MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen käy läpi Leijonien otteita Karjala-turnauksessa. Suomi hävisi torstaina Sveitsille voittomaalikilpailun jälkeen 3–2.
RAPORTTI: Leijonille nokkaan maajoukkuekauden avausottelussa
Tästä pidin
Suomi ja Sveitsi pelasivat kaikkinensa laadukkaan ottelun. On annettava Sveitsille tunnustusta siitä, että sen pelaamisessa oli hieman uutta, hyvää juonta.
Ensinnäkin Sveitsillä oli valmiutta torjua Suomen alun kova rynnistys. Sveitsi vetäytyi kuoreensa, oli jämäkkä puolustusalueella ja pelasi kosolti träppiä Leijonien ylempiä viivelähtöjä vastaan. Lisäksi sveitsiläiset lähettivät alakynnestä useita pitkiä kiekkoja silläkin uhalla, että aloitus tuli heidän puolustusalueelle ja jäälle joutuivat jäämään väsyneet pelaajat.
Eikä tuossa kaikki, Sveitsi teki liki ensimmäisestä paikastaan maalin, ja millä tavalla! Paitsi tuossa, myös monissa muissa tilanteissa Sveitsi pelasi nopeita, suunnitelmallisia syöttöjä Suomen maalin eteen. Se oli kiekollisen pelaajan ja kahden muun kiekottoman hyökkääjän ja välillä puolustajan tiedostettua ja suunnitelmallista yhteistyötä. Myös kolmannen erän 2–2-tasoitusmaalissaan Sveitsillä oli tätä maalin eteen -syöttöpeliä.
Johtomaalinsa jälkeen peliote oli Sveitsillä. Leijonat alkoi hiljalleen kiivetä pelin päälle tullen varsin hyvin toimeen sveitsiläisen luistelulätkän ja prässipelin kanssa.
Pidin kovasti siitä, miten Leijonien pelaajat nostivat kolmannessa erässä tasoaan. Se näkyi niin kaksinkamppailuissa kuin pelinopeudessa. Tämä sai Sveitsin lähes siltaan.
Suomen parhaita pelaajia olivat Jere Innala, Jere Karjalainen, Marko Anttila, Jori Lehterä, Mikko Lehtonen ja Ilari Melart. Tosin muutkin pakit kuin Lehtonen ja Melart pelasivat varsin hyvin.
Tätä en pitänyt
Ottelun alku oli metka. Näin suvereenia ja hyvää leijonajoukkuetta en ole monta kertaa nähnyt Karjala-turnauksen ensimmäisellä kymmenellä minuutilla. Leijonat oli niin hyvä, että se hyvyys kääntyi itseään vastaan.
Kun peli kulkee noin suvereenisti ja vastustaja kestää paineen juuri ja juuri, viimeiset teot tuppaavat uupumaan. Eli hyökkäysalueen haastot, murtautumiset, kiekon maalille toimittamiset ja jopa itse laukaukset.
Aivan kuin pelaajille syntyisi tunne, että tässähän voi rallatella mielin määrin parempaa ja parempaa tilannetta ja saumaa odotellen, ratkaisevan teon siirtyessä tuonnemmaksi.
Ja sitten kävi, niin kuin tyypillistä on. Suomi ei kyennyt hallinnastaan huolimatta luomaan kunnolla edes maalipaikkoja – ja Sveitsi kihautti ainokaisestaan. Ja, hupskeikkaa, peliote siirtyi sveitsiläisille.
Tohdin sanoa, viittaan eräisiin SM-liigajoukkueisiin, että tästä saattaa muodostua jopa suomalaisen jääkiekon dilemma. Ei ole mitään hyötyä teknillisestä esileikistä, jos siinä ei ole riittävästi kiimaa viedä hommaa maaliin asti! Osa SM-liigajoukkueista saattaa hallita melkein koko peliä mielin määrin ja pelata silti tuloksetta.
Tätä ihmettelen
Lukon Anrei Hakulinen loukkaantui ottelussa. Tapahtuuko tätä melkein aina joissakin EHT-turnauksissa kaudesta toiseen? Eli että joku suomalainen pelaaja loukkaantuu. Vai tuntuuko se vain nyt siltä, että kyse on toistuvasta kaavasta, kun se nyt (taas) sattui ja asia on akuutti?
UUTINEN: Karmiva takaisku: SM-liigan pistepörssijohtaja loukkaantui EHT-peleissä – "Useita viikkoja sivussa"
Hakulinen oli ottelun alussa Suomen parhaita pelaajia. Hakulinen pelasi minun silmin parhaan Leijonapelinsä, tai siis oikeammin vain pelin kolmanneksen. On enemmän kuin valitettavaa kaikkien kannalta, jos Hakulinen loukkaantui niin pahasti, että hän joutuu olemaan kauan pois Lukon riveistä. Hakulisen kohtalo on asia, josta pidin kaikkein vähiten tässä ottelussa, joka oli muutoinen hyvä kokonaisuus.
Voin kuvitella sen tyrmistyksen, mitä Raumalla ja Lukon piirissä juuri nyt koetaan.
Tätä odotan
Odotan, että Tšekkiä vastaan Leijonien pelaajilla on läpi ottelun tunnetta ja kiimaa pelata muutakin kuin hyvää taktista jääkiekkoa. Tšekki pelannee Kari Jalosen johdolla taas jonkinlaista versiota Meidän pelistä. Suomalaisten pelaajien on saatava vastustajansa tuntemaan jäällä, että totta vieköön se ei käy päinsä, että vierasmaalaiset tulevat tänne nautiskelemaan täkäläisen lätkän identiteetin nokkavina taskuvarkaina.
Oletan, että kokoonpanoon tulevat neljästä viiteen muutosta myös nostavat Leijonien pelaamisen tunnetilaa. Kilpailu pelipaikoista on kovaa. Täytyy muistaa, joka tapauksessa kourallinen pelaajia tästä jalkeilla olevasta joukkueesta lunastaa paikan ensi kevään MM-joukkueesta.