Washington Capitals otti NHL:n finaalisarjan neljännessä ottelussa suvereenin voiton Vegas Golden Kinightsista maalein 6-2. MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen analysoi pelin kulun ja sarjan tilanteen.
Ylälaidan videolla neljännen finaalin ratkaisutapahtumat.
Washington Capitalsin ja Vegas Golden Knightsin neljäs finaaliottelu alkoi aivan eri tavoin kuin kolme aiempaa peliä. On hämmentävää, että joukkueet pääsevät oman peli-identiteettinsä ytimeen vasta, kun finaalisarjaa on takana kolme peliä. Aivan kuin tähän asti olisi vain harjoiteltu ja tutustuttu sarjaan ja annettu sen muotoutua ja ajelehtia vapaasti.
Ensimmäisessä erässä Washington löi pöytään niin maksimaalisen kiekkokontrollilätkän kuin vain NHL:ssä voi. Pelivälineen hallinnan pyrkimys oli ensimmäiset 10 minuuttia niin korkeaa luokkaa, että kävi niin kuin näin pelaten usein käy: myös vastustaja Vegas sai otetta pelistä pystysuunnan jääkiekollaan.
Verrattuna kolmannen ottelun ensimmäiseen erään Washington pelasi noin 25 prosenttia vähemmän siirtokiekkoja ja syöttösiirtokiekkoja. Tämä tarkoittaa kiekkokontrollipelaamisen hurjaa lisääntymistä.
Myös Vegas pyrki tulemaan syöttäen lavasta lapaan niin paljon kuin joukkueen pelitapa vain sallii. Lopulta pelin virtaus kääntyi kotijoukkue Washingtonille lähinnä sillä, että se pyrki ja pystyi vaihtamaan lennosta viisikkojaan ylemmillä viivelähdöillä vaihtojen yhteydessä; vastaavissa tilanteissa Vegas luopui pelivälineestä kiskaisemalla kiekon lähelle vastustajan siniviivaa.
Silti on rehellisyyden nimissä sanottava, että avauserän maalilukemat, 3-0 Washingtonille, eivät tehneet oikeutta pelin tapahtumille. Vegas olisi ansainnut paremman tuloksen. Tosin pitää oivaltaa, että Washingtonin pelin rakenne oli nyt todella hyvällä perustalla, kiekkokontrollin päällä.
Toinen erä oli suvereenia johtoasemapelaamista kotijoukkueelta. Maltillinen hyökkääminen johti korkeaan puolustuspelinopeuteen. Vegasin pelaajamateriaalilla kera toisteisen pystysuunnan hyökkäämisen ei ollut pienintäkään saumaa lähteä kirimään Washingtonin johtoa kiinni. Washington ei kerta kaikkiaan suostu lähteä pelaamaan päästä päähän -lätkää Vegasin kanssa.
Toisen erän jälkeen Washington johti peliä 4-0, ja mikä merkittävää, noissa lukemissa oli sisällä erikoistilannemaalit niin, että ylivoima vastaan alivoima oli 2-0 ja yksi neljästä maalista tuli niin sanotusta standardista eli aloitusvoitosta ja sen kuviosta.
Toisaalta Vegas saattoi ammentaa uskoa kolmanteen erään siitä, että joukkue oli sittenkin vienyt tasakentällisin maalipaikat nimiinsä kahden erän jälkeen.
Kolmannen erän alussa Vegas kiskaisi kerran ylivoimalla, mutta ei saanut aitoa kiriä käyntiin. Washington pelasi tylysti ja vähin elkein. Ajoittain Washingtonin oman alueen puolustuspelaaminen oli suorastaan taidetta. Tasaviisikoin maali Vegasille ja erikoistilanteesta neljällä neljää vastaan ynnä ylivoimamaali Washingtonille kuvastelevat sitä, että jälkimmäisellä on taitoa enemmän riveissään.
Pelin yleiskuva paljasti nyt hieman rumalla tavalla sen, että Washingtonin ja Vegasin pelaajamateriaaleissa on hurja ero ensin mainitun hyväksi. Kun tähän lisätään se, että Washington pelaa modernimpaa jääkiekkoa, ei ole tavatonta, että nähty ero joukkueiden välillä on fakta.
Voitot ovat 3-1 Washingtonille. Pidän kuitenkin mahdollisena, että karavaani palaa vielä pääkaupunkiin, vaikka joukkueiden tasoero on ilmeinen. Vegas lyönee koko sielunsa peliin sarjan viidennessä ottelussa, sen tuhkimotarina ei ole aivan vielä ohi.