MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen seuraa Leijonien edesottamuksia Sveitsin EHT-turnauksessa. Suomi kohtasi turnauksen toisessa ottelussaan Ruotsin häviten länsinaapurille 3-4 voittomaalikilpailun jälkeen.
Tästä pidin
On erittäin virkistävää, että Ruotsilla on nyt uusi päävalmentaja Sam Hallam, joka vuorostaan yrittää saada Tre Kronorin pärjäämään Jukka Jalosen Leijonille. Sanoisin, että juuri nyt on käsillä eräänlainen kyräilyvaihe, jossa katsotaan ja tutkitaan, miten toinen pelaa, miten toista vastaan kannattaa pelata. Hiljalleen Hallamin Tre Kronorin karva alkaa paljastua, peli peliltä.
Jos tulkitsin oikein, joko Suomen pelaajat itse reagoivat pelitilanteisiin tai Jukka Jalonen esikuntineen oli rakentanut ottelun alkuun eräänlaisen pelin pelin sisälle ilman, että kyse oli varsinaisesta pelisuunnitelmasta. Veikkaan, että kyse oli valmennustiimin ratkaisusta, mutta toki voi olla niinkin, että tiukasti latautuneet pelaajat käänsivät ottelun alussa kymmenisen minuuttia peliä melko nopeasti pystyyn – ja sillä taittui komeasti Ruotsin alkurynnistys.
Alun jälkeen Leijonat pelasi omaan tuttuun tyyliinsä, "mitä peli pyysi pelaamaan".
LUE MYÖS: Teemu Hartikainen teki uskomattoman rankkaritempun Leijonien pelissä – nyt pätkä leviää maailmalla: "En tiedä, olisiko hyväksytty!"
Vastavuoroisesti Hallamin Tre Kronor pelasi tosi hyvin organisoituja viivelähtöjä ensimmäisessä erässä, se oli ikään kuin Ruotsin taktinen yllätysveto, jota ei tässä mitassa nähty vielä Karjala-turnauksessa. Koko Tre Kronorin viisikko haki siinä lenkit suhteellisen alhaalta.
Tuntuu, että Sam Hallam on taktisesti varsin valveutunut valmentaja saattaa palauttaa Ruotsin kunnian taktisena joukkuepallopelien maana lätkän osalta. Tosin vuorokautta aiemmin Tre Kronor pelasi ikään kuin sveitsiläistä luistelulätkää isäntämaa Sveitsiä vastaan, kun taas Sveitsi itse pelasi loistavasti peliään rytmittäen.
Johtopäätökseni on, että Jukka Jalosen Leijonat herättää taktisia intohimoja ja jopa pelkotiloja vastustajissa – ehkä Kari Jalosen Tshekkiä lukuun ottamatta.
Leijonista Ruotsia vastaan onnistuivat erinomaisesti ykkösvitja Markus Granlund-Mikael Ruohomaa-Teemu Hartikainen. Jos annoinkin pyyhkeitä Ruohomaalle Tshekki-pelistä, nyt on kehujen paikka. Ruohomaan tasonnosto näkyi myös apuna hänen laitureilleen. Ruohomaan kiekollinen peli oli nyt varmaa ja peliä edistäviä syöttöjä lähti tämän tästä hänen mailastaan.
LUE MYÖS: SM-liigasensaatio Joona Ikonen, 24, osui nyt Leijonissa – Teemu Hartikaisen ihmetemppu hämmästytti: "Ihan älytön yritys!"
Ilveksen pelaajat Joona Ikonen ja Eemeli Suomi pelasivat jo toisen hyvän pelin putkeen. Myös Janne Kuokkanen oli paikoin jopa loistava, hänen sulava kiekonkäsittelynsä ja kykyä liikkua oikeisiin yllättäviin suuntiin pelivälineen kanssa pisti silmään. Senttereistä Joonas Kemppainen pelasi vahvan perussentteripelisuorituksen.
Pakit pelasivat kauttaaltaan kohtuullisen hyvin. Mieleeni jäi Julius Hongan rauhallinen mutta päättäväinen peliote, hänen syöttönsä löysivät esimerkillisesti hyökkääjien lapoja sitä paremmin, mitä pidemmälle peli eteni ja alettiin todella pelata voitosta.
