuroissa.

Jos SM-liiga ja sen kaikki urheilujohtajat olisivat tanakasti aikuisuuden tilassa, peli olisi vihelletty yhdessä ajat sitten poikki. Porukka olisi tehnyt päätöksen siitä, ettei tässä nyt sallita sitä, että yksi intohimoinen kiekkoperhe huudattaa kuin huutokaupassa ja kilpailuttaa seuroja läpi, kunnes heidän tavoitteidensa edessä on antauduttu liki ehdoitta.

Surkeinta sittenkin kaikessa on tämä, mihin minäkin tässä nyt syyllistyn. Kirjoitan alaikäisestä nuoresta pojasta. Hän ei ole tehnyt tässä mitään väärää, me aikuiset olemme epäonnistuneet ja perusteellisesti sittenkin.