Venäjän olympiaurheilijoiden olympiakulta on yksi asia maailman jääkiekkoilussa. Tärkeämpi asia on se, miten Saksa pelasi turnauksessa ja haastoi olympiafinaalissa venäläiset. Saksa on ottanut haltuunsa pelikirjajääkiekon parhaimmin. Aina jatkoerään asti venynyt ottelu sisälsi upeaa draamaa ja pelillisiä hienouksia – etenkin Saksan puolelta.
Ottelun alku oli selkeästi Saksan hallinnassa. Saksa pelasi yhtenäisesti joukkueena, Venäjän olympiaurheilijat sen sijaan oli hermostunut ja taktisesti suorastaan kömpelö. Saksan viisikko liikkui ensimmäisen erä alussa todella tiiviinä nippuna. Hyökkääminen perustui lyhytsyöttöpeliin, nopeisiin lähtöihin ja sittenkin riittävään kiekkokontrolliin kuten viivelähtöihin. Saksan pelaamisessa oli oikeastaan paljolti kaikkea sitä, mikä Leijonilta jäi olympialaisissa piippuun.
Saksa ei pakottanut peliä pelisuunnitelmalla, vaan pelasi pelitilanteisiin reagoimalla. Erän vanhetessa myös Venäjä sai pelaamiseensa otetta. Tämä tapahtui siinä kohtaa, kun venäläiset vihdoin ryhtyivät viljelemään rauhallisempaa kiekollista pelaamista muun muassa kontrollilähdöin oman maalin takaa. 
Saksa pelasi matsin alun valtavalla itseluottamuksella. Turnauksen aiemmat tapahtumat siivittivät saksalaisia. Kaikesta näki, että Saksa oli varautunut myös nyansseihin pelaamisessaan. Esimerkiksi alivoimapelissä nähtiin mielenkiintoinen veto, kun saksalaisten puolustaja paineisti yllättäen venäläisten "noppavitosella" pelatun ylivoimapelin syötön saanutta hyökkääjää maalin taakse.
Venäjän olympiaurheilijoiden avausmaali aivan ensimmäisen lopussa oli kylmä suihku saksalaisille. Siinä kohtaa jäätiin odottamaan, vaurioittaisiko se saksalaisten pelaamisen itseymmärrystä ja -luottamusta toiseen erään, ja vapauttaisiko se venäläisten tekemistä, joka oli ollut jossain määrin sitten kohmeista.
"Oman alueen puolustamisessa Saksan pelaamisessa on jopa jotain uutta ja vallankumouksellista."
Toisen erän alku näytti, etteivät saksalaiset olleet määräänsä enempää henkisesti kavahtaneet venäläisten "pukukoppimaalia". Silti jonkin verran ensimmäistä erää enemmän Saksa joutui turvaan briljantilla tavalla organisoituun oman alueen puolustuspelisapluunaansa, jossa pelataan aluepainotteisesti miestä. Toinen Saksan turva toisessa erässä oli se keskialueella tapahtuvat puolustuspelimuoto, jossa joukkue perääntyessään paineistaa edestä, takaa ja sivulta.
Oman alueen puolustamisessa Saksan pelaamisessa on jopa jotain uutta ja vallankumouksellista. Näyttäisi, että siinä sentteri ja laiturit pelaavat jopa paikkojaan vaihdellen. Keskellä puolustava pelaaja saattaa iskeä kevyesti esiin paineistamaan ja hänen paikkansa ottaa toinen hyökkääjä. Asetelma on rauhallinen, peli pyörii Saksan päässä, mutta niin pyörii myös Saksan hyökkääjien maltillinen rotaatio. Ja tästä aluetta puolustavasta viisikon kehikosta Saksan on sitten helppo kääntää hyökkäyksiä lyhyillä syötöillä eri nopeuksin. Lyhytsyöttöpelin syöttösuunnat ovat auki. 
Saksan pelaamisen mielenkiintoisimpia nyansseja läpi kisojen oli se, että osa kiekkokontrollista tuotetaan yksittäisen pelaajan rauhallisilla ja hätäilemättömillä eleillä. Kiekollinen pelaaja ei lähde suin päin pelaamaan ylöspäin tai roiski kiekkoa. Tämä oli niin toisteista, että sen täytyy olla koko kollektiivia koskeva valmennuksellinen juttu.
Saksan 1-1-tasoitusmaali toisen erän puolivälissä sähköisti pelin aivan uudelleen. Toisen erän jatko mentiin melko tasaisissa merkeissä.
Kolmannen erän alussa Saksa vei peliä mennen tullen lyhytsyöttöpelaamisellaan. Saksa oli löytänyt reitin hyökätessä ja puolustaessa Venäjän olympiaurheilijoiden viisikon sisälle.
Ottelun 2-1- ja 2-2-maalit kolmannessa erässä eivät kuvastelleet sen kummemmin kummankaan joukkueen hallintaa. Ainakaan Venäjä ei ollut yhtään siinä kohtaa niskan päällä. 3-2- ja 3-3-maalit syntyivät todella dramaattisten vaiheiden jälkeen. Vähältä piti, ettei Saksa vienyt olympiakultaa varsinaisella peliajalla.
Olympialaisissa kilvoitellaan ennen muuta urheilijoiden kesken. Mutta ei sovi unohtaa valmentajiakaan. Minun silmin Peyongchangin kisojen kovimpia ellei kovin suoritus on se, miten Saksa päävalmentaja Marco Sturm oli organisoinut Saksan pelaamisen. Sen takana, mitä kaikkea tuossa edellä olen kirjoittanut Saksan pelaamisesta, on herra Sturm.
Saksan hopea olympialaisissa tällä pelitavalla luo isoja odotuksia kansainvälisen jääkiekkoilun kehittymiseen ja kärjen tason laajenemiseen. Joko Saksa vihdoin alkaisi kasvaa ja edistyä myös jääkiekkomaana? Ja siinä on jo peräti pelottavan urheiluromanttisia kaikuja, kun kysyy, että mitä jos saksalaiset ottavat tulevaisuudessa futiksen tapaan myös lätkän taktisesti haltuunsa? Sehän on nimittäin ollut tiedossa, että jääkiekkoilu on edelleen hieman sellainen joukkuepallopeliperheen äpärälapsi, mitä tulee pelin taktisuuteen. Riittää, kun katsoo NHL:n liki kaikille joukkueilla samalla tapaa monistettua pelikirjaa.
Jatkoerässä, joka valitettavasti pelataan neljällä neljää vastaan, Venäjä ratkaisi ylivoimalla pelin nimiinsä lukemin 4-3.