Tästä en pitänyt
Jatkoajan kolme vastaan kolme -pelaaminen on aivan höpöhöpö-lätkää. Kun sitä pelataan oikein tosissaan voitto mielessä, siinä ei tapahdu juuri mitään. Ensin kiekkoa piti Ruotsi kaksi ja puoli minuuttia, sitten Suomi vastaavan mokoman. Maalipaikkoja ei juuri syntynyt.
On karmeaa, että tuolla tavoin voidaan ratkoa jopa maailmanmestaruus, ja ratkottiinkin, kun Kanada otti kultaa ja jätti Suomen hopealle keväällä 2021.
Mitä vähemmän pelaajia on jäällä, sitä nopeammin ja varmemmin pelaajat ja valmentajat, tässä tapauksessa ehkä vielä enemmän pelaajat, ottavat pelin pois pelistä. Oma kokemukseni on, että jopa 13-vuotiaat juniorit hoksaavat tosi pian, miten sitä kolmella kolmea -vastaan tulee pelata, jos haluaa voittaa – ja ennen muuta välttää tappion.
Tästä aiheesta ottivat hyvin kiinni pelin televisioinnissa asiantuntija Antti-Jussi Niemi ja selostaja Oskari Saari.
LUE MYÖS: Kari Jalosen ympäriltä paljastuu mielenkiintoinen kuvio: kaksi ikonia houkuttelee Tshekin NHL-nimiä – toinen heistä on HIFK:sta tuttu taho
Joukkuepallopeleissä alkaa syntyä ylivoimatilanteita usein vasta sitten, kun on mahdollista pelata pelaa kolmannelle -periaatetta, mikä on erittäin hankalaa lätkässä, kun jäällä on vain kolme plus kolme kenttäpelaajaa ja maalivahdit.
Terveisiä jäälleen sinne jonnekin aivoriiheen, joka suuressa viisaudessaan on päättänyt tuoda tämän typerän formaatin jääkiekkoiluun. Ehkä siinä samassa mutta vanhemmassa riihessä poistettiin myös keskialueen paitsio ja suurennettiin hyökkäys-/puolustusalueita niin, että saatiin peliin kaukalopallomainen pitkien hyökkäysten pakkopelielementti.
Tätä ihmettelin
Mahtoiko laitahyökkääjä Sebastian Repo jännittää ottelua? En muista koskaan nähneeni Repoa noin vetelänä Lukossa tai Tapparassa. Olikohan jokin ajassa 8:00 paikkeilla ensimmäisessä erässä, kun Repo muun muassa pelasi jotenkin aivan käsittämättömän vaihdon. Hän hiihteli takakarvaustaan miten sattuu jo oli aivan tuuliajolla puolustusalueen puolustuspelissä. Jonkin kerran kiekko meinasi tulla Revolle, mutta siitäkään ei sitten tullut oikein mitään. Arvelen, että Repoa jännitti. Ja se on toki kovin inhimillistä se.
Lassi Lehtinen ei vaikuttanut maalissa olenkaan sellaiselle muurille kuin jokin Harri Säteri tapaa olla. Etenkin ottelun alussa Lehtinen oli hieman epävarma, mutta hän onnekseen ja Leijonien onneksi paransi pelin kuluessa. On mielenkiintoista nähdä, pelaako tänään Sveitsiä vastaan maalissa Lehtinen vai Emil Larmi. Kumpikaan ei kyennyt ensimmäisissä peleissään auttamaan ratkaisevalla tavalla joukkuetta voittamaan ottelua.
Tätä odotan
Leijonien tulee tiedostaa – enkä epäile yhtään, etteikö skouttaus olisi kunnossa –, että Sveitsi saattaa pelata tämän päivän ottelussa Suomea vastaan jotain aivan muuta kuin perinteistä päästä päähän koohottavaa Käkikellolätkäänsä.
Etenkin Ruotsia vastaan Sveitsi rytmitti loistavasti hyökkäämistään. Sieltä tuli nopeaa lähtöä, mutta tuli myös viivelähtöjä. Ja viisikko oli tip top kasassa kaiken aikaa. Jos Sveitsin pääsarjassa pelattaisiin noin, se saattaisi äkkiä olla koko kiekkoilevan maailman kakkosliiga ohi Suomen ja Ruotsin liigojen.
Odotan vesi kielellä, millaisen taktiikan Sveitsin päävalmentaja Patrick Fischer esikuntineen luo Suomea vastaan.